Miten käyttäytyisitte

Pistäsin pihalle.

Menisin mukaan ja nautittais kunnon patjajenkasta.

Vetäsis moottorisahan käyntiin ja työntäis niiden peräaukkoon. Sit leikkais ruumiit pieniks palasiks ja syöttäis ne metsäneläimille.

ja veisin roskat samalla ulos

Kannustaisin että pane vtusti sitä hu..aa prkle!!!!

Kokisin olevani vapaa.

Menisin sikiö asentoon ja imisin peukaloa

Vaikea sanoa kun ei ole tullut vastaan. Olen niin monesti nähnyt että yllätän jopa itseni ääritilanteissa. Olen usein sellainen ns. nouseva tähti kun alkaa tapahtuun. Parhaimmillani kaaoksessa, vaikka muuta voisi olettaa.

Vaihtoehtoja on kaksi jotka soveltuu luonteeni laatuun.

1. Katson itkua niellen ja karkaan paikalta.

2. Katson hetken, kaivan puhelimeni esiin ja tokaisen. "älkää antako mun häiritä. Mä vaan filmaan tämän ettei tartte paljon selitellä tota tulevaa eroa. Vetäkää nyt sitten tunteella!"

Vihastuminen ei sovi kuvaan. Musta tulee joko itkuinen tai sitten mustanhuumorin kautta vittuileva ja ivaileva. Eroa ei voi estää sitten enää kyllä mikään. Ei paljon selittelyt auta. Käsken paineleen panonsa luokse lohdutusta hakeen.

Aattelisin vaan, että naisel ei oo mitään kunnioitusta mua kohtaan. Halveksisin varmaan itsekkin häntä eikä suhde koskaan olisi enää samanlainen.

Se olisi sen suhteen loppu.

Eräässä varuskunnassa aikoinaan oli sotilasmestari pukilla ylikessun muijan kanssa kun ylikessu tuli ylättäin kotiin ja näki tilanteen . Ylikessu stumppasi röökin sotilasmestarin perseeseen , huusi. Jatkakaa ! Ja käveli ulos kämpästä

Rehellisesti?

Ensin ihmettelisin, että mitenkäs tuo MIES noin alkeellisesti jäi kiinni. Että eikö se välitä edes jälkiään peittää.
Sitten haluaisin tietää, kuinka "SYVÄLLISESTÄ" hommasta on kyse.

Olisin ihmeissäni ja hämilläni. Miettisin, että mitähän tässä nyt OIKEIN PITÄISI TEHDÄ, ja mitä tuo mies nyt sitten haluaa, kun noin tekee.

(Voisin vähän hermostuneesti ensin tirkahdellakin. Sitten varmaan itkisin ja ihmettelisin. Riippuu siitä, miten tärkeä mies olisi minulle.)

Luottamus on jo mennyt muutenkin enkä itsekään sen puoleen koe tarvetta, että minuun tarvitsisi enää luottaa.

Mut jos oikeesti välittää ja rakastaa kumppaniaan sen pettämisen antais anteeks, mut pettäjä eisillo kumpanist välitä paskanvertaa. Tiesit mitä tekis, lähtisin yksin fitsil.

Sulkisin oven...sanoisin Jatkakaa
Mut en sen jälkeen enää puhuisi
mitään!!!
Todellisuus on näissäkin toinen...😈

YES! Vihdoinkin peruuttamaton syy lähteä tästä suhteesta ilman tunnontuskia tai syylisyyttä. Enkä katsois taakseni.

eka itkua jos rakastunut. sitten huutoa niin kovaa että toinen toivoo ettei koskaan kohtaa minua. toisen vaihdettava paikkakuntaa.

Jos nykyinen... niin poistuisin vähin äänin pois paikalta. Jos kerran on hauskaa niin antaa mennä. Harvoin näkee tyytyväisenä.