Synnytys Gallup

Molemmat lapset syntyivät viikon myöhässä, mutta läksivät ilman käynnistystä ;-)
Ekan lapsen kanssa meni 23h kun välillä supistukset meinasivat loppua. Siinä suostuin sitten ottamaan kipulääkitystä, että pystyin hetken lepäämään. Synnytys tapahtui puoli-istualtaan, mikä ei ollut hyvä asento, mutta ensisynnyttäjä lähes pakotettiin siihen.
Toisen lapsen kanssa en ottanut mitään ja synnytin miehen kaulassa roikkuen. Oli oikein miellyttävä tapa, suosittelen.
Molemmissa synnytyksissä oli mukana suklaata ja hunajaa ja kannattaa ottaa mukaan myös radio,jotta voi tanssia. Se helpottaa kummasti ;-)
Älä sitten ihmettele, jos sinulle yhtäkkiä siellä tulee kesken kaiken olotila, että olkoon,minä lähden kotiin. Näin on käynyt lähes kaikille minun tutttavapiirissäni ja samoin minulle ;-) Onnea ja rohkeutta. Kipu kestää vain hetken ja mitään hyväähän ei helpolla saa!!

Viikkoja oli 41 1, eka lapsi, kalvojen puhkasu ku eka kolme päivää jollain vatsahaava lääkkeillä (mitkä saattaa aiheuttaa supistuksia?!?!?!) yrittivät käynnistää, oikeella kyljellä makasin koko avautumisvaiheen ja puoli-istuva oli ponnistusasento. Kaiken mahollisen kipulääkityksen sain, epiduraali ei auttanu, ilokaasua vedin vähä liian innokkaasti ku teki niin hönttiä, kohdunkaulanpuudutus vasta autto. Ponnistusvaihe kesti 55 minuuttia, vaikka se tuntuki 15:sta minuutilta. Poika joutu (pääsi?) teholle suoraan salista ja oli siellä koko meidän sairaalassa olo ajan. Ite olin kotona yhen yön ennenku vauva pääs kotiin. Neuvolassa ja synnytysvalmennuksissa puhutaan vaan vierihoidoista ja siitä miten se vauva tunnistaa heti äidin jne...jne...mut ei sitten siitä että se vauva saattaa joutua teholle esim.alhaisen verensokerin tai korkean tulehdusarvon takia, niinkuin meillä oli. Synnytysosastolla sitten olin samassa huoneessa juuri synnyttäneen äidin kanssa, tuntupa tosi kivalta ku oma vauva oli muualla. Kävin osastonhoitajille sanomassa asiasta, niin sanoivat sen olevan tilanpuutteen syytä. Kuitenkin viiden minuutin päästä tulivat sanomaan että "joo, tuolla on neljän hengen huoneessa yksi samassa tilanteessa oleva äiti YKSINÄÄN, pääset sinne..." ÄLY HOI! Ei sitä vauvan teholle joutumista pidä säikähtää, lasten lääkäri sanoi että muutama päivä siellä takaa vauvalle seuraavat 70-80 vuotta eteenpäin. Itelle se oli tosi järkytys, kun ei tullut mieleenkään että vauva sinne joutuu. (luulisin että olisi parempi sanoa että pääsee)

Onnea vaan loppuosotukseen, voi kun ois itelläki jo tuossa vaiheessa. Nyt on viikkoja 7 ja risat, toinen paapero tulossa... :)

Esikoinen syntyi rvklla 40 2. Limatulppa irtosi laskettuna päivänä ja kaks päivää myöhemmin alkoi supistukset (lapsivesikalvot puhkaistiin sairaalassa).Kymmenen pisteen vaavi syntyi kun supistuksia oli kestäny 6h20min (ponnistusaika 10min). Synnytys sujui leppoisasti ilman kivunlievitystä. Ilokaasua hörppäsin kerran mutta se maski haisi niin pahalle et oksennus meinas tulla. Ei merkittäviä repeämiä tai traumoja. Synnytystä avusti kerrassaan ihastuttava kätilö ja mukavan rento hoitsu. Ainut asia mikä yllätti oli maha -siis se että se ei kadonnut vaan näytin het synnytyksen jälkeen siltä kuin olisin edelleen raskaana (huolimatta siitä että kaikki odotusaikana kertyneet kilot häipyivät synnytyksen mukana). Sairaalassa olimme 3 yötä.

Eka synnytykseni oli mun mittakaavassa niin käsittämättömän helppo et nyt kyllä jännittää et mites tän tokan kanssa käy. ;) Ainut asia mitä (salaa) toivon tällä kierroksella on et paikalla olis sama kätilö kun esikoiseni synnytyksessä. Pääsispä pian synnyttämään!!!

Mulla oli suht helppo synnytys. Viikkoja oli 39 2 kun käynnistyi lapsiveden menoilla keskellä yötä kotona. Oli ensimmäinen lapsi. Sairaalaan mennessä (n.tunti lapsivedestä) olin jo 3cm auki ja supistukset alko oleen jo aika kivuliaita. Olin n.tunnin ajan kuumassa vesialtaassa, se oli ihanaa tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes alkoi olemaan niin kipeetä et ei pystyny. Sain epiduraalin joka oli kuin taivas, kivut hävis ja sain nukuttua. Kun sen vaikutus alko häviämään olinkin jo 9cm auki ja tuli hirveä tarve ponnistaa. Sain luvan pikkuhiljaa ruveta ponnistelemaan. Ilokaasua nappailin niin että huulet oli välillä ihan valkosena:). Synnytys kesti kaiken kaikkiaan vähän vajaa 9 tuntia, josta ponnistus oli 25min. Asentona se perinteinen(joka toimi mulla). Olin 3 päivää sairaalassa perhehuoneessa(jota suosittelen lämpimästi). Mulle jäi hyvä fiilis tosta synnytyksestä ja nyt odotankin jo toista rv12. Onnea sulle tulevaan koitokseen.

esikoinen syntyi tasan laskettuna päivänä, edellisenä iltana alkoivat supistukset juuri kun menimme mieheni kanssa nukkumaan. Eikun sitten menoksi sairaalaan...synnytys kesti 12h 45 minuuttia, joka oli suoraansanottuna yhtä helvettiä, muuta kivunlievitystä en saanut kuin aquarakkulat ja ilokaasua vaikka epiduraalia vinguinkin heti alusta saakka.

Ponnistusvaihe oli kamalin, se kesti kaikenkaikkiaan 2,5h siksi että minua ponnistutti jo ennenkuin vaavi oli edes laskeutunut kunnolla. Kotiin pääsimme kolmen päivän sairaalassaolon jälkeen.

Toisen lapsen synnytys kahta päivää ennen laskettua aikaa olikin sitten jo helpompi tapaus, synnytys kesti reilut 4 tuntia pelkän ilokaasun voimalla taas ja vaavi tuli ulos yhdellä työnnöllä!(jouduin menemään synnärille hirveän selkäkivun vuoksi,vauva painoi niin pahasti selkähermoa että synnytystä joudutettiin) Tyttö syntyi perjantaiyönä ja kotiin lähdimme sunnuntaina. Molemmissa synnytyksissä asentona se perinteinen.

Esikoinen: Veet meni nukkuessa sänkyyn ja sitten lähdettiin. (illalla n.klo 11). Sairaalassa epiduraali klo 06.00 ja supistustippa. Synnytin toimenpidehuoneeseen (ei salia vapaana!) klo 12:17. Ponnistusvaihe kesti 17min. Puoli-istuvassa synnytin ja kaikki ok. :) Onnea ja voimia synnytykseen! Niin ja 4pv oltiin sairaalassa..

Oletko huomannut että Suomi24:ltä löytyy Synnytys-palsta? Sieltä saat varmaan vielä enemmän kertomuksia, meikäläiset vasta odottelevat tapahtumaa... =)