Kuolema tulee meille kaille, toisille helpolla tavalla ja toisille vaikeimman kautta.
Miten olet aikonut viettää viimeiset aikasi silloin, kun olet todella kuolemansairas, eikä toivoa paranemisesta ole? Ja tuskasi tulevat päivä päivältä yhä hirveämmiksi. Oletko koskaan miettinyt sitä?
Tuolla toisaalla terveyspalstoilla joku halusi armokuolemaa välttääkseen tuskallisen lopun.
Olen itse kuullut lähipiiristäni tarinoita kuinka hirveissä tuskissaan joku on ollut viimeisinä päivinään ja viikkoinaan jopa sairaalassa. Mitään kipua lievittävää lääkitystä tai muuta helpotusta ei joko tunnettu tai ei haluttu antaa sen takia, ettei potilas tulisi siitä muka riippuvaiseksi. Tämä tapahtui vielä 80-luvulla. Hei haloo! Jos ihmisellä on muutamia elinpäiviä tai pahimmassa tapauksessa viikkoja elinaikaa hirveissä tuskissaan, niin mitä järkeä on pidättyä lääkityksestä, joka voi aiheuttaa riippuvuutta???
Onko tilanne nykyäänkin vielä samanlainen, sitä en tiedä?
Eutanasia ei kuitenkaan ole laillista Suomessa. Mutta on muutamia maita Euroopassa, missä se on hyväksyttävää.
Olen itseni kohdalla ajatellut käyttää hyväkseni Sveitsissä tai Hollannissa olevia palveluja päästäkseni kivuista sitten kun aika on kypsä. Se on siellä laillista ja hyväksyttyä. Se maksaa tietysti, mutta siinä vaiheessa ei enää olla köyhiä ja "kipeitä".
Olisko parasta (mutta irvokasta) toivottaa kaikille kivutonta loppua.
Miten olet aikonut viettää viimeiset aikasi silloin, kun olet todella kuolemansairas, eikä toivoa paranemisesta ole? Ja tuskasi tulevat päivä päivältä yhä hirveämmiksi. Oletko koskaan miettinyt sitä?
Tuolla toisaalla terveyspalstoilla joku halusi armokuolemaa välttääkseen tuskallisen lopun.
Olen itse kuullut lähipiiristäni tarinoita kuinka hirveissä tuskissaan joku on ollut viimeisinä päivinään ja viikkoinaan jopa sairaalassa. Mitään kipua lievittävää lääkitystä tai muuta helpotusta ei joko tunnettu tai ei haluttu antaa sen takia, ettei potilas tulisi siitä muka riippuvaiseksi. Tämä tapahtui vielä 80-luvulla. Hei haloo! Jos ihmisellä on muutamia elinpäiviä tai pahimmassa tapauksessa viikkoja elinaikaa hirveissä tuskissaan, niin mitä järkeä on pidättyä lääkityksestä, joka voi aiheuttaa riippuvuutta???
Onko tilanne nykyäänkin vielä samanlainen, sitä en tiedä?
Eutanasia ei kuitenkaan ole laillista Suomessa. Mutta on muutamia maita Euroopassa, missä se on hyväksyttävää.
Olen itseni kohdalla ajatellut käyttää hyväkseni Sveitsissä tai Hollannissa olevia palveluja päästäkseni kivuista sitten kun aika on kypsä. Se on siellä laillista ja hyväksyttyä. Se maksaa tietysti, mutta siinä vaiheessa ei enää olla köyhiä ja "kipeitä".
Olisko parasta (mutta irvokasta) toivottaa kaikille kivutonta loppua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pitkä esiluhe ei kaipaa enään muuta kun -- että hyväksyn itse määrätä elämästäni Loppu on kuitenkin varma . Siittä kai ei ole kellään mitään sanottavaa --mutta lääkäri joka haluaa loppuani pitkittää --toivon hänelle tuskallista ja pitkää elämänloppuvaiheita .
U,M
Uhoilu ei pitkässä juoksussa osu kuin omaan nilkkaan, sen pituinen se.
Olen käynyt melko lähellä loppua saanut taas sydämeni toimimaan hyvien lääkäreiden ja hoitajien avulla mitä nyt kehoni oli jopa kosketusarka, en muista kauanko ei silläväliä.
Tämä jatkoelämä on ollut hyvin rikasta sukulaisten, naapurien ja muiden tuttujen parissa. Kaikki toiminnot, tunteet, arki ja juhlat ovat kuin lahjaa, elän aivan eritavalla, vapautuneesti kaikesta -mitä joku tuosta sanoo- tunteesta, joku sanoo ja sanokoon.
Olen kuulemma ylpistynyt kun ei kaikesta välitä en välitäkkään joutavat huomautukset voi samantien unohtaa.
Rikasta elämää voi elää vähillä varoilla muttei ilman tunteita.
Monella on krooninen sairaus, joka ei parane. Elämä voi silti olla hyvää, kunhan muistaa hoito-ohjeet. Jotkut sairaudet voivat pesiytyä ihmiseen vuosikymmeniksi.
Miksi miettiä, mihin elämä päättyy? Terveydenhuolto on hyvää, sairaalat hoitavat niin vanhukset kuin muutkin. Kipujen lieventämiseen on jo hyviä tehokeinoja. Minusta on turha etukäteen pelätä "hirveitä tuskia".
Ota vastaan hyvillä mielin jokainen hyvä päivä.
Sinulla on epärealistiset kuvitelmat elävästä elämästä. Ei kaikki ole niinkuin kerrotaan viranomaistaholta. Mutta kukin ajatelkoon niinkuin lystää.
Silloin kun olet tilanteessa, missä mietit, että olisikohan pitänyt ajatella aikaisemmin, on myöhäistä rypistellä enää. Et pysty sanomaan ö:tä etkä ä:tä saatikka mitään muutakaan.
http://www.lapinkansa.fi/kotimaa/eutanasian-laillistamisella-nimekas-taustajoukko/
Juuri näin on. Siksihän meillä on kipulääkkeitä ym jottei tarvitse kärsiä kipuja jne. Kyllä elämästä pystyy iloitsemaan sairaanakin. Ei sairaus tuhoa sitä ihmisen sisintä eikä se tuhoa elämänhalua.
Ihmiset ovat muuttuneet mielestään Jumalaksi ja haluavat jopa päättää siitä, milloin poistuvat täältä elämästä. Se on se NARSISMIN HUIPPU. Narsisti haluaa päättää kaikesta itse.
"Salamummon" kannattaa ajatella ihan salaa vain jos ajattelu menee noin lujaa päin mäntyä. En ole narsissi mutta en halua olla tässä maassa enää siinä vaiheessa, kun elämä rajoittuu laitoksen vuoteen laitojen sisälle. Sillä kun ei ole elämän kanssa mitään tekemistä.
Aika pihalla oot ja luntakin sataa.
Eutanasialla on asiantuntevissa piireissä vankka kannattajajoukko, joka tietää ja on nähnyt ne "hyvät sairaalat ja hoitokeinot" mitä joku täällä kehui piti luotettavina. Niitähän tietty joukko jotain uskonlahkolaislääkäreitä pitää oikeina ratkaisuina syntisille, koska syntisen pitää kärsimän ja tuntea helvetin kauhut syntiensä sovitukseksi.
En pidä sitä käsitystä oikeana. Miksi ihmisen pitäisi kärsiä?
Lukekaapa kokemuksia tuoltakin:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016110522570553_uu.shtml
Siksi että jotkut harhautetut luulevat ja kuvittelevat että kärsimyksellä "kirkastetaan kruunua".
Kyllä nykyään saa kunnon tohjot ja voidaan vaivuttaa uneenkin, jos kipulääkitys ei auta. Kannattaa laittaa hoitotahtoon, ettei kipulääkitystä tarvitse säästellä ei edes elämänajan kustannuksella.
Aika harvan lähtö on kohtuuttomaton kivulias. Ihan turha sellaista pelolla on mieltään piinata.
Teoriassakin parantamattoman syövän eliniän maksimiennuste oli 12 vuotta. Nyt on 16. vuosi puolivälissä.
Ensimmäinen vuosi oli fyysisesti ja psyykisesti rankka. Umpiterveen ihmisen oli vaikea mukautua itseä kohdanneeseen geneettiseen ilmiöön joka oli hypännyt omia vanhempia kauempaa.
Sytostaattilääkitys aiheutti voimakkaita sivuoireita.
Vuoden jälkeen löytyi sivuoireettomat myrkyt joita säädetään kuukauden välein.
Nämä 15 vuotta on mennyt normaalin elämisen puitteissa.
Kun oireet alkavat niin aikaa loppujuttuihin on pari, kolme kuukautta.
Minulla sentään pakoputken lyhennys hoiti asian ainakin toistaiseksi.
Ainoa haitta on se, ettei vatsaonteloon kannata kehittää reilua puristusta.