Pyhäinpäivä muistuttaa tärkeimmästä
Pyhäinpäivä näkyy ensi viikonvaihteessa hautausmailla, joissa monet käyvät muistelemassa poisnukkuneita rakkaitaan. Haudoille laskettujen kynttilöiden edessä joku saattaa pysähtyä toteamaan myös oman elämänsä rajallisuuden.
Kuolema ei ole länsimaisten ihmisten elämässä konkreettisesti läsnä samalla tavalla kuin entisaikaan, jolloin kuolema tapahtui yleisesti kodin ja perheen piirissä. Nykyihmiselle kuolema saattaa tuntua kaukaiselta asialta. Ihmisten ajatukset näyttävät suuntautuvan enemmän nuoruuden ja nuorekkuuden tavoitteluun.
Syntiinlankeemuksen vuoksi ihmisen osaksi tuli kuolema, joka on synnin palkka. Jokainen ihminen myös kantaa mukanaan perisynnin turmelusta. Kirkkomme vuoden 1948 kristinoppi toteaa, että tämän vuoksi ihmisellä ei ole halua eikä voimaa hyvään. Hän ei rakasta Jumalaa, vaan itseään ja maailmaa. (KO 22.) Ihminen mielellään unohtaisi oman kuolevaisuutensa ja keskittyisi pelkästään maallisiin asioihin.
Jokaisen olisi tärkeää muistaa, että kerran hän joutuu ummistamaan silmänsä tälle maailmalle. Maallisista rikkauksista ja maailmassa hankituista nautinnoista ei ole mitään iloa ajan rajan toisella puolella. Apostoli Paavali toteaa, että emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois (1. Tim. 6:7).
Psalmin rukous on aina ajankohtainen: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen” (Ps. 90:12). Elämän rajallisuuden ymmärtäminen on ohjannut monia kyselemään elämän tarkoitusta ja etsimään arvokkainta, Jumalan valtakuntaa ja syntien anteeksiantamusta.
Valtakunnassaan Jumala lahjoittaa Poikansa sovintotyön tähden kaikkien syntien anteeksiantamuksen, jonka uskomisesta seuraa sydämen ilo, rauha ja vapaus. Usko antaa ihmiselämään kestävän perustan ja toivon iankaikkisesta elämästä. Kuolema ei ole kaiken loppu, vaan uskovalla elämä jatkuu iankaikkisena ilona taivaassa. Kuoleman hetkellä hän pääsee muiden uskossa pois nukkuneiden tavoin vanhurskasten lepoon odottamaan ylösnousemuksen päivää.
Pyhäinpäivä näkyy ensi viikonvaihteessa hautausmailla, joissa monet käyvät muistelemassa poisnukkuneita rakkaitaan. Haudoille laskettujen kynttilöiden edessä joku saattaa pysähtyä toteamaan myös oman elämänsä rajallisuuden.
Kuolema ei ole länsimaisten ihmisten elämässä konkreettisesti läsnä samalla tavalla kuin entisaikaan, jolloin kuolema tapahtui yleisesti kodin ja perheen piirissä. Nykyihmiselle kuolema saattaa tuntua kaukaiselta asialta. Ihmisten ajatukset näyttävät suuntautuvan enemmän nuoruuden ja nuorekkuuden tavoitteluun.
Syntiinlankeemuksen vuoksi ihmisen osaksi tuli kuolema, joka on synnin palkka. Jokainen ihminen myös kantaa mukanaan perisynnin turmelusta. Kirkkomme vuoden 1948 kristinoppi toteaa, että tämän vuoksi ihmisellä ei ole halua eikä voimaa hyvään. Hän ei rakasta Jumalaa, vaan itseään ja maailmaa. (KO 22.) Ihminen mielellään unohtaisi oman kuolevaisuutensa ja keskittyisi pelkästään maallisiin asioihin.
Jokaisen olisi tärkeää muistaa, että kerran hän joutuu ummistamaan silmänsä tälle maailmalle. Maallisista rikkauksista ja maailmassa hankituista nautinnoista ei ole mitään iloa ajan rajan toisella puolella. Apostoli Paavali toteaa, että emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois (1. Tim. 6:7).
Psalmin rukous on aina ajankohtainen: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen” (Ps. 90:12). Elämän rajallisuuden ymmärtäminen on ohjannut monia kyselemään elämän tarkoitusta ja etsimään arvokkainta, Jumalan valtakuntaa ja syntien anteeksiantamusta.
Valtakunnassaan Jumala lahjoittaa Poikansa sovintotyön tähden kaikkien syntien anteeksiantamuksen, jonka uskomisesta seuraa sydämen ilo, rauha ja vapaus. Usko antaa ihmiselämään kestävän perustan ja toivon iankaikkisesta elämästä. Kuolema ei ole kaiken loppu, vaan uskovalla elämä jatkuu iankaikkisena ilona taivaassa. Kuoleman hetkellä hän pääsee muiden uskossa pois nukkuneiden tavoin vanhurskasten lepoon odottamaan ylösnousemuksen päivää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Avauksen tehnyt vanhoillislestadiolainen syyllistyy toistuvasti palstalla identiteettivarkauteen.
Asiasta on tehty ilmoitus nettipoliisille.
RIKOSLAKI
9 a § (10.4.2015/368)
Identiteettivarkaus
Joka erehdyttääkseen kolmatta osapuolta oikeudettomasti käyttää toisen henkilötietoja, tunnistamistietoja tai muuta vastaavaa yksilöivää tietoa ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa sille, jota tieto koskee, on tuomittava identiteettivarkaudesta sakkoon.
Montako kertaa Mellu esiintyy Voittosena ja milloin kenäkin - vaikka huumorimielessä niin etkö näe malkaa omassa simässäsi Mellu.
kiihdyt, kahjo? Aloitksesi teksti Pyhäinpäivästähän oli aivan oikea.
Ei se mikään malka ole, vaan vanha tennismailani! Tarkkuutta, pikkulesta, Norttisormi!