Hei!
Olen kolmen alle 3-vuotiaan lapsen nuori äiti. Muutimme muutama vuosi sitten pienelle paikkakunnalle kauas kotikaupungistani, enkä ole löytänyt ystäviä uudelta kotiseudultani. Kaukana asuvista ystävistänikään ei löydy keskusteluapua, he kun eivät vielä ole perheellisiä.
Olen päivästä toiseen yksin kotona kolmen pienen lapsen kanssa, eikä minulla ole täällä tukiverkostoa. Väsymys ja jatkuva riittämättömyyden tunne alkavat ottaa yliotteen ja kaipaisin pian vertaistukea samassa tilanteessa olevilta äideiltä, joiden kanssa voisin jakaa kokemuksiani ja purkaa oloani.
Löytyisikö täältä muita uupuneita, joille tekisi hyvää aina silloin tällöin keskustella kohtalotoverin kanssa? Laita minulle sähköpostia alla olevaan osoitteeseen ja kerro oma tilanteesi.
[email protected]
Olen kolmen alle 3-vuotiaan lapsen nuori äiti. Muutimme muutama vuosi sitten pienelle paikkakunnalle kauas kotikaupungistani, enkä ole löytänyt ystäviä uudelta kotiseudultani. Kaukana asuvista ystävistänikään ei löydy keskusteluapua, he kun eivät vielä ole perheellisiä.
Olen päivästä toiseen yksin kotona kolmen pienen lapsen kanssa, eikä minulla ole täällä tukiverkostoa. Väsymys ja jatkuva riittämättömyyden tunne alkavat ottaa yliotteen ja kaipaisin pian vertaistukea samassa tilanteessa olevilta äideiltä, joiden kanssa voisin jakaa kokemuksiani ja purkaa oloani.
Löytyisikö täältä muita uupuneita, joille tekisi hyvää aina silloin tällöin keskustella kohtalotoverin kanssa? Laita minulle sähköpostia alla olevaan osoitteeseen ja kerro oma tilanteesi.
[email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei uupunut äiti! Otapa yhteyttä oman asuinpaikkasi Mannerheimin lastensuojelun paikallisjärjestöön, ja kysy perhekerhoa/muuta toimintaa juuri tuohon tarkoitukseen. Olen itse työskennellyt oman asuinalueeni MML:n peprhekerhon vetäjänä. Sinne sai tulla juuri sellaisena kuin oli ja siinä tilanteessa kuin sinä olet. Olisi varmaan lapsillesikin tosi mukavaa vaihtelua saada uusia kavereita ja ohjattua leikkiä/askartelua. Sinulle löytyisi ikäistäsi seuraa ja tulisi helposti kavereita, joiden kanssa saattaisi tulla muutakin toimintaa. Siinä kahvikupposen ääressä juttukin luistaa. Vapaaehtoisuuteen ja samaan tilanteeseen perustuvaa kaveruutta voi monin tavoin hyödyntää arjessa. Ja mikä ilo lasten silmistä loistikaan kun he tulivat "kerhoon" kavereita tapaamaan ja tuttu täti siellä oli leluja jakamassa ja leikkiä auttamassa alkuun. Ja äidit (oli siellä isiäkin) saattoivat leikkiä seuraillessaan rentoutua ja keskustella. Meillä oli myös retkitoimintaa ja juhlia. Parasta ettei se maksanut mitään. Ja jokainen oli tervetullut. Suosittelen lämpimästi!
Mitä olet yrittänyt tehdä sen eteen että saisit ystäviä ja sosiaalista verkostoa muodostettua vai oletko tehnyt mitään? Älytöntä odottaa että joku tulee kotoa hakemaan. Itse pitää olla aktiivinen. Toisaalta tulee mieleen että sussa _voi_ olla jotain vikaa/häiriintyneisyyttä kun et saa ystäviä?