Oli synkkä ja myrskyinen yö. Pimeä pilvirintama oli alkuillasta työntynyt mereltä Skånen ylle ja rankkasade oli kestänyt jo useamman tunnin. Miss Moosepenny istui savuttavan takan ääressä, jalkojensa juuressa loikoilivat hänen uskolliset irlannisusikoiransa Hyrsky ja Myrsky. Koirat kuuntelivat sateen ryminää tarkkaavaisesti ja välillä loivat huolestuneita katseita emäntäänsä. Etenkin Hyrsky oli säikky ja arka koira, vahtikoirana täysin joutava. Mieluiten se kuljeskeli metsässä jänniä tuoksuja tutkien, hajamielisenä törmäili puihin ja joskus myös eksyi eikä osannut kotiin. Myrsky taasen oli tarkkaavaisempi, mutta pääosin keskittyi syömiseen ja syömisen etsimiseen.
Moosepennyn ajatukset kääntyivät tuon tuostakin edelliskeväisiin tapahtumiin, kun hänen taloaan oli ammuttu ja metsästä oli löytynyt termospullolla kolkattu Giorgio Influenza ja puuhun sidottu Candy Namisson sekä se omituinen kanttarelleja etsiskelevä mies, joka oli kadonnut kuin pieru Saharaan. Influenza ja Namisson istuivat kööpenhaminalaisessa vankilassa murhayritys-oikeudenkäyntiä odottelemassa, lisäksi Namissonin syytelista kasvoi päivä päivältä lähinnä seksuaalirikosten osalta. Jo 23 vartijaa ja 54 vankia oli nostanut syytteen Namissonia vastaan seksuaalisesta lähentelystä ja syytteitä oli tullut myös seksinostoyrityksistä. Vartijat olivat uhanneet jo lakolla, kunnes heidän vaatimuksiinsa oli suostuttu ja kaikille oli hankittu täydet pomminpurkajan varusteet suojaksi Namissonin lähentelyille. Lisäksi kukaan ei mennyt hänen selliinsä yksin, varsinkaan kukaan miespuolinen vartija. Karvaimman kohtalon oli kokenut nuori lakimies, jonka Namisson oli raiskannut 7 kertaa 3 tunnin aikana linnoittauduttuaan kuulusteluhuoneeseen. Nuorimies asusteli tällä hetkellä raiskattujen kriisikeskuksen liinavaatevarastossa ja neuloi punaisesta villalangasta tupsupipoja pingviineille ja hyräili justin Bieberin lauluja. Lääkärit olivat toiveikkaita, että nuori lakimies parantuisi ainakin siihen kuntoon, että alkaisi kutomaan pingviineille lapasia. Mutta poika-poloisen musiikkimakuun he tuskin saisivat koskaan muutosta. Joka tapauksessa sekä Influenzaa että Namissonia odotti pitkä linnatuomio, josta Namisson tulisi suurimman osan viettämään eristyssellissä.
Moosepennyn ajatukset kääntyivät tuon tuostakin edelliskeväisiin tapahtumiin, kun hänen taloaan oli ammuttu ja metsästä oli löytynyt termospullolla kolkattu Giorgio Influenza ja puuhun sidottu Candy Namisson sekä se omituinen kanttarelleja etsiskelevä mies, joka oli kadonnut kuin pieru Saharaan. Influenza ja Namisson istuivat kööpenhaminalaisessa vankilassa murhayritys-oikeudenkäyntiä odottelemassa, lisäksi Namissonin syytelista kasvoi päivä päivältä lähinnä seksuaalirikosten osalta. Jo 23 vartijaa ja 54 vankia oli nostanut syytteen Namissonia vastaan seksuaalisesta lähentelystä ja syytteitä oli tullut myös seksinostoyrityksistä. Vartijat olivat uhanneet jo lakolla, kunnes heidän vaatimuksiinsa oli suostuttu ja kaikille oli hankittu täydet pomminpurkajan varusteet suojaksi Namissonin lähentelyille. Lisäksi kukaan ei mennyt hänen selliinsä yksin, varsinkaan kukaan miespuolinen vartija. Karvaimman kohtalon oli kokenut nuori lakimies, jonka Namisson oli raiskannut 7 kertaa 3 tunnin aikana linnoittauduttuaan kuulusteluhuoneeseen. Nuorimies asusteli tällä hetkellä raiskattujen kriisikeskuksen liinavaatevarastossa ja neuloi punaisesta villalangasta tupsupipoja pingviineille ja hyräili justin Bieberin lauluja. Lääkärit olivat toiveikkaita, että nuori lakimies parantuisi ainakin siihen kuntoon, että alkaisi kutomaan pingviineille lapasia. Mutta poika-poloisen musiikkimakuun he tuskin saisivat koskaan muutosta. Joka tapauksessa sekä Influenzaa että Namissonia odotti pitkä linnatuomio, josta Namisson tulisi suurimman osan viettämään eristyssellissä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta tuo sienimies, hän askarrutti Moosepennyn mieltä. Kyläläiset osasivat kertoa, että mies oli vuokrannut huoneen leskirouva Oiskisundin talosta. Rouva Oiskisund oli kertonut, että mies oli esitellyt itsensä Antero Ala-Nystyräksi, suomalaiseksi ornitologiksi, mutta mistään rekisteristä Suomessa ei tällaista henkilöä ollut löytynyt. Miehen vuokraama huone oli tyhjä, hän oli selvästikin jo lähtenyt, vaikka oli maksanut vuokran vielä seuraavilta 3 kuukaudelta. Moosepenny oli tutkinut lähimetsän ja sieltä oli löytynyt yhden puun juurelta runsaasti karkkipapereita ja kolmioleipäpakkauksia siististi lentokoneen muotoisiksi taiteltuina ja pussitettuina. Lisäksi puun runko oli kulunut kuin siihen olisi kiivetty useaan kertaan ja isolta oksalta oli suora näköyhteys Moosepennyn talolle. Oliko mies saapunut syrjäiseen skånelaiskylään lintuja bongaamaan vai vakoilemaan Moosepennyä? Moosepenny alkoi kallistumaan jälkimmäisen vaihtoehdon suuntaan.
Puhelin soi ja sai Moosepennyn hätkähtämään ja heräämään syvistä ajatuksistaan. Hyrsky-koira juoksi kauhusta uikuttaen pöydän alle kaataen mennessään nojatuolin ja pienen pöydän ja Myrsky taasen juoksi ruokakupille toiveikkaasti häntäänsä heiluttaen.
”Haloo?” Moosepenny vastasi puhelimeen matalalla äänellään.
”Mooooiiii ystävä armas!!” puhelimesta kaikui Moosepennyn ystävän Helen E. Backgammonin heleä ääni. He olivat tutustuneet aikoinaan kauppaopiston luennoilla ja viettäneet hulvatonta opiskelijaelämää. Moosepenny oli edennyt elämässään eteenpäin ja hankkinut hyvän työpaikan ja huomattavan omaisuuden, mutta Helen E. vietti edelleenkin huoletonta opiskelijaelämää, johon kuului kosteat baari-illat ja alati vaihtuvat partnerit. Elantonsa hän hankki kuitenkin pitämällä suosittua blogia sukupuolielimistään. Blogilla oli jo 24.000 lukijan kuuliainen faniryhmä ja heidän ilokseen Helen E. julkaisi viikottain lukemattomia kuvailuja ja kuvia omista tyttöosistaan ja niiden toiminnoista.
”Miten olis jos tavattaisiin, edellisestä kerrasta on liian pitkä aika?” Helen E. kysyi.
Hetken Moosepenny mietti millä hiton verukkeella hän voisi kieltäytyä kutsusta, mutta sitten hän päätti, että vaihtelu tekisi hyvää.
”Miten olisi ensi kuussa?” Moosepenny kysyi ja hymyili Helen E:n innokkaille ilon huudahduksille.
Kuukautta myöhemmin Moosepenny astui ulos junasta Wienin rautatieasemalla ja lähti astelemaan kohti taksitolppaa. Yhtään taksia ei näkynyt, joten hän asettui istumaan penkille ja nautti auringon lämpimästä paisteesta kasvoillaan. Yhtäkkiä pieni poika lähestyi Moosepennyä ja antoi tälle pienen esineen ja totesi yhden sedän pyytäneen antamaan tämän. Moosepenny katsoi käsiinsä. Esine oli tutunnäköinen suklaapatukan käärepaperista taiteltu pieni lentokone. Moosepenny nousi ylös ja katseli ympärilleen, mutta ihmisiä tuli ja meni, eikä hän erottanut sienimiehen hahmoa missään. Harmistuneena hän astui odottavan taksin kyytiin. Matka Helen E:n asunnolle kesti varttitunnin ja Wienin kaunis kaupunki tarjosi ihana näkymät matkan varrelle. Helen E. oli jo odottamassa Moosepennyä jalkakäytävällä ja hihkuen halasi ystäväänsä. Moosepenny katsoi Helen E:n paitaa ja mietti milloin tämä kasvaisi aikuiseksi: paidassa luki ”Mun pimppa on nätti, entä sun?” Helen E. vain nauroi Moosepennyn ilmeelle ja sanoi, että paidat menivät kuin kuumille kiville, jo 3000 paitaa oli myyty nettikaupassa, joka oli avattu vain 4 viikkoa auki ja jonka tuotteet perustuivat Helen E:n blogiin. Moosepenny ei voinut kuin nauraa lapsekkaan ystävänsä ilolle.
”Tule, mennään sisälle, sinulle on tullut paketti!!” Helen E. kummasteli ja opasti ystävänsä sisään komeaan vanhaan kerrostaloon ja 4. kerrokseen. Ihmeissään Moosepenny otti paketin vastaan. Pakettia ei ollut lähetetty postin kautta, sen päällä luki tikkukirjaimilla Miss Moosepenny. Helen E. kertoi löytäneensä se samana aamuna ovensa ulkopuolelta. Talon ovimies sanoi olleensa paikalla koko yön ja kukaan ei ollut taloon sisälle, joten paketti oli ilmestynyt Helen E:n ovelle kuin taian voimasta. Moosepenny istui sohvalle ja avasi paketin. Se oli täynnä pieniä karkkipapereista taiteltuja lentokoneita. Kädet täristen hän jäi miettimään kuinka sienimies saattoikaan tietää tarkalleen missä hän oli milloinkin.
”Onko kaikki hyvin?” Helen E. kysyi.
”En tiedä” Moosepenny vastasi hiljaa. ”Luulen, että minua seurataan ja vakoillaan.”
”Kuka? Onks se komea, onko sillä iso?” Helen E. kysyi ihmeissään.
Moosepenny vain pudisteli päätään. ”En tiedä.”
”Nyt unohdat nuo asiat hetkeksi ja pidetään hauskaa!!” hihkaisi Helen E. ”Mennään sinne uuteen yökerhoon, josta sulle kerroin viimeksi, kun puhuttiin puhelimessa:
Loistavan knödel-illallisen jälkeen he jatkoivat matkaa yökerho Kowa-Café:hen. DJ R-Ball soitti viimeisimpiä listahittejä ja tanssilattialla oli tungosta. Moosepenny humaltui vahvoista drinkeistä ja tanssi villisti, huolet ja murheet unohtuivat hetkeksi ja hän ainoastaan antautui musiikin ja alkoholin vietäväksi. Helen E. oli hävinnyt jonnekin, joten Moosepenny lähetti hänelle tekstiviestin, että menisi käymään vessassa ja sen jälkeen he voisivat lähteä jo kotiin. Hän puikkelehti ihmisten välissä ja lähes törmäsi pitkään mieheen, joka kiirehti pois naisten vessasta. Moosepenny astui vessankoppiin ja humalatila hälveni hetkessä. Vessapöntölle oli asetettu pieni karkkipaperista taiteltu lentokone...