Tein aloitteen!

Olin katsellut jo pitkään naista bussipysäkillä, jonka ohitin aina arkiaamuisin. Siinä oli jotain erityistä. Se ei räplännyt älypuhelintaan tai muutenkaan teeskennellyt olevansa tärkeä ja kiireinen. Se vaan katsoi eteensä kyllästyneen näköisenä, näyttäen yhtä yksinäiseltä kuin minäkin. Ehkä toivoen, että joku tulisi kysymään mitä sille kuuluu. Ehkä jo toivosta luopuneena.

Rohkeuden kerääminen ei ollut helppoa. Lokakuun alusta alkaen päätin joka aamu että tänään sen teen, mutta jänistin aina viime tipassa. Vasta viime maanantaina sain itseäni niskasta kiinni ja sanoin naiselle "moi". Nainen hätkähti ja katsoi mua hetken hämmentyneenä ennen kuin sanoi mulle takaisin "moi". Hymyilin sille ja jatkoin matkaani sydän jännityksestä pamppaillen ja kädet kylmän hien liukastamina. Jää oli murrettu, mutta vaikein oli vielä edessä.

Siitä lähtien olen moikannut naista hymyillen joka arkiaamu. Torstaina sekin hymyili mulle ensimmäistä kertaa ja olin onnesta soikeana. Mutta mikä sai mut aina jatkamaan matkaani heti moikkaamisen jälkeen? Miksen uskaltanut pysähtyä hetkeksi ja jäädä juttelemaan?

Olen absolutisti, mutta tänään päätin hakea rohkaisua pullosta ja join aamulla yhden siiderin. Uskoni lumevaikutukseen on niin vahva, että olin varma siitä että se riitti. Ja olin oikeassa! Naisen tavatessani sanoin "Moi, mä oon Petri (nimi muutettu). Mikä sun nimi on?" Johtui kai jännityksestä, että en saanut naisen vastauksesta selvää. Hävetti pyytää naista toistamaan nimensä, joten päätin jatkaa suoraan asiaan ja kysyin siltä "Lähtisit sä joskus mun kaa kahville?" Naisen vastaus yllätti: "No en v***u todellakaan! Siis v***u mitkä miestissit sulla on, miten sä kehtaat liikkuu ihmisten ilmoilla niiden kaa? Ja vielä jutella mulle! Luulet sä et mä oon joku v***un kehari joka ei tajuu mistään mitään?"

Katsoin alas ja huomasin kauhukseni, että alkoholi oli kasvattanut litteään rintaani puolessa tunnissa meloonin kokoiset miestissit. Niistä oli tullut niin isot, että takkini oli revennyt niin että kuljin kadulla miestissit paljaana. Voi sitä nöyryytystä ja häpeää! Miten yksi ainoa siideri voi saada sellaista aikaan?
5105
2Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Sama juttu kävi mulle. Laita s postisi niin vaihdetaan kuulumisia.

Äänestä

Minkä merkkistä siideriä joitte? Kertokaa niin että me muut osataan varoa!

Äänestä

Oishan se pitänyt arvata jo ennen loppuhuipennusta miten tässä kävi XD

Äänestä
  • Niin olisi. Tajusin itse jo otsikosta että nyt on tissimies asialla, koska tällä palstalla on pelkkiä luusereita jotka ei aloitteita tee.

    Äänestä

Mikset kertonut oikeaa nimeäsi?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lombardo kirjoitti:

Olin katsellut jo pitkään naista bussipysäkillä, jonka ohitin aina arkiaamuisin. Siinä oli jotain erityistä. Se ei räplännyt älypuhelintaan tai muutenkaan teeskennellyt olevansa tärkeä ja kiireinen. Se vaan katsoi eteensä kyllästyneen näköisenä, näyttäen yhtä yksinäiseltä kuin minäkin. Ehkä toivoen, että joku tulisi kysymään mitä sille kuuluu. Ehkä jo toivosta luopuneena.

Rohkeuden kerääminen ei ollut helppoa. Lokakuun alusta alkaen päätin joka aamu että tänään sen teen, mutta jänistin aina viime tipassa. Vasta viime maanantaina sain itseäni niskasta kiinni ja sanoin naiselle "moi". Nainen hätkähti ja katsoi mua hetken hämmentyneenä ennen kuin sanoi mulle takaisin "moi". Hymyilin sille ja jatkoin matkaani sydän jännityksestä pamppaillen ja kädet kylmän hien liukastamina. Jää oli murrettu, mutta vaikein oli vielä edessä.

Siitä lähtien olen moikannut naista hymyillen joka arkiaamu. Torstaina sekin hymyili mulle ensimmäistä kertaa ja olin onnesta soikeana. Mutta mikä sai mut aina jatkamaan matkaani heti moikkaamisen jälkeen? Miksen uskaltanut pysähtyä hetkeksi ja jäädä juttelemaan?

Olen absolutisti, mutta tänään päätin hakea rohkaisua pullosta ja join aamulla yhden siiderin. Uskoni lumevaikutukseen on niin vahva, että olin varma siitä että se riitti. Ja olin oikeassa! Naisen tavatessani sanoin "Moi, mä oon Petri (nimi muutettu). Mikä sun nimi on?" Johtui kai jännityksestä, että en saanut naisen vastauksesta selvää. Hävetti pyytää naista toistamaan nimensä, joten päätin jatkaa suoraan asiaan ja kysyin siltä "Lähtisit sä joskus mun kaa kahville?" Naisen vastaus yllätti: "No en v***u todellakaan! Siis v***u mitkä miestissit sulla on, miten sä kehtaat liikkuu ihmisten ilmoilla niiden kaa? Ja vielä jutella mulle! Luulet sä et mä oon joku v***un kehari joka ei tajuu mistään mitään?"

Katsoin alas ja huomasin kauhukseni, että alkoholi oli kasvattanut litteään rintaani puolessa tunnissa meloonin kokoiset miestissit. Niistä oli tullut niin isot, että takkini oli revennyt niin että kuljin kadulla miestissit paljaana. Voi sitä nöyryytystä ja häpeää! Miten yksi ainoa siideri voi saada sellaista aikaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu