Ajoin autolla ison talon pihaan järven rantaan. Talossa pidettiin rippileirin lopputilaisuutta ja siellä oli paljon porukkaa.
Rakastettuni istui sisällä. Hän halusi päästä ripille ilmeisesti siksi, että saisi kanssani kirkkohäät.
Odottelin ulkona. Sisällä oli tiivis tunnelma. Mietin sitä, miten olen eroamassa ensimmäisestä miehestäni. Samalla näin meidät aikoinaan vihkineen papin. Hänelle oli kasvanut pitkä parta ja hiuksetkin olivat ponnarilla. Sellainen nuorekas viiskymppinen. Hän veti yllättäen sätkää. Olin hänen kanssaan samassa pöydässä ja aloitin jutun.
Kerroin papille, että asiat ovat parissakymmenessä vuodessa muuttuneet paljon. Tarkoitin sitä, että olemme nyt mieheni kanssa eroamassa. Pappi veti ankarasti tupakkaa ja mutisi jotain "nykyisin enää luemme vain raamattua". Tajusin, että hän ei ymmärtänyt mitä tarkoitin. Käännyin katsomaan taakseni ja yllätyin näkemästäni. Vanha hurskas äitini kiikkui keinutuolissa myös tupakka suussa. Ällistyttävä näky. Mietin, että jopa ovat ajat muuttuneet.
Lähdin rantaan. Istuin laiturilla pitkissä mietteissä, kunnes huomasin, että ranta tulvi. Vesi oli noussut korkealle. Yksi autokin oli vedenvallassa. Se oli punainen avoauto ja sen penkillä inisi ruskeakarvainen koira. Neuvoin sitä hyppäämään pois hukkuvasta autosta. Se vain vinkui hätääntyneenä. Ei ehkä tajunnut, ei ehkä osannut uida.
Seilasin laiturilla pitkin järveä yrittäen pelastaa koiraa, joka seilasi puolestaan avoauton penkillä. Vastarannalle tultuamme huomasin sen olevan jäässä. Koira hyppäsi ketterästi jään päälle ja juoksi nyt jo kokonaan jäätynyttä järveä pitkin lähtörannalle.
Olin helpottunut. Päätin mennä hakemaan rakastettuani rippikoulusta.
Rakastettuni istui sisällä. Hän halusi päästä ripille ilmeisesti siksi, että saisi kanssani kirkkohäät.
Odottelin ulkona. Sisällä oli tiivis tunnelma. Mietin sitä, miten olen eroamassa ensimmäisestä miehestäni. Samalla näin meidät aikoinaan vihkineen papin. Hänelle oli kasvanut pitkä parta ja hiuksetkin olivat ponnarilla. Sellainen nuorekas viiskymppinen. Hän veti yllättäen sätkää. Olin hänen kanssaan samassa pöydässä ja aloitin jutun.
Kerroin papille, että asiat ovat parissakymmenessä vuodessa muuttuneet paljon. Tarkoitin sitä, että olemme nyt mieheni kanssa eroamassa. Pappi veti ankarasti tupakkaa ja mutisi jotain "nykyisin enää luemme vain raamattua". Tajusin, että hän ei ymmärtänyt mitä tarkoitin. Käännyin katsomaan taakseni ja yllätyin näkemästäni. Vanha hurskas äitini kiikkui keinutuolissa myös tupakka suussa. Ällistyttävä näky. Mietin, että jopa ovat ajat muuttuneet.
Lähdin rantaan. Istuin laiturilla pitkissä mietteissä, kunnes huomasin, että ranta tulvi. Vesi oli noussut korkealle. Yksi autokin oli vedenvallassa. Se oli punainen avoauto ja sen penkillä inisi ruskeakarvainen koira. Neuvoin sitä hyppäämään pois hukkuvasta autosta. Se vain vinkui hätääntyneenä. Ei ehkä tajunnut, ei ehkä osannut uida.
Seilasin laiturilla pitkin järveä yrittäen pelastaa koiraa, joka seilasi puolestaan avoauton penkillä. Vastarannalle tultuamme huomasin sen olevan jäässä. Koira hyppäsi ketterästi jään päälle ja juoksi nyt jo kokonaan jäätynyttä järveä pitkin lähtörannalle.
Olin helpottunut. Päätin mennä hakemaan rakastettuani rippikoulusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tulee mieleen että onko sinulla ollut tiukka kotikasvatus. Tiukan uskonnollinen ehkä? Ja jotkin niistä asenteista kotoa istuvat syvällä alitajunnassasi mutta haluat pohjimmiltasi kapinoida niitä vastaan kuitenkin. Näet itse asiat eri tavalla. Elämässäsi on jokin muutostilanne jota et alitajuisesti sinä tai sitten perheesi oikein hyväksy. Koet syyllisyyttä ehkä koska asiaan liittyy myös sellaista jota rakastat. Olenko oikeilla vesillä?
Mitä koiraan tulee, se voisi liittyä samaan asiaan. Johonkin hyvään ja luonnonläheiseen osaan elämässäsi jonka haluat säilyttää mutta pelkäät että menetät senkin. Yrität taiteilla näiden välissä. Kun jäädytät tilannetta etkä toimi, voit välttyä hetkellisesti tältä ristiriidalta päiväelämässä mutta et unissasi.
Tämä juttu tuli spontaanisti mieleeni, olisi kiva kuulla palautetta onko juttuni aivan metsässä... =)
Ella
Kiitos tulkinnastasi!
Valve-elämässä olen muutosten keskellä ja uskon just tuohon arvioosi, että kapinoin lapsuudessani omaksumiani arvoja vastaan.
Vanhempani uskonnollisuus ja oikeassaoleminen ovat alitajuntaisesti varmaan kahlinneet minua ratkaisuissani.
Olen kasvanut johonkin pisteeseen ja saanut jo hieman rohkeutta elää omaa elämää - muitten mielipiteitä toki kunnioittaen, mutta en enää sokeasti uskoen.
Taiteilen muista välittämisen ja elämisen rohkeuden jäillä. En tahtoisi kenenkään kärsivän, kaikista vähiten itseni.
Uni jatkui niin, että menin vielä odotellessani kauppaan. Maksoin kankaista 60 euroa. Myyjä sanoi, että saisin valita maksun jälkeen kankaan. Kaikki kankaat olivat mielestäni liian paksuja. Monessa oli sellainen tikkivuori. Halusin kesäisempää kuosia.
Mielestäni jatko uneesi kuvastaa aivan samaa. Olet joutunut maksamaan kovan hinnan näistä tummista paksuista "verhoista" elämässäsi. Haluat muuttua iloisempaan ja keveämpään suuntaan, mutta pelkäät ettei sellaista ole saatavilla vaikka niin toivot.
Mutta unen ohi voin sanoa että onnea tielläsi! Meillä kaikilla on taakkamme kannettavanamme ja sehän tämän elämisen ydin onkin, tiedostaa ne ja muuttua suuntaan jolloin olemme omia todellisia itseämme. Ja siihen suuntaan sinä olet menossa. Uskalla rikkoa rajasi. Älä yritä miellyttää muita, sillä et elä heidän elämää vaan omaa elämääsi. Ennenkuin olet voimissasi ja hyvin itsesi kanssa, vasta sitten todella voit antaa muillekin. Joten nyt tervettä itsekkyyttä (ei muita tarvitse silti loukata) ja seisot niiden asioiden takana jotka sydämessäsi koet tärkeäksi! Tämä on iso asia henkisen kasvusi kannalta!
Onnea matkaan!
T. Ella