Kirjoituksen pituudesta

Ihan mielenkiinnosta kyselen kuinka monta sivua nämä sinun 25 000 sanaa ovat vastanneet kirjoiksi painettuina?

Höpsönlöpsökeko kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kyselen kuinka monta sivua nämä sinun 25 000 sanaa ovat vastanneet kirjoiksi painettuina?

Ensimmäisessä hieman yli 200, toisessa hieman alle. Ero johtuu siitä, että ensimmäisessä oli huomattavasti lyhyemmät luvut, jolloin tuli enemmän vajaita sivuja.

Lisäys, joka saattaa myös kiinnostaa: toisen kirjan kässärissä, jonka lähetin kustanustoimittajalle, oli 51 000 sanaa, joista hän siis leikkasi pois yli puolet. Itse olin siinä vaiheessa ymmällä työni kanssa; tiesin, että se on hyvä, mutta ei vielä valmis, mutta en osannut tehdä sille enää mitään.

Voisi sanoa, että kustannustoimittajani löysi risukasasta kirjan :)

Ei sille taida nimeä löytyä, kun sellaista ei ole kuin sinun omassa mielikuvituksessa.
Taidat elää pahassa suuruusharhassa, kun vertaat itseäsi Ken Follettiin.
Tuo sinun menetelmä tuottaa hirveän määrän taitamatonta roskaa kansien väliin,vai onko eepostasi jo julkaistu?
Huppahjuupahupp kirjoitti, että hänellä oli 51000 sanaa ja siitä kustannustoimittaja leikkasi puolet pois. Tuollaisen taitavan opastajan sinäkin tarvitset, jotta unohdat ne suuruusharhat.

Noo minä ymmärsin, että hän puhui Folletista vain rakennetta tarkoittaen :)

Se hyvä puoli, että kun tekstimassaa on paljon, siinä on myös mitä karsia!

Jep, dsklfjlkdsfklsjfdskl, just näin tarkoitin. Ken Folletista puhuin vain rakennetta tarkoittaen, itse tuon mestartin tasoon on vielä todella pitkä matka. Ja Mursara hei, kantsisko ensin itse tsekata onko jutulla perää ennen kuin tyrmää sen suoralta kädeltä, ilman mitään tutkintaa? Oletko vihainen siksi, koska et itse osaa kirjoittaa lainkaan? Vai, mikä todennäköisempää, onko kustantaja tyrmännyt sinun raapustuksesi, ja nyt tulit rageemaan minulle? Vai oletko yksinkertaisesti sekopää?

Nyt takaisin asiaan.

Nyt kumoan sinun väitteesi.

1. Ehei, en elä missään suuruusharhassa. Minun kirjoitelmani pääsevät ehkä Stephen Kingin kirjailijanjaottelua käyttäen ehkäpä juuri ja juuri surkean tasolta pätevään. Eli ihan pohjasakassa en ole, mutta todellakaan minulla ei ole mitään oikeutta verrata itseäni mestareihin tai edes hyviin, kuuluisiin kirjailijoihin. Olen vasta pätevä. (Ja siihenkin on vaadittu tähän mennessä paljon, ja joudun yhäti pinnistelemään jotten putoaisi täysin surkeiden lokakirjailijoiden joukkoon.) Enkä vertaa itseäni Ken Follettiin kuin kehenkään muuhunkaan tavallisesti kuin tietämättänikään.

2. Niin mikä menetelmä? Löytyykö aiemmasta postauksestani joku menetelmä, jota käytän? Anteeksi vaan, Musara, minä en sitä edes itse tuon postauksen kirjoittajana löydä, joten miten joku muu voisi? Mutta ehkä ajattelit, että käytän tajunnanvirtatekniikkaa, vapaata kirjoitusta tms., vaan asia ei ole niin. Kirjoitan sana kerrallaan, juuri niin kuin herra King meitä kehottaa. (Ja siitä huolimatta, että olen ottanut oppia paljonkin Stephen Kingiltä kaikenlaisissa kirjoitukseen liittyvissä tyyli-, ja rakennusjutskissa ja neuvoistakin vaarin, en silti voi mitenkään verrata itseäni tähän kyseiseen mestariin, tai sanoa kirjoittavani - enkä muuten kirjoita - kuin hän. Ehei, sehän olisi suorastaan ylimielistä, ellei paheellistakin.)

3. Taitava opastaja. Minulla on Kirjoittamisesta. Sitäkään en tarvitsisi. En sano tätä vain siksi, että King on lausunut painavan sanasensa, että jos haluat kirjailijaksi ja alat harjoitella, et tarvitse mitään kirjoituskursseja tai -seminaareja kuten et mitään sääntöjä, neuvoja tai ohjenuoria netistä tai kirjoistakaan, siis yksinkertaisesti: SINÄ OPIT KAIKEN ITSE, vaan olen sen itse huomannut, kaikki käy paljon tuskattomammaksi ja muutenkin. Minulla on taipumus liikasanaisuuteen ja turhaan lörpöttelyyn, mutta miksi murehtisin sitä kirjoitusvaiheessa, sillä kuuden viikon ehdottoman poispysymisen jälkeen on korjausvaihe, jossa paska leikataan pois. Ja voin sanoa, että minulla sitä paskaa riittääkin. Ja sitten, sinä Mursara, kun olen puhdistanut raapustukseni kaikesta turhasta, tehnyt siitä sellaisen, että se on jokseenkin lukijaystävällinen, tapan lemmikkejäni oikein olan takaa. 10 % lähtee pois. Ei ainakaan vähemmän. 10 tai ei mitään, eli 10 % tai en näytä tekstistäni vilaustakaan yhdelle elävälle sielulle.

Ja jos kustannustoimittaja haluaa eikata minulta jotakin pois, niin kyllähän he yleensä tietävät, mitä lukijat haluavat. Toisaalta, jos minua komentelee joku läskipää, josta olen täysin - huom. täysin- varma, että hän ei tiedä mistä puhuu ja haluaa leikata, niin haistatan hänelle paskat ja käsekn leikkaamaan oman esinahkansa kuin juutalainen konsanaan ja tarjoan seuraavalle.

Ja jos koko maailma on kääntynyt minua vastaan, ja tiedän etten mesoa lapsellisen ylimielisesti haistatellessani paskoja sille sun tälle toimittäja-mistäänmitääntietämättömälle-läskipäälle heidän leikkauskäskyistään, niin on olemassa yksi sana, joka kertoo, mitäpä minä sillojn teen. Ja tämä sana ei ole itsemurha. Olisinhan varsin kersamainen sanoessani noin. Vaan ei, tämä sana on:

Omakustanne.