Heips.
Diagnoosina ahdistuneisuushäiriö ja pitäs keksii mitä duunii sitä pystys tekee.
Olen ollut monta vuotta poissa työelämästä ja nyt sitten alotin ammatillisen kuntoutuksen.
Siihen sisältyy työharjoittelua sellaisessa duunissa, missä kuvittelisi jatkossa pystyvänsä olemaan.
Paineen ja stressin sieto aikalailla nollissa.
Käsi ja niska paskana, joten mitään raskasta en pysty myöskään tekee.
Mitä duunia ahdistunut voi tehdä? Mulla on sellaset kriteerit, että ma-pe , virka-aikaan ja mahdollisimman vähän ihmiskontakteja. Ja palkka jossa olisi edes joku järki.
Onko olemassa mitään rauhallista duunia jota tällainen kesto ahdistunutkin voi tehdä. Vai joudanko romukoppaan...
Diagnoosina ahdistuneisuushäiriö ja pitäs keksii mitä duunii sitä pystys tekee.
Olen ollut monta vuotta poissa työelämästä ja nyt sitten alotin ammatillisen kuntoutuksen.
Siihen sisältyy työharjoittelua sellaisessa duunissa, missä kuvittelisi jatkossa pystyvänsä olemaan.
Paineen ja stressin sieto aikalailla nollissa.
Käsi ja niska paskana, joten mitään raskasta en pysty myöskään tekee.
Mitä duunia ahdistunut voi tehdä? Mulla on sellaset kriteerit, että ma-pe , virka-aikaan ja mahdollisimman vähän ihmiskontakteja. Ja palkka jossa olisi edes joku järki.
Onko olemassa mitään rauhallista duunia jota tällainen kesto ahdistunutkin voi tehdä. Vai joudanko romukoppaan...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oisko vaikka jotain pakkaushommia tai hihnalla seisoskeloua.
Joo! Varastohommat on hyviä! Hommina niin pakkaamista kuin purkamista. Siellä vaan hengaat joukon jatkona ja olet tekeväisen näköinen. Välillä osallistutkin, jos jotain kivaa sattuu kodalle. Aika kuluu mukavasti, eikä rasitu polla. Palkkakin on melko kohdillaan työn vaativuuteen nähden.
Jospa kelaisit ensin vaihtoehtoja alla olevasta linkistä, koska pohjakoulutuksen ja aiemman työkokemuksen perusteella lähtökohdat voi olla hyvin erilaiset, ja siinä saattaa muutoin ajautua mihin tahansa, jos ei yhtää osaa itse sanoa, vaan odottaa vain muiden ohjausta.
http://www.ammattinetti.fi/ammattiluokitusiscosearch/haku?all=true
...niiin kävin tuossa linkissä. Suosittelen hakemaan sanalla kirjoittaminen.
Tulee esille 4010, toimistoavustajat
Se on aika rutiininomaista työtä, ja vaihtelevaakin ja sisätiloissa.
Satsaisin siihen jos on tarvetta keskittyä puhtaaseen ja rutiininomaiseen työhön.
Pyydä apua työn aloittamiseksi tukihenkilön myötä, kunnalta. Pikkuhiljaa tukihenkilön tuella opit rutiinit ja sit selviät yksin myöhemmin.
Ruokailu tapahtuu yleensä määrätyssä tilassa sekä vaatetus on myös yleensä helppoa, kun ei ole riskiä liata vaatteitaan.
Jolla on ahdistusherkkyys ei tarvitse valintoja joita sisältyy ulkona tehtävään työhön, jossa vaihtuu säätilanne ja vaatetuksen joutuu sen mukaan aina uudelleen arvioimaan, sekä että ruokailuun pitää yleensä sit riisua ulkoiluvaatteet ja taas pukea uudelleen ruoan jälkeen. Se voi olla vaikeaa ahdistuneelle ja varsinkin jos on taipumusta pakkotoimintoihin.
Kovin on yksilöllistä. Minä olen ollut koko elämäni ahdistunut ja parhaiten minua on tervehdyttänyt kaikkinainen työ. Olen toiminut eri aloilla ja ammateissa ilman minkään sortin ammatillista koulutusta, en ole opiskelijatyyppiä, koulu meni persiilleen. Mutta jos työ on konkreettista eli ei mene yli hilseen, niin olen pärjännyt.
Aloittajalle sanoisin, että kokeile hakea kaikenlaista työtä. Jos jokin ei tunnu omalta jo etukäteen, niin älä sellaista, mutta muita kyllä. Ja opettele ne hommat työssä, et tarvi mitään pitkiä opintoja, ehkä oppisopimus voisi olla yksi vaihtoehto. Ja jos jumittaa, niin ei se ole kuolemaksi, sitten vain jätät hommat ja toteat että toi ei ollu mun juttu. Usko itseesi. Olet ihan ok, vaikka ahdistaa, ei se tee sinua työkyvyttömäksi eikä huonoksi ihmiseksi.
Meillä on se vika yhteiskunnassa, ettei esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöistä saa puhua, mutta kaikki pienetkin somaattiset vaivat kyllä tuodaan esiin. Siihen toivoisin muutosta, niin ei olisi niin korkea kynnys hakea työtä niillä, joita ajatuskin työnteosta ahdistaa ja jotka ovat olleet pois työelämästä jonkin aikaa.
Kiitos, tämä kommentti piristi ainakin minua, kiitos:)
Ahdistuneet vinkujat, pelokkaat kyykkijät ja aloitekyvyttömät nyhveröt ovat kauheita perässä laahattavia työpaikoilla.
Pyrkikää hommiin, missä toimitte itsenäisesti, ettekä ole muille taakaksi.
Trollailija yhdistelee nyt vääriä asioita. Sairastan ahdistuneisuushäiriötä, mutta olen ollut jokaisen työpaikan oma-aloitteisin ja itsenäisin työntekijä.
Minun mielestäni ne ekstrovertit ja sosiaaliset joka paikassa sättääjät ovat kauheita perässä laahattavia työpaikoilla. Minulle työpaikalla tärkeintä on työnteko, näille yltiösosiaalisille se tuntuu olevan turhien jaarittelu, kahvilla ramppaaminen ja oman puhelimen nyplääminen.