Olla palstalla.
???
???
Mikä on se syy.
Itselläni.suojamekanismi
22118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Se että saan sääliä.
Enimmäkseen haluan jutella, mutta suurin syy on vain hän, joka sai sen
Miten se sen aikaan sai?
Hän veti kellon käyntiin ja se heräsi eloon. Mulla on vahva tunne, että tulemme
vielä tapaamaan onnellisissa merkeissä. Viimeaikaiset tapahtumat vain vahvistavat
sitä asiaa. Olen tippaakaan itseäni kehumatta liian usein oikeassa.
Vihjeitä milloin rysähtää taas.
Soppaa hämmentää ?
Syvempi analyysi 12 liuskaa-
Ensin kun ihastui piti tulla tänne kaipustaan kertomaan kun se oli todella väärin ja kun suhde eteni huomasin kohteena joka myös täällä kaipaili perääni. Varsinkin kun suuttui kirjoitteli tunnistettavissa olevia juttuja. Joka kerta kun oltiin joko tekemisissä tai yhteyksissä löytyi lisää kommentteja. Nyt jäin koukkuun ja tiedän sen olevan myös täällä. Juttu meni alusta lähtien päin seiniä. Kumpikin valehteli ja esitti vaikka mitä. Kunnes kiinni jäätiin molemmat. En tiedä mistä minä jäin kiinni. Mutta tuo toinen jäi kiinni todistettavasti. Paska jäi käteen kuten varmaan sillekin. No tästä ei voi kun nousta. Ja mukavaa on välillä kommentoida asioita joita tunnistaa omakseen oli se sitten totta tai ei. Helpottaa kun voi täällä kiukutella kun tosi elämässä ei ole enään mitään mitä uskoa. Pelkkä yhteys jo epäilyttää. Sen takia täällä palstailen salaisen ystäväni kanssa.
Mutta onhan se mukavaakin tietää, että joku tuntee kirjoituksen.
"Kirjoitettu on"
Kaikenlaista ei kannata ehkä omia... tai voihan sitä tietenkin niinkin tehdä. Meinaan, että joku voi tuntua sopivalta ja mennä metsäänkin tai sitten ei.
Mun ajatus asiastamme on niin, että "kirjoitettu on, he saavat toisensa, koska eivät voi elää ilman toisiaan ja toisilleen tarkoitettujen pitäisi olla yhdessä."
Kirjoitellakseni rakkaani kanssa
ihmettelen. Useimmiten eksyn tänne silloin, kun minua laiskotuttaa ja olisi paljon velvotteita, jotka pitäisi hoitaa, mutta joihin en jaksa tarttua. :[
Ei uskallettu ottaa härkää sarvista irl. Joten heitellään täällä toisillemme pikku knoppeja silloin tällöin ;)
Kenties se kun ei saa yhteyttä toiseen,pelottaa kohdata omat heikot kohtansa.Mulla ainakin tämä mies vei jalat alta enkä uskalla nyt kohdata häntä vaikka voisin siinä jotain voittaakkin.Koen kuitenkin et on suurempi tod.näk että takkiin tulee jossain vaiheessa koska suhde aika mahdoton toteuttaa millään tasolla.Siksi mä täällä puran itseäni kun en voi sitä häneen kohdistaa.
ymmärrä mikä on jo palstan nimi? Eiköhän se kaikki kulminoidu palstan otsikkoon.
En tiedä mitä joku ajattelee päänsä sisällä ulospäin näkyy se mitä halutaan näyttää.
Täällä olen päätynyt siihen, että totuus on paras ohjenuora.
Tekee joskus kipeää itselle ja tekee myös kipeää toiselle. Mutta vastikkeeksi
antaa hyvin paljon ja se on luottamus ja ystävyys.
Tällaisella palstalla puhutaan paljon r-kirjaimella alkavasta asiasta.
Kuitenkaan sitäkään ei ole ilman totuutta.
Koska tykkään haaveilla miehestä ja hieroa itseäni.
Vähämpä sinulle riittää.
Mutta oletkin PILAILIJA.
Ensimmäinen kommenttini tähän ketjuun:
Jos en ole täällä, he kuvittelevat muiden kommentteja minun kirjoittamikseni, ja tekevät vääriä johtopäätöksiä. Jatkuva täällä olo on kuitenkin sula mahdottomuus. (Esim. eilen poistuin palstalta noin klo 23.00.)
Kun ihmiset EIVÄT TODELLA PUHU TUNTEMUKSISTAAN (nimenomaan tuntemuksistaan) IRL PÄÄDYTÄÄN TÄNNE.
Puolisalaiselle ihastukselleni (miehelle) lämpimät terveiset täällä. (Tajuan kai hänen vihjeensä parhaiten kaikista kirjoittelijoista. Viimeksi kai koetti ilkkua minua Bettyksi, vrt. Ruma-Betty. Minä nyt en vain joudu käyttämään silmälaseja AINA edes lukiessani eikä hammasrautoja ole.)
Onneksi minulla on muitakin, vaikkakin PINNALLISEMPIA ihastuksia. He eivät kuitenkaan ole tällä palstalla.
Kunhan olen. Kaipaan jotain, jotakuta, jonnekin.
Tottumus... :( vaikka hän ei enää halua kirjoitella minulle. Kirjoitan silti joskus hänelle jotain, odottamatta vastauksia.
Kirjoittaminen on mulle oman elämän jäsentelyä. Pidän tätä myös terapiana itselleni :D
Menneisyydessä tosiaan olin palstalla, liikaa :D. Nykyään en voi enää laskea olevani, vaan käyn joskus, vanhasta tavasta. Kertoo todellakin eteenpäin pääsemisestä, kun ei ole pakko tulla tänne eikä pakko kirjoittaa, eikä mikään otsikko enää väräytä mihinkään suuntaan. Menneisyyden palstailuni kumpusi todellisesta tarpeesta ja tunteesta.