Koska mies ei tajuaa naisesta?

Mies ei voi tuntea naista, ottaa kantaa häneen, mitä nainen on ja miten käyttäytyä kun mies ei ole ollut yhteydessä seksuaalisesti naiseen. Kun mies ei ole kasvanut naisen kanssa, ole ollut vuorovaikutuksessa naiseen ja oppinut naisen käyttäytymisen malleja. Jostakin syystä nainen on erittäin aggressiivinen ja varovainen silloin kun mies tahtoo kasvattaa lapsia kotona ja itse. Naisesta tulee aggressiivinen miestä kohtaan ja miestä työnnetään syrjään kotinaisten osalta. Nainen hoiti koti historiassa aina ja nainen näköjään tahtoo hoitaa kotia itse. Se näkyy siten, että lastentarhoissa on naistyöntekijöitä. Miehenä tulen surun päälle kun lasten tarhoihin ilmestyy mieshoitajaa lisää ja lisää, aivan tuntemattomia miehiä, jotka hoitavat lapsiani, puhumattakaan siitä, että naiset, vaikka suhisevat miehille, niin he eivät itse hoida edes omia lapsiaan vaan vievät heidät lasten tarhaan.

Homoparien poikalapsilla, mielestäni voi olla vaikeuksia oppia naisen käyttäytymisen malleja, jos naishoitaja ei ole lähellä. Ja riittääkö miehen vanhemmuutta täyden lapsuuden hoitojakson asti? Mies, nainen, isovanhemmat ja suku OVAT HOITANEET KOTIA PERKELEEN YHDESSÄ KOKO IHMISEN HISTORIAN AJAN!!!

Turhaa on vääntö kaikissa kerrostumissa kun itse kotiarvo on täpötiessään ollut pitkään. Mitään ei tapahdu ennen kuin emme palauta koko suku yhteen. Realististako?
Toisin sanoen YDINPERHE on perseestä.

Mies ei ole koskaan valmis ja voi sairastua kun ei ole synnyttänyt omia lapsia. Varhainen vanhemmuus on etuoikeutta, mielestäni, jota aika harva hoksaa tuotanykyään. Mies ei voi asettua perhetöihin, eikä nainen, joka ei ole synnyttänyt omia lapsia, koska he yksinkertaisesti eivät tiedä, mistä on kyse!

Neitsyysarvo on lueteltu hyvyydeksi. Mitä naimme, sitä myös olemme siten, että opimme siitä, mitä teemme. Toiminta on karmillista, että teot vaikuttavat siihen, ketkä olemme. Tutkikaamme ilotyttöjen elämää. Elävätkö he pitkään? Mikä on heidän mentaliteettinsa? Ym.
Neitsyt on suljettu vain siihen kokemukseen, mitä on saanut. Neitsyt arvoilla on tutuusarvonsa.
Toisaalta ymmärsin, että matriarkaatissa on neitsytpatriarkaatista poiketen toinen käsitys, että harrastetaan seksiä kun on tarvetta. Naisella, mielestäni, on enemmän himoja, jotka eivät aina ole puhtaasti seksuaalisia, eivätkä lasten teollisia vaan vaikkapa rentouttavia, terveydellisia. Siten monen miehen omiminen voi olla elämänehtoollista, vaikka seksin vaikutus voi olla totaalista ja musertavaa. Siksi pitää vertailla suojaisasti ennen kuin tipahtaa erilaisten kulttuurien seksitapoja, ettei tipahda kuolettavasti.
Jokaisella ihmisellä on rajansa, ymmärsin seksissä, kuka hän on seksuaalisesti. Voiko edes rajoja ylittää yhden elämän aikana? Sitä kenties naisyhteiskunta tutkii, yksi keskeisemmistä kysymyksistä tässä ajassa! Seksin rajat. Seksi on kuin oppiminen. Toiset ovat seksistisiä ja oppivat seksin kautta kun toisille vähemmän riittää. (ei opi enne kuin ei tee). Ja jokaisella on omia oppimisen tapoja, niin kuin mentalitetti.

Kun mies ei ole hoitanut kotia, lapsia, niin tuskin hänellä on totuudellista sanottavaa perhepolitiikasta. Kun ei ole praktiikkaa, niin ei ole tietoa. Työyhteiskunnassamme harva on hoitanut kotia. Ei minullekaan ole sallittu tätä luonnollista oikeutta, että hoitaisin edes omia lapsiani! Jotakin yhteiskunnassa on vialla. Olen kotona muutenkin, työtön, mutta en saa hoitaa lapsiani.

Perheen hoidossa on myös omituinen malli, joka näkyy jo ikivanhassa eepokissa Bhagavad Ghitassa, että Krishna jumalan inkarnaatio ei tuntenut omaa äitiään (tai jotakin) ja piti vahingossa toista naista äitinään. Onko ihmisen kulttuurissa joku hautavajoama, että ken synnyttää pentuja, niin se ei kasvata heitä? Onko kyseessä psykoosi tai onko jokin salamyhkäinen yhtälö taas kerran? Itse voin erittäin hyvin kun sain hoitaa lapsiani itse. Hoidin heitä aamusta iltaan. En ollut väsynyt, en valittanut. Olin MAAILMAN ONNELLISIN ISÄ, PERKELE!! Kuka tajuaa nykyyhteiskunnassa? Tribal Lifessa ei ole eroa sukuun. Jehovat, Mormonit, Länsi ovat totaalisesti suistuneet Space Odyssejan puolelle, että kloonavat itsensä kohta. Minä rakastan Äiti Maapalloa ja tahdon elää metsässä ja kasvattaa lapsia ja hoitaa kotia. Se on oikeuteni.

Ymmärrys vaikeutuu kun ikä kasvaa vaikka toki elämän kokemusta kertyy. Sitä kertyy, mutta toisia ajatuksia ei enää ilmaise ääneen tai ne katoavat. Syntyy perspektiiviä, jonka heijastuskulmaa ei voi enää pitää suorana. Eli "kun on yhtä, niin ei enää ole toista". Pitää elää tässä ja nyt ja tehdä lapsia nuorina.

Kun suvun naiset puuttuvat, suvun vanhemmat kuolevat, niin myös ymmärrys muuttuu, mitä ajattelee suvusta, naisista, perheestä, luonnosta ym.