Lyhyt novelli - Sali

Jabba the Hutin näköisen miehen paksut sormet rikkoivat kaikkia Newtonin lakeja vastaan, napatessaan ketterästi viimeisen pullanpalan, anorektisen miehen sormien edestä. Mies hotkaisi viimeisen pullanpalan suuhunsa ja tokaisi mussuttaen –” kyykätessä rectus femorisiksen, kulman on oltava kohdillaan”. Anorektinen mies katsoi miestä, jonka pinkki kauluspaita peitti, hädin tuskin puolet hänen tynnyrimäisestä mahastaan ja totesi –”tein eilen hauiskääntöjä 150kg painoilla, kyllä tuntuu”. Hieroessaan ”kipeytyneitä” lyijykynämäisiä ranteitaan, Jabba the Hutin näköinen mies imaisi siskonmakkaramaisia sormiaan ja korotti panoksia –”nostin penkistä 400kg, mutta olen kyykännyt 500kg”.

Lankesi kuoleman hiljaisuus.

Salin toisella laidalla, pyöreähkö, paksuperseinen nainen, hieroi kiimassa crosstrainerin sarvia –”mulla on hyvä perse, lähetkö leffaan? Ai, et vai? En ois lähtenytkään, oot ihan kauhee”. Nainen käveli kohti soutulaitetta ja mietti mielessään –”oonkohan jo pyytänyt soutulaitetta”.

Jabba the Hutin näköinen mies nousi ylös ja hänen farkkujensa nappi lensi kuin luoti anorektisen miehen otsaan. Farkun-napin kimmotessa otsasta pöydälle, anorektinen mies poimi sen käteensä ja ojensi Jabba the Hutin näköiselle miehelle. Jabba the Hutin näköinen mies laittoi napin taskuunsa ja sanoi –”onneksi hoito osaa ommella”.
Jabba the Hutin näköinen mies käveli spinning-pyörän luokse ja irrotti satulan. Hän pussasi satulaa ja sanoi –”mitäköhän ihmiset ajattelee, kun noin nuori nainen, seurustelee näin vanhan miehen kanssa”. Jabba the Hutin näköinen mies katsoi satulaa haikeana ja jatkoi –”mä tiedän, mä tiedän, mutta meidän on erottava”. Anorektinen mies seurasi dialogia vierestä ja raapi otsaansa, johon farkun-nappi oli painanut tekstin "Levis". Jappa the Hutin näköinen mies korotti ääntään –”et järjestä kohtausta, mun aika ei yksinkertaisesti riitä, työhön, saliin ja suhun”. Sitten hän laittoi satulan takaisin spinning-pyörään ja käveli takaisin anorektisen miehen luokse. Anorektinen mies totesi –”naiset”, johon Jabba the Hutin näköinen mies vastasi –”niiden kanssa ei voi elää ja niitä ilman ei voi elää”.

Paksuperseinen nainen kuiskasi soutulaitteelle –”mulla on muuten kaunis pimppi, tahdotko kuvan”. Soutulaite vastasi hiljaisuudella, mikä sai paksuperseisen naisen suuttumaan -”taidat olla aika katkera”. Paksuperseinen nainen käveli pöydän ääreen, jossa anorektinen mies ja Jabba the Hutin näköinen mies istuivat. Nainen istui tuolille, joka natisi liitoksistaan ja sanoi –”aika heikko taso täällä”. Jabba the Hutin näköinen vastasi naiselle –”voisit laihduttaa itsekin vähän”, nainen katsoi taikinamaista miestä hölmistyneenä ja nöyrtyi ensimmäistä kertaa elämässään, kysyen –”voisitko mitenkään alkaa mun personal traineriksi?”. Jabba the Hutin näköinen mies oli imarreltu ja vastasi –”kyllä se sopii, olen itsekin laihduttanut, painoin ennen 200kg, mutta sitten ajoin kerran polkupyörällä ja nyt painan 189kg”.

Jutusteltuaan tovin hyvässä hengessä, anorektisen näköinen mies nousi ylös ja tokaisi –”olipa rankat treenit, lähdetään kotiin”.

Yöllä siivoojan imuroidessa pullanmuruja lattialta, hänen puhelimensa soi. Siivooja sammutti imurin ja kaivoi puhelimen taskustaan –”Joe”.