Hei kaikki uudet ja vanhat äidit.
Mitä ärsyttävyyksiä teidän perheessä on mummi sanonut/tehnyt/ilmaissut? Laittakaa myös esimerkkejä! Olisi kiva tietää millaisia tuntemuksia muilla on - itseäni ärsyttää piilovihjailut siitä miten mummi tietää kaiken, siis esim. puhutaan lapselle "no niin mummi tuli ja laittaa sinut kuntoon, eihän sitä nyt näin olla.." tms.
Kiitos kokemusten jakamisesta ja tsemppiä!
Mitä ärsyttävyyksiä teidän perheessä on mummi sanonut/tehnyt/ilmaissut? Laittakaa myös esimerkkejä! Olisi kiva tietää millaisia tuntemuksia muilla on - itseäni ärsyttää piilovihjailut siitä miten mummi tietää kaiken, siis esim. puhutaan lapselle "no niin mummi tuli ja laittaa sinut kuntoon, eihän sitä nyt näin olla.." tms.
Kiitos kokemusten jakamisesta ja tsemppiä!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Esim kun vauva vähän inisee ni heti ollaan noh mikäs nyt on. Kerran sitten sanoin aika topakasti että ei sillä ole välttämättä yhtään mikään, itkeehän ne vauvat muutenkin. Ja sitten suorastaan vituttaa se että oletkos sinä kipeä ihan kun se toivois sitä korvatulehdusta.
Mummi asuu (onneksi) aika kaukana eli käy meillä varmaan 2 krt vuodessa mutta sekin tuntuu välillä olevan liikaa. Meillä on mieheni kanssa 2 lasta, poika 3:n ja tyttö vuoden.
Rasittavinta on se kun kiellän lasta tekemästä tai saamasta jotain niin mummi kyllä antaa... Tyyliin, no kyllähän sinä tietenkin kultaseni saat sen...
Tai sitten kun mummi hoiti lapsiamme viime vuonna 3-4 tuntia (illalla), tyttö oli 4kk, tulimme kotiin ja esikoinen oli vielä valveilla (klo n.01.00) ja mummi sitten meille valittamaan miten kauhen vaikea vauva on kun ei suostu itse nukkumaan. Sanoi vielä että annoin pikuisen maitoa, mutta se vaan huusi rintaa... laitoin sänkyyn huutamaan ettei opi liikaa sylissä olemaan, huuti aivan naama punaisena, aivan hysteerisenä...
Että näin meillä, ei sitten voinut 4kk ikäiselle vauvalle yöllä enempää maitoa antaa eikä pitää sylissä kun toinen huutaa... =( Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun meidän lapsia hoitaa. =(
Miellä on ollut keskustelua äitini kanssa imetyksestä. Olen nyt siis raskaana ja haluan tehdä kaikkeni, jotta imetys lähtisi synnyttyksen jälkeen mahdollisimman hyvin käyntiin. Äitini sen sijaan hikee lähes jatkuvasti, että kun häneltä ei tullut maitoa, niin ei varmaan sinultakaan. Ja että hän on päässyt sen asian yli. Kuitenkin joka kerran, kun imetys tulee jotenkin puheeksi (kerron vaikka saavani miehen tädiltä rintakumeja tai kerron käyneeni imetystukiryhmän tapaamisessa) puhelu päättyy siihen, että hän itkee puhelimessa ikäänkuin olisin syyttänyt häntä huonoksi äidiksi, kun hän ei imettänyt!! Enhän minä sitä tarkoita! Minä viis veisaan siitä, mitä minulla on vauvana ollut, minä mietin tätä tulevaa vauvaa. Hän ei tajua, etten ole arvostelemassa hänen tekojaan kasvatuksessa, vaan haluan vain tehdä jotkut asiat eri lailla.
Hän näkee jollain kummalllisella tavalla minun tulevan lapseni ikäänkuin toisintona minusta, vaikkei se niin ole. Minulla ei hänen mielestään ole vapautta valita (tai jos valitsen jotain muuta kuin hän, niin valitsen väärin). Sama asia on perhepedissä. En tupakoi ja minusta on luonnollista ja itsestään selvää, että vauva nukkuu vieressäni leveässä parisängyssämme(jo ihan biologisista syistä), hänen mielestään taas ajatus on kauhistuttava (pelkää että mikä muka voisin kääntyä nukkumaan vauvani päälle..aivan utopinen ajatus). *huokaus*
Tuo on tosi tuttua tuo toisinto-ajatus. Meillä minun vanhempani jopa sanoivat koko ajan esikoista minuksi (siis kutsuivat minun nimelläni) kun hän oli vauva. Äitini sanoi itseään vauvan äidiksi ja niin edelleen. He jotenkin palasivat menneeseen tämän uuden vauvan myötä. Se oli toisaalta huvittavaa, mutta hiukan pelottavaakin. Miehen vanhemmat taas päivittelivät, että luonto on kumma, kun lapset tulevat silloin, kun niitä ei vielä osaa hoitaa eikä niitä ymmärrä... Tosi kannustavaa.
tyttäreni poika on ensimmäinen lapsen lapsi. Olemme hartaasti odottaneet tätä pikku ihmettä. Olen sanonut tyttärelleni että kysyy apua jos haluaa, minä autan jos osaan. Muistan aikoinaan anoppini sekoilleen vauvan hoitooni ja se ei todellakaan tuntunut kivalta.Ehkä muistan kaikki sekoilut niin tarkkaan että meillä ei tyttären kanssa ole mitään ongelmia.Jos poika on meillä jostain syystä yötä niin olen antanut ruuatkin ohjeiden mukaan ja sen siksi että arvostan tyttäreni äitiyttä ja haluan että hän tuntee olevansa arvostettu.Kyllä hän silloin tällöin kyselee neuvoakin mikä minusta on tosi mukavaa.
Meillä on hieman ongelmallinen tämä suhde muutenkin. Olen hyvä äiti, silloin kun äidilläni on kaikki hyvin. Mutta niinä päivinä tai kausina, kun hänellä on rankempaa, joko minä tai siskoni saadaan kuulla... no suoraa haukkumista. Kuitenkin, se on minun äitini, eikä häntä voi muuta kuin rakastaa kaikkine virheineen. Kuka meistä on täydellinen, en minä ainakaan.
Ja olenhan minä saanut häneltä aina apua, jos olen tarvinnut. Vaikka keskellä yötä, jos hätä on tullut. Lastenhoidossa ollut korvaamaton ja uskomaton apu ja uhraus omasta ajasta. Ja kaikki ne neuvot ja avut vatsavaivoista nukutusvinkkeihin. Sellaisia, joita hän on aikanaan oppinut omalta äidiltään.
Täytyy myöntää, että joskus hänkin ampuu yli, eikä vain vähän, vaan todella sinkoaa yli. Ja silloin ottaa aivoon!!! Riitoja tulee mm. siitä, mitä hän lapsille puhuu heidän isästä (äitini on se ns. anoppi helvetistä). Sitä en hyväksy lainkaan. Onneksi se on nyt laantunut. Parempi yrittää olla riitelemettä, lapsille se mummi on kuitenkin niin tärkeä osa lähipiiriä.
Äitini on ihan p*****stä. Kun lapsi oli pieni niin äitini soitteli pari kertaa päivässä, miten teillä menee. Jos tyttö oli siellä hoidossa niin sai tehdä ihan mitä halusi. Äitini tuppasi meille siivoamaan, toi valmiita ruokia jääkaappiin. Antoi sitten lukuisia ohjeita kodinhoitoon tyylillä "voi kauheeta kun teillä on näin paljon silittämättömiä vaatteita". Onneksi sitten saatiin uusi avo meille, joka ilmoitti äidilleni, että tämä systemi ei toimi (itse olin sanonut jo moneen kertaan). Nyt saamme olla "rauhassa" siinä mielessä, että meille tullaan vain kun meille sopii (ja meille sopii aina kun olemme kotona ja osaa käyttäytyä).
Nyt onkin sitten taas uudet propleemat, kun meillä on perheenlisäystä tilattu, oikeesti olen jo harkinnut lähestymiskieltoa.... Ottakaa opiksi, ettei teistä tule tollasia täydellisyyttä tavottelevia vanhempia!!!
Meillä äitini käy kerran pari kuukaudessa. Siivoaa, vie matot ulos, pesee lattiat, luuttuaa pölyt. Pesee pyykkejä, silittää. Leikkii lasten kanssa, pelaa, käyttää ulkona. Tekee hyvät ruuat.
Lapset rakastavat häntä, todella.
Tietysti on henkisesti rasittavaa kun huushollerskana on oma äiti, mutta olen kiitollinen kaikista niistä päivistä, jotka hän jaksaa kanssamme olla.
No, meidän mamma, hänhän on aamuvirkku. Ja minä aamu-uninen niin todellakin. Minä heräilen siinä 9 aikoihin. Pojat tahtovat kohta soittaa mammalle. Mutta mamma ei ole kotona, koska mamma on jo liikenteessä. Meillä aletaan pikkuhiljaa aamutoimien jälkeen lähteä ulos. Juuri kun väännän hikisenä kurahousun kuminauhaa kumisaappaan alle, niin mikäs se siellä pirisee, telefuuni on äänessä! Mammahan se siellä soittaa, on just tullu kyliltä ja nyt ois aikaa puhua. Sama juttu kesät talvet.
Aamuvirkku mamma ehdotti että jos tulisin poikien kanssa hänen luokseen vähän aikaisemmin kylään, klo 14-18 enkä 15-19 niinkuin yleensä, kun käymme. Minua hiukan mietitytti.
Lopputulos oli se että lähtiessämme lastenohjelmien jälkeen ajamaan kohti kotia, molemmat pojat nukahtivat autoon. Sitten oltiin valveilla vielä klo 24 yöllä! Yleensähän he nukahtavat menomatkalla 15-16 kieppeillä hetkeksi, se ei häiritse yöunta.
Että mua raivostuttaa! Pienenä jo mun piti kestää sen ilta-aikatauluja ja pakkonukutuksia liian aikaisin.
Mammalle selväksi että lasten aikataulun mukaan kuljetaan, hän voisi sovittaa menonsa teidän mukaan.Itse kysyn aina tyttäreltä mihin aikaa poika nukkuu jos olen menossa, en halua häiritä päivärytmiä.Käsittämätöntä kuinka toisilta menee muisti, ei haluta muistaa kun itsellä oli lapset pieniä ja minkälaista oli kun lapsi ei illalla tahdo mennä nukkumaan kun päiväunet on menneet liian pitkiksi.Mielestäni voit ystävällisesti ilmoittaa että tulette kun teille parhaiten sopii.
Ex-anoppi oli just tuommonen mummojen ja anoppien kauhukuva.
Hän jutteli puuta-heinää-lässystystä lapsille. Ne perinteiset pipit ja popat ei riittäneet, vaan näytettiin sähköuunia tai kattolamppua: onko tuli.
Miehen kanssa ei kotitöiden jako onnistunut kuin pakolla. Eli matot oli rullalla vaikka kuukauden, minä levitin ne lattialle vasta kun ne oli kopisteltu ja se oli mihen homma.
Tai tiskivuoro: astioita kertyi ja kertyi, lavuaari pursusi, siinä oli lopulta kaikki talouden astiat. Minä pesin sieltä aina tarvittavan kattilan tai lautasen. Kunnes mies ne tiskasi, muutama tunti siinä meni, ja muutan kerran pesuvettäkin oli vaihdettava. Tästä hän sitten äidillään huomautti. Ja anoppi/mummo hyppyytti lasta: "vai ei se Villen äiti itse tiskaa!"
se oli moite siis.
Joka kerta heitin napakan kommentin takaisin.
No, nykyinen anoppi/mummo on siin ämielessä kiva, että lapsen hoito menee just silleen kuin minä olen sanonut. Hän ei astu minun ylitse, eikä hän tee tuo klassista, mutta äärimmäisen pahaa virhettä:
vai kieltää se äiti sinua, tule tänne, mummo/täti/isi/setä/ täti / kuka milloinkin antaa, enkös olekin kiva
ja äidille moite: viet lapselta lapsuuden, kun kiellät.
HAH!
No, onneksi hän ei alennu tuohon, päinvastoin. Vaikka hän olisi eri mieltä, hän on sitä mieltä että äidin käskyjä ja määräyksiä noudatetaan.
Jos muuta olisi, en antaisi lastani hänelle hoitoon.
Minun mielestäni tuohon voisi olla syynä sekin, jos lapsenne mummo on lähemmäs 70tä esimerkiksi että hänen ollessaan lapsi tai äiti asiat ovat tehty aivan täysin erilailla ja esimerkiksi naisen tehtävä on ollut tehdä kaikki kotityöt ja lapseen liittyvät asiat ongelmitta mieheltä apua pyytämättä. Meillä kun asiat ovat niin että lapsella on sekä isovanhemmat että isoisovanhemmat ja heistä huomaan että isovanhemmat antavat hyviä neuvoja jos ollenkaan mutta isoisovanhemmat taas näkevät asiat aivan vanhan ajan malliin ja sieltä päin sitä piikittelyä ja moitteita saattaa tulla. Esimerkiksi mieheni isoäiti käyttäytyi todella törkeästi minua kohtaan kun kuuli että en imettänyt pientä vauvaamme ollenkaan vaan annoin korvikemaitoa joka taas johtui siitä että minulta ei maitoa vaan kunnolla tullut ! aargh.
Meillä on myös niin, että lapsen isovanhemmat, siis minun ja mieheni vanhemmat ovat kerrassaan jees. Ainakaan vielä ei ole ollut ongelmia - tosin tyttö on vasta 7 kk. Mutta oma mummoni on välillä aika rasittava neuvojensa kanssa, jotka ovat jostain viime vuosituhannelta (ihan kirjaimellisesti ;)) Pitäisi laittaa voita vauvan puuroon ja pitäisi olla joka päivä kylvettämässä. Ja juuri tuo, että kun vähän lapsi kitisee, niin heti on kauhea hälinä, että mitäsnytmitäsnytMIKÄSILLÄON?!! No, kyllähän mummo kuitenkin ihan siedettävä on verrattuna näihin joihinkin juttuihin mitä muut vastaajat ovat kertoneet. Ja rakas, kun on aina ollut läsnä mun elämässäni. Onhan se hienoa, että on lapsella vielä isoisovanhempiakin - itselläni ei ollut.
86 v on vieläkin paljon järkevämpi kuin tuo nuorempi täydellisyydentavoittelija-mummu. Mielipiteet ei ole lainkaan niin jyrkkiä kuin omalla äidilläni, on pitkän elämänsä aikana oppinut, että hommat hoituu, vaikkei kaikki aina olekkaan niin täydellistä eikä meinisi omien näkemysten mukaan.
Yritin viestissäni sanoa, että jos en halua lapseni mummua meille soosaamaan tiskien ja pyykinpesun sun muun kanssa, ja olen sen useaan kertaan hänelle sanonut, niin kumpi meistä on se hölmö?
"Onko ÄITI TAAS pukenut liian PALJON päälle?" tai vauvan itkiessä kun puetaan "Kai sitä nyt itketään kun noin paljon puetaan."
"Näin minä omaanikin aina sylissä pidin, näin vauvat tykkää olla sylissä."
Ylipäätään kaikki viittaukset siihen, kuinka mummu(anoppipuoli)omat lapsensa hoisi.
Ärsyttävintä on se, ettei uskota, kun sanon jostain asiasta.Esim. istuttamisesta. Lapseni nyt 4,5kk.
Välillä masentaa oikein kunnolla.Eikä mielellään menisi mummulaan, kun sen jälkeen saa miettiä, että enkö minä tosiaankaan osaa hoitaa tuota omaa lastani...
Kun lapset oli pieniä:
- "kyllä Millasta tulee hyvä kun me yhdessä kasvatetaan, eikö vaan Milla"
- "sä et osaa pukea lapsia tarpeeksi lämpimästi kun niilä on nuha, ei se kerhosta ole muilta tarttunut, kyllä minä tiiän".
- Ulkoillessamme ennen ruokailua huutelee tytärtä käymään mummilan portailla. Tyttö juoksun kanssa menee ja palaa suu täynnä suklaata. Eipä maistu ruoka sen jälkeen.
"höpö höpö se yksi suklaapala nälkää mihinkään vie, se tuo äiti on vaan mustasukkanen, eikö niin mummin oma Milla".
- Tulee istumaan joka ilta kello 17.00 perheemme ruokapöytään, nappaa kuopuksen syliinsä ja syöttää. "kyllähän tämä lapsi syö kun mummi syöttää, se tuo äiti ei viitti vaan auttaa lasta."
- "Millaahan ei viedä mihinkään hoitoon, kyllä mummi hoitaa."
Tositilanteessa: "No eikö se olis Millankin kiva päästä johonkin, menkää lapsen kanssa.Tai jos meette kahdestaan niin tulkaa nyt ennen yhdeksää kuitenkin takasin."
Toivon että kestät, ja toivon, että tilanne selviää jotenkin. Tuohan kuulostaa ihan helvetiltä. Kuuluuko perheeseen isä? Miten hän suhtautuu? Ettekö voisi jotenkin saada valtaa itsellenne? Minusta lapsilla on oikeus omiin oikeisiin vanhempiin ja normaaliin arkeen, ei pelkkään mummun hemmotteluun.
Jos et saa tuota "holhousta" poikki, niin käy niinkuin meillä: lapsi täytti just 13 v ja on tosi omatoiminen tyttö (no mun mielestäni, itse kun muutin pois kotoa niin osasin hädintuski perunoita keittää), käy ruokakaupassa, ostaa osan vaatteistaan itse, saa tehtyä itselleen munakasta sun muuta pikkuruokaa tarpeen vaatiessa. Mummu oli meillä viime viikonloppuna (ovikello soi aamulla puoli kymmenen) ja sitten keitti lapselle perunoita, kuori ne, laittoi voita joukkoon ja muusasi valmiiksi, huuteli tyttöä syömään ainakin 4 kertaa. Ja sitten sanoi, että kyllä hänen pitää sinusta huolehtia, kun äitisi ei saa edes ruokaa tehtyä sinulle (kuinka monessa kaupunkiperheessä syödään perunaruokaa viikonloppuna kello puoli 11 aamulla?).
Esimerkkejä kuin huonoista sketseistä riittää meidän perheessä:
4-vuotias käyttäytyi huonosti, suorastaan mahdottomasti ( niinkuin lapset aina silloin tällöin) ja mm. kiusasi nuorempaansa. Anoppi suosii tätä vanhempaa siksi kun hän on poika, tytön kustannuksella. Yritän ensin hyvällä kieltää ja torua vaan ei usko ja panee pahemmaksi. Anoppi panee vettä myllyyn puolustaessaan huonosti käyttäytyvää, pitäisi antaa periksi jollekkin älyttömälle senhetkiselle vaatimukselle.
Koko episodi olisi ollut nopsaan ohi jos ei anoppi lässyttäisi juttuaan. Lapsi oppii nopeasti käyttämään hyväksi aikuisten erimielisyyttä kasvatustilanteissa.
Mutta kun periksi en voi tilanteessa antaa niin minä laitan pojan toiseen huoneeseen raivoamaan ( josta meillä niissä tapauksissa saa lapsi itse tulla heti pois kun ollaan siivosti) niin anoppipa joka on ollut huonosti käyttäytyvän riiviön puolella, sanoo että hän soittaa lastensuojeluviranomaisille! Josta mieheni kanssa todettiin että nyt sopii mummon lähteä omaan huusholliin, auto lähtee nyt.
Tällaistakin on, silloin tällöin. Ja monta muuta tarinaa!
Luin kaikkien viestit, oli todella paljon samoja juttuja kuin meillä. Mikä meidät naiset laittaakin mammoina käyttäytymään noin typerästi.Itse toivon, että muistan sitten mammana jos sellaiseksi pääsen, että kohtelen nuoria pareja ja lapsia heidän toivomallaan tavalla, etten ole sellainen "hysteerinen" joka neuvoo joka käänteessä.
Olen saanut niin paljon neuvoja kolmen lapsen kasvatukseen, että huh, aina teen väärin toisten mielestä.Omasta mielestä lapset on kasvaneet fiksuiksi, koulultakin on tullut kiitosta käytöstavoista.
Meillä on myös tuota karkkien ja herkkujen tuputusta, ihan kuin joku tossa ennenmin kertoi. Se on kyllä tosi rasittavaa, juuri kun olisi ruoka-aika niin ei kun karkkia vaan lapsille mRRRRR.
Juttuja jotka ottaa päähän on "101" olen hienotunteisesti sanonut anopille asioista, mutta kun viesti ei mee perille, ei ainakaan mun sanomana, sitten auttaa muutamaksi päiväksi jos mieheni käy sanomassa. Mutta ei hän tykkää olla välikätenä, kukapa tykkäisi.
On hassua että anoppi jaksaa tulla tarkistamaan ollaanko lämmitetty tupaa puilla, sähköä ei saisi käyttää lämmitykseen, sehän maksaa.Puita on kyllä liiverissä muistutetaan.
teevesi pitää lämmittää jälkilämmöllä, ettei mene sähköä.Hän tarkistaa olenko muistanut kastella kukat, (laittaa sormensa kukkapurkkiin)
Tästä tulee romaani jos kirjoitan kaiken.
Hyvä jos joku jaksoi lukea tänne asti.
Että tämäntyyppistä meillä.
Siis jos vielä jaksatte lukea, niin:
Mikrossa ei saisi lämmittää ruokaa, tulee säteilyä (äidilläni on kotonaan minun vanha mikro)
Valot pitää aina sammuttaa kun lähtee huoneesta (kuluu sähköä)
Roskikseen pitää laittaa sanomalehti pohjalle (jos valuu jotain, niin ei tarvi pestä ämpäriä)
Kaikki vaatteet pitää silittää (kyllähän sulla on aikaa)
Petivaatteet pitää vaihtaa joka viikko (kamalaa lapsen nukkua likaisissa lakanoissa)
Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin, mutta kun kaikki pöllöt ideatkin rupee pikkuhiljaa kuulostamaan lähes "normaalilta"!