Rakkautta rakkautta vaan

käpy-einari kirjoitti:

Kuu loisti lumoavana tummalla yötaivaalla. Tumma virta kuohui
hiljakseen alapuolellamme ylittäessämme sitä satoja vuosia vanhaa
kivisiltaa pitkin. "Ihana täysikuu. Tulee hullaantunut olo", Raija
totesi minulle. "Näyttää tavallista suuremmaltakin. Tulee mieleen
ne nuoruusvuodet", sanoin varovasti. "Olivat ne aikoja", hän vastaa
pienen vaivaannuttavan hiljaisuuden päätteeksi.

Pysähdymme nojailemaan jykevään kivikaiteeseen ja alamme tuijottaa synkkää,
pyörteilevää virtaa. "Sanovat, että joku on taas vaihteeksi löydetty tuolta alempaa",
sanon partaani raapien. "Miksiköhän ne hyppivät tuonne. Niin ikävä tapa kuolla",
Raija vastaa värähtäen. "Joskus nuorena teki itsellänikin mieli kuolla", kuiskaan
vaimeasti. Hän hieraisee minua lohduttavasti olkapäästä. On hiljaa ja ehkä
tuntee pientä häpeänpoltetta.

"Tuolla on taas niitä pultsareita", Raija kuiskaa minulle ja nyökkää rantaa kohti.
Vilkaisen nuotiopiiriä kohti. Useampikin salaperäinen, kenties vihamielinen silmäpari
tapittaa meitä kohti. "Aikamoisia tihrusilmiä", mietin vaivautuneena ja varuillani.
Tuntuu siltä, kuin he tuijottaisivat katkerina juuri minun Raijaani. Tuota entistä
koulun kauneinta tyttöä, josta tuli aikanaan kaupan kassa ja lopulta kotiäiti.
Katson hajamielisenä Raijan blondeerattuja kiharoita. Hänen hiuksensakaan eivät
ole enää entisensä, hänen vartalostaan puhumattakaan. Vaan ei ole aika koetellut
minuakaan lempein ottein. Olemme molemmat punakoita, pönäköitä ja varmaan sanalla
sanoen elähtäneitä.

"Tule, jospa lähtisimme", sanon hellästi Raijalle. Laitan käteni suojelevasti hänen
ympärilleen. Hän painautuu minua vasten pehmeänä ja lämpimänä. Sydämeni pompahtaa
merkillisellä tavalla. Silmissä tuntuu kihelmöintiä ja kutinaa. Tuntuu kuin voisin
pillahtaa itkuun. "Olisit voinut saada niin paljon, jos et olisi lähtenyt minun
matkaani", kuiskaan hänelle. "Vaan en rakkautta, en ihania lapsiamme", hän kuiskaa
minulle takaisin. Sivelen liikuttuneena hänen lihaisaa takamustaan. Kuinka hän
osaakin vastata minulle aina niin oikein. Vaan vihainen ja katketa ääni mielessäni
aloittaa ulinansa. "Entä jos hän on patologinen valehtelija. Lukee sinua kuin
avointa kirjaa ja sepittää aina sinulle kaiken sen mitä haluatkin kuulla", ääni
rähisee minulle.

Kävelemme hiljaa hämäriä pyöräteitä pitkin. Katulamput valaisevat tietämme,
erottavat meidät täydellisestä pimeydestä. Askeleemme kopisevat melkein pelottavan
lujaa autiossa yössä. "Mikähän niiden pultsareiden tarina mahtaa olla", sanon
äkisti. "Viina vei. Tiedäthän sinä miten se menee", Raija kuittaa. "Vaan veikö
se sen tähden, että heiltä evättiin rakkaus", tuumin. "Ken tietää. Miehethän
tahtovat olla heikkoja, jos nainen katoaa viereltä", hän vastaa. "Tiedänhän minä
sen", sanon alakuloisena. Muistan kuinka tuskaisia olivat ne kaukaiset kesäkuukaudet
monen monta vuotta sitten. Kesä, jollon Raijalla oli toinen mies. Kesä, jolloin
hän oli pitkään kahden vaiheilla.

"Miksi sinä valitsit minut?" kysyn häneltä istahtaessamme hetkeksi kostealle
penkille. "Olit vain sopivampi. Sinun kanssasi on helpompaa", hän vastaa
olkapäitään kohauttaen. Kaivan taskumatin esiin, otan pitkän hörpyn siitä
ja ojennan sen hänelle. "Hän oli kuitenkin menestyvä mies, hyvässä kunnossa
ja isomunainenkin", sähähdän tuntien yhä katkeruutta tuota inhottavaa miestä
kohtaan. "Mutta ei hänen kanssaan ollut hyvä olla. Hän ajatteli pohjimmiltaan
vain itseään", Raija sanoo irvistäen raa'an naukun päätteeksi. "Sinä olet
aivan eri maata. Sinä olit rakastava mies. Olet edelleen. Tajusin sen vasta
niiden sekoilujeni jälkeen", hän sanoo. "Niinpä niin", murahdan vaivautuneena.
Olen vuosia miettinyt, jättikö hän todella sen miehen, vai hylkäsikö se mies
hänet. "Tässä tulee kylmä. Mennään", tokaisen.

Jossain vaiheessa alamme lähestyä kahta edellämme kulkevaa miekkosta. Molemmat
ovat pitkiä, urheilullisia ja kalliisiin kamppeisiin sonnustautuneita. Ilmeisen
menestyviä nuorukaisia. He keskustelevat valtavan kovaäänisesti ja aina välillä
nauraa räkättävät hervottomina. Huomaan, että myös Raija tuntee olonsa vaivautuneeksi.

"Sitten järkkäsin sen kimulin kanssa pienet kiertoajelut sinne sun tänne. Käytiin
katsomassa muinaismuistoja sun muuta. Olin siinä sitten koko ajan, että ooh ooh,
vaikka oikeasti teki mieli päästä pukille", kovaäänisempi selitti. "Olikos edes
hyvännäköinen?" toinen uteli. "Menetteli. Taisi olla ruotsalaiset sukujuuret.
Luonnonvaalea, pitkä ja hoikka. Perse ei ollut kummoinen, mutta tissit olivat
oikeastaan suhteettoman isot", kovaääninen hölisijä vastasi. "Mikäs siinä sitten.
Illan tullen hommasin meille viinit sun muut ja kävelytin kimulin perinteiseen
tyyliin merenrannalle. Siellä sitten tapitettiin tähtiä, puhuttiin hiukan Nokiasta,
urasuunnitelmista sun muusta. Selvisi, että neiti on aika varakasta sukua ja
tuleva ekonomi. Hiplailtiin siinä aika lailla kaiken aikaa, mutta neiti vaan
vaikutti koko ajan siltä, ettei meinaa antaa", hölisijä papatti. "Sitten kun
toinenkin pullo alkoi olla tyhjä, se lopulta antoi. Kortsun kera tosin."

"Olikos vaivan väärti?" toinen kysyi silmät kiiluen. "No enpä tiedä. Höylättiin
aika lailla monesta asennosta. Kumpikaan ei oikein meinannut saada. Oltiin sen
verran päissään, eikä kyllä daamikaan ollut mitenkään sieltä tiukimmasta päästä.
Lähinnä lahnaili allani ja tuijotteli tähtiä ja hyrisi sitä sun tätä. Vedettiin
sitten homma väkisin loppuun ja lähdettin hotellille. Seuraavana aamuna se olikin
sit jo häipynyt ja hyvä niin, sillä oma muija palasi siinä vaiheessa sieltä
Jaffan retkeltään", hölösuu selitti. "Kävellään lujempaa", kuiskasin Raijalle.
Kiihdytimme tahtia ja ohitimme nuorukaiset niin lujaa kuin pääsimme.

"Inhottavia miehiä", Raija sähähti minulle, kun olimme päässeet hiukan kauemmaksi
miekkosista. Silloin toinen miehistä pärähti laulamaan jotain englanninkielistä
veisua. "Mennään vielä lujempaa", Raija sanoi ja käpertyi entistä lähemmäksi
minua.

Pian olimme kotona. Lapset olivat onneksi häipyneet nukkumaan omia aikojaan.
Saimme rauhassa istua keittiössä ja hörppiä halpaa punaviiniä. "Laskut ovat
maksamatta", murahdin ja viittasin mikroaaltouunin päällä lojuvaan nippuun.
"Älä murehdi", Raija naurahti lämpimästi. Hänen hymynsä tuntui täyttävän
koko huoneen. Minä katsoin häntä tippa linssissä ja puristin hänen kättään.
"Mutta on tämä elämä välillä kamalaa", kuiskasin. "Höpsistä. Nyt mennään
kuule makuukammariin", hän sanoi ja alkoi kiskoa villapaitaa yltään.
Kohottauduin tuoliltani, siirryin hänen viereen ja sivelin hänen ihania
suuria rintojaan. Hän napsautti liivit auki, pörrötti hiuksiani ja naurahti
kun otin paksun mustan nännin suuhun kuin lapsukainen. Käteni siirtyivät
hieromaan kiihkeästi hänen takamustaan. Samaan aikaan hänen varmat kätensä
aukaisivat housuni napin ja vetoketjun. Löysät housuni tipahtivat nilkkoihin ja
astuin keveästi pois niistä. Hän piteli hellästi kaluani kädessään.

"On se niin pirun pieni", murahdin hänelle ja siirryin suutelemaan hänen kaulaansa.
Hän kiemurteli nautiskellen, mutta sysi minua kuitenkin pois. "Älä. Kutittaa liikaa",
hän sanoi. "Minusta se on aika iso. Eikös tärkeä ole kumminkin, että se seisoo, vaikka
oletkin jo vanha mies", Raija sanoi ja liikutteli hellästi kättään pitkin kalun
varttani. "Tule. Mennään makuuhuoneeseen", hän sanoi ja napsautti keittiön
valot pois. Pimeässä astelimme hitaasti makuuhuonettamme kohti. Hän edessä
ja minä takana. Pysyttelin aivan hänen tuntumassaan, sivelin käsilläni hänen käsivarsiaan,
lanteitaan, takamustaan. Määrätietoisesti pysäytin hänet ja annoin käteni liukua hänen
lihaisien reisiensä väliin. Sormeni upposivat vaivatta niin kovin tuttuun kosteaan ja kuumaan
paikkaan. Karheat karvat tuntuivat viekoittelevasti peukaloani vasten. "Tahtoisitko,
että sormeilisin ja nuolisin sinua?" kuiskasin ja suutelin hänen pehmeitä huuliaan.
"Se olisi kyllä kiva", hän sanoi ja työnsi viekoitellen kielenkärkensä suuhuni.

Suljimme makuuhuoneen oven, jäimme tahallamme pilkkopimeään. "Täällä pimeässä me kumpikin
voisimme olla kuka vaan", sanoin painellen kiihkeita suudelmia hänen huulilleen. Kielemme
leikkivät kiivaasti keskenään ja tunsin kuinka olin muuttumassa todella kovaksi.
"Tehdäänkö se seinää vasten", hän kuiskasi tuhmasti ja kääntyi saman tien nojaamaan
seinää vasten. Käteni hivelivät hänen lanteitaan. Mielessä pyöri kaikenlaista,
paljon sellaista, mitä en koskaan tohtisi hänelle kertoa. Tartuin oikealla kädellä
kaluuni ja ohjasin sitä vakaasti kohti hänen tuttuakin tutumpaa paikkaa. Pyöritin
hetken aikaa terskaa suuaukolla, annoin kosteuden hivenen levitä. Hän alkoi jo
malttamattomana puskea vastaan, suorastaan pakotti minut uppoamaan sisäänsä. "Uh.
Hiukan sattuu", hän kuiskasi pettyneenä ja auttoi kaluni taas ulos. "Liian kuivaa
sittenkin", sanoin ja levitin sylkeä kalulleni. "Olen kyllä ihan märkä, mutta kalusi
on hiukan liian paksu. On aina ollut", hän sanoi lempeästi. Hymähdin. "Joopa joo.
Niin varmaan." Nyt kalu upposi sulavasti hänen sisälleen. "Ah. Se on niin ihanan
iso. Ja juuri oikean muotoinen", hän sanoi ja alkoi vatkata lanteitaan.

"Mutta nyt ollaan hiljaa", minä kuiskasin kutkuttavasti hänen korvaansa. "En halua,
että tenavat heräävät", jatkoin. "Äsh", hän sanoi tuskaisena. "Tarkoitat siis, etten
saa äännellä?" "Sitten kun ollaan sängyssä. Puret vaikka tyynyä samalla", vastasin.
Annoin kaluni liukua tasaista tahtia, mutta Raija puski koko ajan rajummin vastaan.
"Älä. Laukean kohta, jos jatkat tuota tahtia", toppuuttelin. "Ei se mitään. Anna
mennä vaan. Tämä tuntuu niin hyvältä", hän sanoi ja puski vastaan niin lujaa, että
häpyluuhuni alkoi sattua. Ja niin kävi, että laukesin voimalla hänen sisälleen.

"Sori vaan", sanoin. "Ei se mitään", hän naurahti ja suuteli minua hellästi. "Onhan
tässä aikaa. Minua ei ainakaan väsytä vielä", hän jatkoi. "Ei minuakaan", valehtelin
pikaisesti, vaikka oli oli kovin uupunut. "Lupailitkos minulle äsken kieli ja sormihoitoa?"
hän sanoi ilkikurisella äänellä. Naurahdin epävarmana. "Ei välttämättä kyllä tekisi
mieli nuolla juuri nyt", vastasin. "Ei kun annat mennä vaan", hän sanoi huvittuneena ja
kiskoi minut perässään sängylle. Hän heittäytyi selälleen makaamaan ja minä lennähdin hänen
vierelleen. "No jos se tekee sinut onnelliseksi", sanoin ja kömmin hänen reisiensä
väliin.

Pimeyden keskellä tuo kuuma pimpsa tuoksui pyörryttävän ihanasti nenääni vasten. Nuolaisin
varovasti hänen häpyhuultensa väliä, tunsin suolaisen sperman maun kielelläni. Tämä
tuntui kovin kiihottavalta. Niinpä aloin nuolla ja imeä hänen klitoristaan vimmatusti,
Hän kiemurteli ja huokaili. Piru meni minuun aivan täysin ja aloin lipittää kuin eläin
hänen vaginansa suuaukkoa, josta pulpahteli kaiken aikaa kuumaa nestettä suuhuni.
"Perverssi", hän sanoi ihanan lämpimällä äänensävyllä ja antoi kätensä liukua hiusteni
lomitse. "Kieli kumminkin väsyy", lausuin pahoitellen. "Kyllähän sinä jaksoit ihan
hyvin", hän lohdutti siirtäen oman taitavan ja harjaantuneen etusormensa klitorikselleen.
Tiesin vanhasta tottumuksesta, mitä tehdä. Kohottauduin istualleni ja upotin neljä
sormeani hänen vaginaansa. Hän alkoi huokailla yhä äänekkäämmin, kun sormeni alkoivat
kiihottaa määrätietoisesti hänen g-pistettänsä. "Samapa tuo vaikka koko talo heräsisi",
naurahdin ja aloin nipistellä vasemmalla kädelläni hänen kovettunutta nänniään.
Vaimo oli uponnut jo syvälle mielikuviinsa, eikä tuntunut tietävän enää mitään
tästä maailmasta. Hänen lantionsa alkoi kaareutua ja jännittyä. Mietin hivenen
mustasukkaisena, mitä kaikkea hän mahtoikaan aina kuvitella noissa yksityisissä
fantasioissaan. Sillä tiesin, että hänellä oli aina rakastellessa fantasioita.
Ehkäpä kaikilla on.

Raija laukesi voimalla. Hän ei kuitenkaan supistellut pitkään. Niinhän se meni
aina. Vähin erin hän alkoi olla taas tolkuissaan. Hän veti minua puoleensa, suuteli
lempeästi. Minä suljin silmäni. Elämä tuntui toisinaan hirveältä, mutta juuri
nyt olin onnellinen. Halusin todella uskoa, että minua rakastetaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä