Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi ja törmäsi ulkopuolisuuteen – ”Luokkaeroja on kaikkialla, ja on vaarallista, kun niitä ei haluta nähdä”
Luokkaerot vaikuttavat nuorten tulevaisuuteen voimakkaammin kuin luulemme, sanoo tutkija Mari Käyhkö.
ELÄMÄ 3.11.2016 2:00 Päivitetty: 3.11.2016 17:16
Petteri Ala-Kivimäki
HELSINGIN SANOMAT
Mari Käyhkö on 44-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori ja sosiologian yliopistonlehtori. Opettanut nykyisessä Itä-Suomen yliopistossa syksystä 1997. Perheesen kuuluvat lapset Anna ja Tomas.
Sai sosiologia-palkinnon tänä vuonna artikkelistaan, joka käsitteli työläistaustaisten naisten kokemuksia yliopistomaailmassa.
”Rakastan lukea ulkomaisia juorulehtiä. Intohimoni paljastui työkavereille uusien opiskelijoiden tietovisassa, kun osasin ainoana henkilökunnasta vastata julkkiksia koskeviin kysymyksiin, kuten kuka on Kim Kardashianin mies. Opiskelijat tietysti olettivat, että henkilökunnalla ei ole tällaista kulttuurissa vääränlaiseksi määrittyvää tietoa.”
KUN Mari Käyhkö väitteli tohtoriksi Joensuun yliopistossa 2006, isä ja äiti istuivat salissa. He ovat jotenkin väärässä paikassa, tytär ajatteli.
Väitöstilaisuuden jälkeen isä, äiti ja tuore tohtori menivät syömään. Mukana oli myös isoisä.
Mari Käyhkö oli aikoinaan suvun ensimmäinen ylioppilas, nyt hän oli suvun taatusti ainoa tohtori. Väitöskirja Siivoojaksi oppimassa onnistui hyvin, ja siitä tuli usean oppiaineen ja yliopiston tenttikirja.
Ruokapöydässä puhuttiin kalastuksesta ja mökkiaskareista.
Tyttären väitöstilaisuus oli vanhemmille luultavasti hieno hetki. Varmaa tietoa asiasta ei kuitenkaan ole, sillä siitä ei puhuttu väitöspäivänä eikä sen jälkeen.
”Vanhemmat eivät kysyneet siitä väitöstilaisuudesta mitään. Menimme tilaisuuden jälkeen syömään ja puhuimme kaikesta muusta, se oli aika jännää. Mutta se on heidän tapansa. Arvostan, että he halusivat tulla sinne”, Käyhkö kertoo.
”En tiedä, tietävätkö vanhemmat, mitä työkseni teen. He tietävät, että opetan jotain, mutta eivät sen tarkemmin. Eivät he tiedä, että opetan sosiologiaa tai että mitä se sosiologia on. Tai ei se ainakaan kauhean tuttua heille ole.”
KÄYHKÖ, 44, on Itä-Suomen yliopiston sosiologian yliopistonlehtori. Tutkijana hän yrittää saada luokan merkityksen näkyväksi yhteiskunnassa.
Käyhkön mukaan elämme erittäin yksilölähtöistä aikaa. Nuoriin on iskostettu ajatus, että vain omilla teoilla ja valinnoilla on merkitystä. Että kaikilla on mahdollisuus tehdä kaikkea, kunhan vain tarpeeksi haluaa.
”Ei nähdä, että ihmiset tulevat erilaisista lähtökohdista ja sosiaalisista todellisuuksista. Ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet tehdä valintoja ja erilaiset käsitykset itsestään”, Käyhkö sanoo.
”Luokkaeroja on hiljaa läsnä kaikkialla. On vaarallista, kun niitä ei haluta nähdä tai tajuta. Ihmiset pannaan syyttämään itseään, vaikka kyse on kulttuurisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta, yhteiskuntamme eriarvoistavista rakenteista.”
Käyhkö sai tänä vuonna Sosiologia-palkinnon artikkelistaan Kelpaanko? Riitänkö? Kuulunko? Työläistaustaiset naiset, yliopisto-opiskelu ja luokan kokemukset. Se julkaistiin Sosiologia-lehdessä vuonna 2014.
Artikkelia varten Käyhkö keräsi 13 naisen ryhmän, joka muisteli kokemuksiaan yliopistossa ja kotona. Kaikki naiset olivat koulussa hyvin menestyneitä ja kotoisin työläisperheistä, joissa ei ollut kosketusta yliopistomaailmaan. He miettivät, kuinka koti, vanhemmat ja kasvuympäristö vaikuttavat yliopistossa opiskeluun.
Naiset saivat puhua mistä halusivat. Eniten puhuttiin juuri muuttuneesta suhteesta kotimaailmaan ja sen ihmisiin: vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin, vanhoihin ystäviin. Kitkaa oli syntynyt puolin ja toisin.
Työläistaustaiset naiset kokivat olevansa jonkinlaisessa kahden maailman välisessä tilassa, sillä he eivät enää kuulu työväenluokkaan mutta eivät määrittele itseään keskiluokkaisiksikaan. Yliopistomaailmassa työläistaustaiset opiskelijat kokivat olevansa ulkopuolisia.
”Akateemisessa maailmassa he tajuavat, että ovat työläistaustaisia, mutta kotimaailmassa he tuntevat itsensä akateemiseksi.”
Loikka yliopistomaailmaan oli suuri, sillä yliopistossa on oma kulttuurinen ja sosiaalinen maailmansa, josta työläisperheen nuori joutuu etsimään omaa paikkaansa.
Aika usein naisten kokemuksia kuunnellessaan Käyhkö nyökytteli: aivan kuin omasta elämästäni.
MARI Käyhkö varttui Savonlinnassa. Perhe asui isossa kerrostalossa, jonka talonmiehinä hänen vanhempansa olivat.
Äiti siivosi iltaisin liiketiloja ja otti tyttären monesti mukaansa työkeikoille. Isän kanssa tytär pääsi kerrostalossa tiloihin, joihin muut eivät. Mari oli ylpeä siitä, että isä ja äiti olivat talonmiehiä.
”Tuntui, et
http://www.hs.fi/elama/a1478062146917?jako=afa6090f8e68907803199294c468115b&ref=tw-share
Luokkaerot vaikuttavat nuorten tulevaisuuteen voimakkaammin kuin luulemme, sanoo tutkija Mari Käyhkö.
ELÄMÄ 3.11.2016 2:00 Päivitetty: 3.11.2016 17:16
Petteri Ala-Kivimäki
HELSINGIN SANOMAT
Mari Käyhkö on 44-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori ja sosiologian yliopistonlehtori. Opettanut nykyisessä Itä-Suomen yliopistossa syksystä 1997. Perheesen kuuluvat lapset Anna ja Tomas.
Sai sosiologia-palkinnon tänä vuonna artikkelistaan, joka käsitteli työläistaustaisten naisten kokemuksia yliopistomaailmassa.
”Rakastan lukea ulkomaisia juorulehtiä. Intohimoni paljastui työkavereille uusien opiskelijoiden tietovisassa, kun osasin ainoana henkilökunnasta vastata julkkiksia koskeviin kysymyksiin, kuten kuka on Kim Kardashianin mies. Opiskelijat tietysti olettivat, että henkilökunnalla ei ole tällaista kulttuurissa vääränlaiseksi määrittyvää tietoa.”
KUN Mari Käyhkö väitteli tohtoriksi Joensuun yliopistossa 2006, isä ja äiti istuivat salissa. He ovat jotenkin väärässä paikassa, tytär ajatteli.
Väitöstilaisuuden jälkeen isä, äiti ja tuore tohtori menivät syömään. Mukana oli myös isoisä.
Mari Käyhkö oli aikoinaan suvun ensimmäinen ylioppilas, nyt hän oli suvun taatusti ainoa tohtori. Väitöskirja Siivoojaksi oppimassa onnistui hyvin, ja siitä tuli usean oppiaineen ja yliopiston tenttikirja.
Ruokapöydässä puhuttiin kalastuksesta ja mökkiaskareista.
Tyttären väitöstilaisuus oli vanhemmille luultavasti hieno hetki. Varmaa tietoa asiasta ei kuitenkaan ole, sillä siitä ei puhuttu väitöspäivänä eikä sen jälkeen.
”Vanhemmat eivät kysyneet siitä väitöstilaisuudesta mitään. Menimme tilaisuuden jälkeen syömään ja puhuimme kaikesta muusta, se oli aika jännää. Mutta se on heidän tapansa. Arvostan, että he halusivat tulla sinne”, Käyhkö kertoo.
”En tiedä, tietävätkö vanhemmat, mitä työkseni teen. He tietävät, että opetan jotain, mutta eivät sen tarkemmin. Eivät he tiedä, että opetan sosiologiaa tai että mitä se sosiologia on. Tai ei se ainakaan kauhean tuttua heille ole.”
KÄYHKÖ, 44, on Itä-Suomen yliopiston sosiologian yliopistonlehtori. Tutkijana hän yrittää saada luokan merkityksen näkyväksi yhteiskunnassa.
Käyhkön mukaan elämme erittäin yksilölähtöistä aikaa. Nuoriin on iskostettu ajatus, että vain omilla teoilla ja valinnoilla on merkitystä. Että kaikilla on mahdollisuus tehdä kaikkea, kunhan vain tarpeeksi haluaa.
”Ei nähdä, että ihmiset tulevat erilaisista lähtökohdista ja sosiaalisista todellisuuksista. Ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet tehdä valintoja ja erilaiset käsitykset itsestään”, Käyhkö sanoo.
”Luokkaeroja on hiljaa läsnä kaikkialla. On vaarallista, kun niitä ei haluta nähdä tai tajuta. Ihmiset pannaan syyttämään itseään, vaikka kyse on kulttuurisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta, yhteiskuntamme eriarvoistavista rakenteista.”
Käyhkö sai tänä vuonna Sosiologia-palkinnon artikkelistaan Kelpaanko? Riitänkö? Kuulunko? Työläistaustaiset naiset, yliopisto-opiskelu ja luokan kokemukset. Se julkaistiin Sosiologia-lehdessä vuonna 2014.
Artikkelia varten Käyhkö keräsi 13 naisen ryhmän, joka muisteli kokemuksiaan yliopistossa ja kotona. Kaikki naiset olivat koulussa hyvin menestyneitä ja kotoisin työläisperheistä, joissa ei ollut kosketusta yliopistomaailmaan. He miettivät, kuinka koti, vanhemmat ja kasvuympäristö vaikuttavat yliopistossa opiskeluun.
Naiset saivat puhua mistä halusivat. Eniten puhuttiin juuri muuttuneesta suhteesta kotimaailmaan ja sen ihmisiin: vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin, vanhoihin ystäviin. Kitkaa oli syntynyt puolin ja toisin.
Työläistaustaiset naiset kokivat olevansa jonkinlaisessa kahden maailman välisessä tilassa, sillä he eivät enää kuulu työväenluokkaan mutta eivät määrittele itseään keskiluokkaisiksikaan. Yliopistomaailmassa työläistaustaiset opiskelijat kokivat olevansa ulkopuolisia.
”Akateemisessa maailmassa he tajuavat, että ovat työläistaustaisia, mutta kotimaailmassa he tuntevat itsensä akateemiseksi.”
Loikka yliopistomaailmaan oli suuri, sillä yliopistossa on oma kulttuurinen ja sosiaalinen maailmansa, josta työläisperheen nuori joutuu etsimään omaa paikkaansa.
Aika usein naisten kokemuksia kuunnellessaan Käyhkö nyökytteli: aivan kuin omasta elämästäni.
MARI Käyhkö varttui Savonlinnassa. Perhe asui isossa kerrostalossa, jonka talonmiehinä hänen vanhempansa olivat.
Äiti siivosi iltaisin liiketiloja ja otti tyttären monesti mukaansa työkeikoille. Isän kanssa tytär pääsi kerrostalossa tiloihin, joihin muut eivät. Mari oli ylpeä siitä, että isä ja äiti olivat talonmiehiä.
”Tuntui, et
http://www.hs.fi/elama/a1478062146917?jako=afa6090f8e68907803199294c468115b&ref=tw-share
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nenäpäivä keräys on menossa, mene hyvä ihminen lahjoittamaan kärsiville 20egee.
Apina -suomen kasvot!