Olemme nyt pitkän harkinnan ja itkun jälkeen päättäneet luopua 3,5-vuotiaasta sakemanninartustamme. Tämä asia on kipeä, joten toivon asiallisia vastauksia eikä mitään olisipitänyt-juttuja. Me tiedämme, että olemme tehneet kasapäin virheitä ja olemme yrittäneet kitkutella tämän koiran kanssa, koska luopuminen on ollut vihoviimeinen asia, jonka olisimme halunneet tehdä. Mutta nyt on tilanne se, että meillä ei ole enää ihmiset kuin koirakaan onnellisia. Meillä ei rahkeet riitä. Piste.
Eli tilanne on se, että ostimme koiran keltaisessa pörssissä olleen ilmoituksen mukaan. Koiralla ei ole papereita. Pitäisi kuitenkin olla puhdasrotuinen saksanpaimenkoira. Terve ollut lukuunottamatta vehnäallergiaa ja pentuiän korvatulehdusta.
Peruskoulutusta on annettu kotona, mutta koira on erittäin itsepäin. Mutta kiltti kuin lammas. Vauvaammekin suhtautuu hienosti. Toisiin koiriin taas ei niin hienosti. Erittäin kovasti vartioi reviiriään. Sosiaalistamisessa emme ole onnistuneet niin hyvin kuin olisi pitänyt. Kuitenkin tuttujen koirien kanssa tulee hyvin toimeen. Koskaan ei ole millekään tai kenellekään tehnyt mitään, purrut tms.
Me emme pysty tarjoamaan koirallemme tarpeeksi virikkeitä. Pelkät lenkit eivät riitä koiralle ja monta kertaa päivässä tapahtuvaan koulutukseen ym. harrastukseen koiran kanssa emme pysty. Tilanne oli huono jo ennen vauvamme syntymää ja nyt elämä on välillä yhtä helvettiä, kun koira haukkuu ikävyyksissään, uikuttaa kovaan ääneen innostuksissaan ulospääsystä ja ryntää pihamme ohi kulkevien koirien perään karvat pystyssä.
Mistä löydämme koirallemme hyvän harrastavan kodin? Kasvattajaan emme tässä tapauksessa voi ottaa yhteyttä. Kiitos jos jaksoit lukea ja vielä enemmän olen kiitollinen neuvostasi.
Eli tilanne on se, että ostimme koiran keltaisessa pörssissä olleen ilmoituksen mukaan. Koiralla ei ole papereita. Pitäisi kuitenkin olla puhdasrotuinen saksanpaimenkoira. Terve ollut lukuunottamatta vehnäallergiaa ja pentuiän korvatulehdusta.
Peruskoulutusta on annettu kotona, mutta koira on erittäin itsepäin. Mutta kiltti kuin lammas. Vauvaammekin suhtautuu hienosti. Toisiin koiriin taas ei niin hienosti. Erittäin kovasti vartioi reviiriään. Sosiaalistamisessa emme ole onnistuneet niin hyvin kuin olisi pitänyt. Kuitenkin tuttujen koirien kanssa tulee hyvin toimeen. Koskaan ei ole millekään tai kenellekään tehnyt mitään, purrut tms.
Me emme pysty tarjoamaan koirallemme tarpeeksi virikkeitä. Pelkät lenkit eivät riitä koiralle ja monta kertaa päivässä tapahtuvaan koulutukseen ym. harrastukseen koiran kanssa emme pysty. Tilanne oli huono jo ennen vauvamme syntymää ja nyt elämä on välillä yhtä helvettiä, kun koira haukkuu ikävyyksissään, uikuttaa kovaan ääneen innostuksissaan ulospääsystä ja ryntää pihamme ohi kulkevien koirien perään karvat pystyssä.
Mistä löydämme koirallemme hyvän harrastavan kodin? Kasvattajaan emme tässä tapauksessa voi ottaa yhteyttä. Kiitos jos jaksoit lukea ja vielä enemmän olen kiitollinen neuvostasi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kannattas kokeilla ilmotusta spl:n sivuilla. Jos joku siel kiinnostus, sais varmemmin asian tuntevan kodin. Tuo koira tuntus vielä helpolta korjata hyvis käsis, riittävällä liikunnalla, virikkeillä ja koulutuksella siitä saa varsin hyvän kaverin.
jos koirasta luopuja ei halua itselleen luopumisen tuskan ja surun lisäksi todella pahaa mieltä kaupanpäälle,rotusivustolla ei kannata paperitonta kaupata siellä rotukiihkoilijat iskevät kiinni kuin hait hukkuvaan.
Käyppä näillä sivuilla josko löytäisit ongelmaasi ratkaisun!
http://www.elaimet.net/jarjestot/koirat.php
Kokeile www.lemmikkipalstat.net ja sieltä Apulaan. Tätä kautta moni koira löytää kodin.
Muista tentata ehdokkaat huolella, sakemanni kun on niitä rotuja mitä otetaan....jonkun jatkeeksi.
Mutta koiraa ajatellen olet tehnyt oikean päätöksen, jos kerran tiedät että sen olisi jossain muualla parempi olla.
Onnea kodinetsintään!
Viestin sisältö antaa ymmärtää että kyseessä olisi sama koira, jota minulle taannoin tarjottiin.
Suosittelin vielä yrittämään koiran kanssa saamani informaation pohjalta, ja tuohon lopputulokseen koiran tarjoajat sitten päätyivätkin perheenä.
Eli Jonna, mikäli olet tuo minuun aiemmin yhteyttä ottanut henkilö, otapa yhteyttä uudemman kerran =)
[email protected]
aiemmin ottanut sinuun tai muihin asian tiimoilta yhteyttä.
Voi koira reppanaa..eikun kiertoon.Olisko kannattanut miettiä ennen kun hommasitte koiran?Toivottavasti koissulle löytyy parempi koti!
...Jonna taitaa olla ihan jo valmiiksi sen verran pahoillaan ja suruissaan, ettei olis enää välttämätöntä laittaa tällaisia kommentteja...
En ensin ajatellut laittaa tähän mitään vastausta, ei tuntunut sen arvoiselta. Mutta kiva, että sain edes yhden puolustusviestin!
Se on hyvä moralisoida, kun et itse tiedä millaisessa helvetissä välillä olemme koiran kanssa eläneet. Moni olisi lopettanut koiran jo moneen kertaan, ollaan sen verran paljon kestetty sen tempauksia ja oltu pitkämielisiä. Koska se on kuitenkin meille rakas, kaikesta huolimatta!
..Onko koira löytänyt jo itselleen uuden kodin? kysyn vain ihan uteliaisuudesta sillä itse jouduin vastaavassa tilanteessa luopumaan rakkaasta ystävästäni. Kotia ei löytynyt joten se oli pakko lopettaa. tapahtumasta on jo vuosi aikaa mutta painaa vieläkin mieltä ja ikävä on sanoinkuvaamaton! toivottavasti koti on löytynyt.. voimia teille kaikille=)
Koira on meillä edelleen. Olemme tuttaville levittäneet sanaa. Haluamme luovuttaa koiran tietysti mahdollisimman hyvään kotiin ja ammattitaitoisen ihmisen käsiin. Julkisia ilmoituksia en ole pystynyt laittamaan. Olemme pyrkineet antamaan vilkkaalle koirallemme enemmän aktiviteettia ja lukeneet enemmän kirjoja. Välillä on hyviä päiviä ja välillä taas niitä erittäin huonoja.
Luovuttaminen on vaikeaa paitsi siksi, että koira on rakas, myös siksi, että tunnen (aiheellista) osasyyllisyyttä koiran käyttäytymiseen. Tuntuu, että pitäisi tehdä jotain vielä ja vielä...
Terveen koiran lopettamista haluan pitää aivan vihoviimeisenä keinona. Mutta koskapa en tiedä sinun tarinaasi, uskon, että teit sillä hetkellä ja siinä tilanteessa sen ratkaisun, mikä oli tehtävä. En siis halua syyllistää mistään, koska itse tiedän miten h-vetin vaikeaa tämä elämä koiran kanssa voi olla!