Alan olla ihan loppu tähän pahaan oloon joka johtuu useamman vuoden huonosta kohtelusta mielenterveyshoidossa. Joka päivä tulee näitä ikäviä asioita mieleeni väkisin ja joka päivä yritän hokea itselleni että en pysty miettimään näitä asioita kun tulee niin paha olo mutta kun ne muistot ja ajatukset tulee mieleen siltikin! En tiedä uskallanko tehdä valitusta joten onko potilasasiamiehelle puhumisessa siis järkeä? En tiedä keneen voi enää luottaa ja uskooko kukaan "hullun" kokemuksia. Lisäksi pelottaa että joudun takaisin siihen paikkaan.
Miten selviytyä hoidon traumoista?
Ggggg44
158671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 158
Vanhimmat
Kyllä sinun kannattaa tehdä valitus. Sillä tavalla puutteisiin voidaan puuttua ja kyllä on tiedossa hoitoosi vaikuttaneet henkilöt ja toimintaa kehittää ettei enää tuollainen pääsisi toistumaan.
Kävin joskus, tosin kyllä jo vuosikymmeniä sitten katsomassa erästä miehen sukulaista mielisairaalassa sunnuntaipäivänä. Oven suljetulle avasi nuorehko pojankloppi ja neuvoi meille välinpitämättömästi potilaan olinpaikan ja meni pelaamaan korttia toimistoon toisten hoitajien kanssa.
Olisin ymmärtänyt jos pelikaverina olisi ollut potilas eikä toinen työkaveri.
Niin ja yövuorossa nukutaan.
KOKEILE KIRJOITTAMISTA
Minulla oli tilanne, että rankkoja juttuja tuli yksi toisensa perään mieleen. Päätin, että kirjoitan muistiin kaikki. Ostin nätin valkosivuisen muistiinpanokirjasen. Kun kirjoittelin päällimmäsenä mielessä olevaa muistoa ja muut sieltä jo pyrkivät pintaan, kävikin niin, että sekin muisto alkoi häipyä mielestä. Oli ihan työ saada loppuun asti kirjoitettua. Ja ne muut olivat hävinneet jonnekin. Piti ihan miettiä, mitä ne taas olivatkaan. -Muutaman kerran olen kirjoittanut, kun mieleen rupesi tulvimaan ja kokemus:loppui mieleen tuleminen siihen. -Kirjoitin käsin kynällä.
En tiedä, mistä tässä oli kyse, jostakin aivotoimintaan liittyvästä.
Itsekin aloin ihan luonnostaan kirjoittamaan suorastaan maanisesti ja kai se on auttanut mutta tarvisin vielä jonkun tunteen siitä että oikeus tapahtuu ja että se mitä mulle on tapahtunut myönnettäisiin ja asianosaiset, tai edes joku ottaisi vastuun asiasta. Nythän asiat lakaistaan maton alle tai syyllistetään uhri eli potilas. 😕Mietin jo pahan olon ollessa pahimmillaan jopa rikosilmoituksen tekemistä.
Olen huomannut saman ilmiön. siksi kai kirjoittamista voi käyttää myös traumanpurkuun. Olen aika hiljattain lukenut, että aina kun jokin pitkäkestoiseen muistiin painunut asia nousee työmuistiin, sille tapahtuu jotain, sen voi muistaa sen jälkeen joko paremmin tai se voi painua kokonaan unholaan. En tiedä pystyykö siihen itse vaikuttamaan, ehkä vain kirjoittamalla muistiin ennen kuin se häipyy. Olen myös ajatellut kirjan kirjoittamista koska olen kokenut tosi paljon ja asiat muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti muistissa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tämä on jotenkin luontevampaa.
Et voi valittamalla muuttaa järjestelmää joka perustuu pseudotieteeseen, kemialliseen väkivaltaan ja ihmisten hyödyntämiseen bisneksen uhreina. Eivät järjestelmän edustajat ala keskenään riitelemään, koska heidät on taloudellisesti sidottu. He saavat palkkapäivänä tilillle rahaa siitä, että pseudotiedettä käytetään ihmisiä vastaan.
Sen sijaan kirjoittamalla kokemuksista muille, voit auttaa muita ihmisiä huomaamaan mistä tuossa sairaassa järjestelmässä pohjimmiltaan on kyse. Jokainen mielipide ja ajatus voi vaikuttaa kokonaisuuteen. Joku toinen voi välttää kohtalosi ja joku hoitaja tai lääkäri voi lieventää asenteita. Pienistä puroista syntyy suuri joki, sanoo vanha sanonta. Jonakin päivänä asenneilmasto muuttuu lopullisesti ja hävittää psykiatrisen pahuuden pois häiritsemästä ihmisten elämää.
Olen puhunut netissä ja yhdelle läheiselle, ja aion jatkossakin puhua. Tuntuu silti että tarvisin vielä jonkun viranomaisen tai sitten järkevän vaikka ihan yleislääkärin validoimaan kokemukseni. Taustalla siis aiempi trauma mutta nämä viimeaikaiset traumat on vielä sen päällä.
Minulle tuli samansuuntainen huono vaikutus pelkästään anonyymista keskusteluavusta, vaikkei edes ollut mielenterveyshoidosta kyse.
Ei minulle niin epäkunnioittavasti ole puheneet edes huligaanit. Hyvin hämmentävä kokemus.
Itsestäkin tuntuu että aiemmat kokemukset ovat aika lieviä verrattuna siihen mitä olen hoidossa kokenut. Pahinta on se että olen menettänyt uskoani ihmisiin entisestään. Oletin ja uskoin että olisi edes joku paikka missä särkyneitä ihmisiä autetaan ja on suorastaan pelottavaa miten häiriintyneitä ihmisiä alalla työskentelee eikä juuri kukaan usko. En tiedä olisinko itsekään ainakaan ensi kuulemalta uskonut aikoinaan ennen näitä kokemuksia. Itse asiassa vieläkin vähän epäilen itseäni että voiko tuo mitä mulle on tapahtunut olla oikeasti totta (johtuen aiemmasta traumasta).
Riittävästi vahinkoa ihmisille aiheuttavat koulutetut ammattiauttajatkin, tuskin kannattaa silti millekään harrastelija-auttajille mennä, vaikka palveluksiaan auliisti tarjoavatkin, yhdistyksissä ja muissa. Ammatillisesta avusta on ainakin periaatteessa mahdollisuus saada potilasvahinkokorvausta, mutta jos olet puoskarille mennyt niin varmuudella ei heru mitään. Poliisin pitäisi puuttua tuollaiseen puoskarointiin, mutta ei puutu. En tiedä minne voisi tehdä ilmoituksen, mutta voisithan kokeilla vaikka aluehallintovirastoa. Niillä on ainakin tieto mitä palveluja yhdistyksissä saa tarjota ja mitä ei. Se tieto pitäisi olla myös yhdistyksissä, mutta kun ei aina ole. Niihin hakeutuu valitettavan paljon töihin vain vastuuttomia narsisteja ja muita vallanhimoisia tyyppejä, joilla ei ole mitään järjestöalan koulutusta. Mikähän sellaista muuten olisi, olisiko joku valtiotieteilijä vai mikä? Tietääkö joku, miten sille alalle Suomessa yleensä on mahdollista kouluttautua?
Takavuosina suorastaan tuupattiin mielenterveystoimistoihin sosionomeja ja nuoriso-ohjaajia ja sen sellaisia, porukkaa, jolla ei ollut minkään valtakunnan tietoa mikä yhdistys ylipäätään on. Luulivat että heidän tehtävänsä on mennä sinne hulluille kontrollia pitämään ja pesemään niiden suut saippualla jos ne kiroilee. Se sama porukka niissä taitaa pääosin valtaa pitää vieläkin. Asialliset yhdistykset ovat ovat tosi harvassa, mutta niitäkin on.
Sanavirhe: pitäisi olla: Takavuosina suorastaan tuupattiin MIELENTERVEYSYHDISTYKSIIIN sosionomeja ja nuoriso-ohjaajia ja sen sellaista porukkaa, jolla ei ollut minkään valtakunnan tietoa ...jne
Hyviä työntekijöitä voi tulla myös jonkun muun tutkinnon suorittaneista, jos on kykyä ja kiinnostusta ottaa selvää yhdistyksiä koskevasta lainsäädännöstä, sekä terveydenhoitoa koskevasta ainakin salassapitoa koskevalta osin, jotta osaa neuvoa niitä typerimpiäkin lääkäreitä, jotka joskus jopa väen väkisin tyrkyttävät yhdistyksiin salassa pidettävää henkilökohtaista potilas- ja muuta tietoa, joka ei sinne todellakaan kuulu. Sekä että osaa pitää turpansa kiinni jäsenten ja muiden yksityisasioista, jos vahingossa sattuu jotain tietoonsa saamaan, eikä sotke paskaisia nyrkkejään vertaistukeen ja muihin ihmisten herkkiin yksityisasioihin.
Käsittääkseni potilasasiamies ja valvira on valituskanavia.
Pakkohoidossa hallinto-oikeus.
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/psykiatrian-hoitovirheet-karsitaan-hiljaa-6071552
" Esimerkiksi potilasvakuutuskeskukseen tehdään psykiatrian alan hoitovirheilmoituksia vain keskimäärin sata vuodessa, kun yleissairaanhoidon puolella epäillään samaan aikaan yli 7 000 hoitovirhettä, Satakunnan Kansassa sanotaan.
Psykiatrisesta hoidosta tehdyt vahinkoilmoitukset johtavat myös huomattavasti harvemmin korvauspäätöksiin kuin tavanomaisen sairaanhoidon puolella."
Oikeuden saaminen psykiatrin toilailuista on vaikeaa.
Itse suosin kostoa suoraan sanottuna. Tilaat kaikki itseäsi koskevat paperit ja käyt ne läpi. Pyydät korjaukset kaikkiin niihin väärinymmärryksiin mitä ne paperit vilisevät loputtomiin. Meinaan voin vaikka lyödä vetoa, että sinunkin papereissa joka sivulla tai jopa jokaisessa sanelussa on asiavirheitä. Ei muuta kuin korjauspyyntöä tekemään joka ikisestä asiasta.
Kiusa se on pienikin kiusa. Kiusasasivat sinua aikansa. Nyt on sinun aika kiusata heitä paskasti tehdystä työstä.
Voit vaikka pikaisesti aloittaa katsomalla omaakantaa. Meinaan saata hämmästyä, että sieltäkin voi löytyä vaikka mitä virhettä. Alotellaan lääkityksiä, vaikka oikeasti ei ole aloitettu ynnä muuta paskaa.
Ei se ole mitään kostoa tai kiusaamista, päinvastoin. Se on tiedonhankkimista, johon on oikeus jokaisella, jotta voi yrittää pitää puolensa kiusaajia vastaan. Kansalais- tai perusoikeus, joka kuuluu kaikille. Nokka pystyyn vain ja lakisääteisiä oikeuksiasi käyttämään! Sitä paitsi se on hyödyllistä työtä kaikkien hyväksi, eivät ne opi mitään jos eivät saa edes joskus palautetta. Enemmän sitä pitäisi antaa, voi olla että aikaa myöten luonnevikaiset karsiutuisivat, ja ne alkaisivat tehdä hyvää työtä, joilla on siihen tahto, mutta ei vielä kykyä.
Niin paljon on jo pelkkiä kirjoitusvirheitä, että pistää oikein miettimään, että minkä sorttinen lääkäri niitä on kirjoittanut.
Viitsisivät nyt edes kerran lukea kirjoituksensa läpi ja korjata pahimmat pois.
Elämäni pahin trauma on viikko hoidossa. Sitä tietoa ei saa pois tiedoistani. Tuo tieto pilaa, tuhoaa loppuelämäni.
Diagnosoitu on ikuisesti merkitty negatiivisessa mielessä. Effica-järjestelmässä näkyy, että on henkilöllä tietoja psykiatrisella välilehdellä, vaikka tietojen sisältöä kuka tahansa ei saisikaan lukea. Kanta-palvelussa lääkeasiat ei ilmeisesti näy kuin maksimissaan 5 vuotta.
Omakannassa saa kaiken salattua. Lääkkeet, reseptit, diagnoosit ja kaikki hoitokertomukset. Itse olen salannut kaiken...myös hätätapauksissa salattu, eli ei saa katsoa vaikka miten tekisi mieli. Ja merkintä jää jos joku katsoo, kuten esim. kela joka saa katsoa b-lausunnot ratkaistakseen hakemukset.
Selkeästihän sitä omakannan toimintaa ohjataan ja on suunniteltu siihen suuntaan ettei kukaan salaa yhtään mitään. Kas kun se salaus on tehty niin vittumaisen vaikeaksi. Oikeasti joudut klikkailemaan hiirellä satoja kertoja. Ja mitä enemmän sinusta on tietoa kannassa sitä enemmän joudut klikkaamaan hiirellä pieniä rukseja joka kohtaan.
En osaa neuvoa koska itsekin kärsin hoidon traumoista muun pahan olon lisäksi.
Kirjoittaminen, vertaistuki, aiheesta lukeminen, läheiselle puhuminen ja huomion suuntaaminen muualle(ainakin sen yrittäminen) saattaa auttaa. Traumat saattaa tosin itsellä tulla pintaan vaikka yrittäisikin suunnata huomiota muualle. Joku voi hyötyä terapiasta, mutta itse en oikein usko enää siihenkään vaikka lääkkeitä enemmän uskon terapeuttiseen otteeseen. Sekin riippuu minkälaisen terapeutin saa. Itse tunsin vaan kuinka traumoja repi auki psykiatrisen hoitajan kanssa puhuminen. Hänen mielestä ihmiset yleensä ovat kiitollisia jouduttuaan pakkohoidetuiksi (lääkkeillä) kun jälkikäteen sairaudentuntoisina tajuavat tulleensa autetuiksi. Miten voi olla kiitollinen fyysisestä väkivallan käyttämisestä itseä kohtaan, suoranaisesta alistamisesta, pakkokeinoista, oman päätäntävallan elämän suhteen viemisestä, traumatisoinnista ja lamaavista kemikaaleista joista oli vaan suurta haittaa ja tilani vaan heikentyi niitä käyttäessä? Kukaan hoitaja ei osaa ajatella tuota miltä se tuntuisi omalla kohdalla. Ne ketkä ovat kokeneet pahimmat olot hoidosta tai lääkkeistä eivät välttämättä ole enää edes kertomassa kokemuksistaan. Vastaus kysymykseen mitä hoidossa voi hävitä on traumojeni ja lääkekokemuksien perusteella selvä - paljonkin ! yhden hoitohenkilön kanssa kävin ihan antoisan keskustelun aiheesta jolta jotain pientä ymmärtämystä löytyi. Diagnosoinnista mistä ei koe mitään hyötyä kasvussa ihmisenä enkä pysty typistämään elämääni mielessäni minkään diagnoosin alle vaikka tiedostan tiettyjä ongelmia mitä käyttäytymismalleja elämässä olen joskus valinnut. Jos jotain, menetin hoidossa uskoani ja luottamusta ihmisiin ja opin kätkemään sen mitä oikeasti ajattelen ja tunnen, sillä jos olisin suoraan sanonut tunteeni ja mielipiteeni, se olisi kumminkin lausunnossa käännelty jotenkin väärin tai minulle haitallisesti tai loukkaavasti. Opin hoidossa eritoten osastolla esittämään että voin paremmin ja myötäilemään lääkäriä etten vaan ikinä enää riskeeraa sitä että joudun kokemaan saman. Mitä hyödyn jos kirjoitan masennuskyselyyn kuinka masentunut oikeasti olen? "Pääsenkö" sitten osastolle missä potentiaalisesti minulle voidaan tehdä jotain mitä en halua.
Valitus on käynyt mielessä itselläkin. Mutta minne, ja uskooko kukaan on toinen asia. Se olisi pitänyt tehdä heti, mutta alkumotivaatio sen tekemiseen sammui muunkin aloitteellisuuden kanssa lääkintätokkurassa osastolla. Systeemi mahdollistaa suht paljon mielivaltaisuutta hoidossa eikä hoito välttämättä ole potilaan parhaaksi vaan hoitohenkilökunnan helpotukseksi. Täysin syypää siihen ei ole hoitohenkilökunta vaan kemialliseen pakotukseen ja diagnoosikeskeisyyteen uskova järjestelmä ja karu laitoshuollon hoitokulttuuri jonka juuret ovat yhtä julmat mikä näkyy vielä nykyajan käytännöissä. Muutosta ei tule ellei joku aja sitä ja potilaiden asemaa. Toivon mukaan asenteet lääkehoitoihin ja käytäntöihin tulee muuttumaan.
Aivan näin.. En uskalla edes terveyskeskuslääkärille kertoa ajatuksistani ettei hänkään diagnoosieni perusteella kuvittele että puhun ihan sekoja eli juuri kellekään ei voi kertoa. Jos haluaa tehdä jotain psykiatrian vastaista työtä on se tehtävä hiljaisesti kulissien takaa. Apua en uskalla enää hakea mistään mikä liittyy valtion psyk.järjestelmään. Parempi olla varuillaan kuin joutua edes vahingossa taas petkutetuksi. Olen oppinut että ainoa johon voin oikeasti luottaa olen minä itse ja Jumala. Kun kaiken on kokenut on usko ja vapaus ainoa mitä on jäljellä ja niistä en aio luopua. Yrittäkööt vaan.
No kyllä siinä on sairaanhoitajien puhdasta sadismia mukana. Ei tartte kun lueskella hoitajat.net foorumia niin käy selkeästi, että täysin sadistista porukkaa.
Ja tälläsille pitäisi maksaa parempaa palkkaa?
Minä ainakin epäilen noita kertomuksia kiitollisista pakkohoidetuista. Ovat varmaan joko täysin tuulesta temmattua psykiatrista propagandaa, tai sitten ihmiset ovat niin loppuun peloteltuja etteivät uskalla muuta itsestään julkituoda.
Vuosikymmeniä sitten hoitajatkin olivat erilaisia kuin nykyään. En tiedä miksi. Silloin hekin kuuntelivat potilasta ja pitivät hänen puoliaan lääkäreitä vastaan, joita oli silloin jonkin verran myös huonoja muuten hyvässä joukossa mukana. Parhaat uskalsivat huutaa jos sana ei mennyt niille umpiluupäille muuten perille.
Nykyään hoitajat kulkevat lääkäreiden perässä ja nuoleskelevat niiden pyllyjä samalla kun pistelevät piikkejä potilaan vastaavaan ruumiinosaan. Ei vaiteskaan, ihan hyviä on joukossa nykyäänkin, mutta ei niin hyviä eikä niin paljon kuin silloin.
Kävin kahteen kertaan läpi koko valitusrumban korkeinta hallinto-oikeutta myöten kun olin useaan otteeseen pakkohoidossa puhuttuani eri tahoille nimiltä mainitsematta yläkerran kusipäiden touhuista. En tiedä onko harhaisiksi tuomittujen valituksia koskaan hyväksytty en saanut vastausta hallinto-oikeudestakaan kun yritin kysyä. Vaikuttaa siltä että valitusmahdollisuus on pelkkää näennäisoikeusturvaa.
Psykiatria pitäs lakkauttaa antaa ihmisten olla
Jotakin pitäisi tehdä niille, joilla viiraa niin, että ovat vaaraksi muille. Mihin ne korjattaisiin talteen ja elvytettäisiin vapaudessa selviämään. -Kaikkia ei voi auttaa nykyisin olevin pehmokeinoin. On niin pahaa tekovikaa.
-Kuulin äsken vierestä keskustelun: me jo odotettiin, että koska se polttaa koko talon. Nyt se sitten teki sen. (Kerrostalo, 7 krs:ta)
Sitä varten on rikoslaki. Mikä vika siinä on?
_Psykiatrinen_pakottaminen_ tulisi lakkauttaa.
Jokaisella pitää olla oikeus uskoa ja elää psykiatrian uskomusten ja opin mukaisesti siinä missä kaikilla on oikeus elää islamin, kristinuskon, skientologian tai ateistisen ajattelun mukaisesti. Ketään ei saa pakottaa uskoon tai uskostaan. Tämä on vapauden pääperiaate.
Siten psykiatriakin saa elää omana toimenaan, kunhan eivät voi pakottaa ketään mihinkään, ei uskomaan mihin itse uskovat, ei interventioihinsa. Toisten ihmisten pahoinpitely osana psykiatrian harjoittamista pitää arvioida erikseen. Oliko henkilölle kerrottu etukäteen, että käytetyt kemikaalit ja sähköshokittaminen aiheuttavat aivovaurioita jne. Siinä on yhteiskunnallisen keskustelun paikka.
Rikoslaki toimii vasta , kun on jo tapahtunut. Ei ennalta ehkäise. -Nyt n. 100 ihmistä menetti kotinsa. Eikä tulipalon kokeminenkaan ihan traumatonta ole. - Ja etukäteen muut jo osasi odottaa, että tulee tapahtumaan.
Hmmm...
Jos väkivallantekoja haluttaisiin ehkäistä niin miksei aleta kovempiin otteisiin? Viinakaupat kiinni, alkoholinmyynti pannaan. Rauhoittavien myynti pois. Miten olisi pakkoantabushoitoa joskus humalassa riehuneille? Suuri osa väkivaltarikoksista tehty kännissä/sekakäytössä. Jo kerran tappaneet lopullisesti vankilassa, koska osoittaneet, että kykenevät tappamaan jonkun. Hehän on niin "terveitä", että kykenevätkin hillittsemään impulssejaan mutta joku 'sairas' muka ei. Näin ehkäistäisiin paljon väkivaltaa. (Huom. Tämä on kärjistystä)
Kuinka moni skitsofreenikkotappaja joista on mediassa luotu kuva että he ovat poikkeuksellinen uhka (skitsof. ei tee sen enempää väkivallantekoja kuin terveet) ovat tosiasiassa sekakäyttäjiä tai tehneet tekonsa päissään? Monissa heidän lääkkeissä (neuroleptit) on vaikutus tehdä potilaalle levottomuus ja kiihtymystiloja jotka voi olla osasyynä väkivaltaan. Osa aiheuttaa sekavuustiloja. Toiset laskee estoja ja lamaa tunne-elämää mikä voi vaikuttaa empatiakykyyn.
Rikoksia ei voi ikinä täydellisesti ehkäistä, ne on marginaalia ja se tarkoittaa puuttumista tärkeimpiin ihmisoikeuksiin ja arvoihin kuten vapaus johon yhteiskuntamme nojaa. Yksilönvapauksiin puuttuminen on aina kyseenalaista.
Sillä varjolla, että on syyntakeettomuuspykälä ja mielenongelmaisille on laskettu tämä vaaraksi muille potentiaalisesti käsitys päälle tehdään paljon väkivaltaa "hoidossa" ihmisille varmuuden vuoksi. Lukuisille ihmisille. Suomessa pakkohoidetaan Skandinavian muihin maihin nähden paljon potilaita, se on suomen "hoitokulttuuri". Suurin osa ei ole vaaraksi kellekään.
Suurinta väkivaltaa mitä monet "sairaat" joutuu kokemaan, on hoito itsessään.. kuka se onkaan vaaraksi toiselle? Psykiatrit historian saatossa lobotomioineen ja kidutusta muistuttavine hoitokeinoineen ovat olleet vaaraksi muille. Nykyäänkin heidän hoitomenetelmänsä eivät ole eettisesti oikeita eikä niille löydy sellaisia perusteita, mitä he väittävät. Nykyäänkin väkivaltaa tehdään, hoitohenkilökunnan toimesta suljettujen seinien sisällä. Nykyaikana yhteiskunta kohtelee jopa surkeasti tai hyvin alentavasti vanhuksia, vammaisia ja pakkohoidettuja osasto-olosuhteissa, joille monille syötetään kemiallisia pakkopaitoja aka neuroleptejä. Sen tajuaa vasta kun joutuu kokemaan. Hoidossa kajotaan perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin. Vapaus, oikeus koskemattomuuteen, oikeus kieltäytyä hoidosta(pakkoneuroleptit). Toisen pakottaminen sellaiseen mitä ei tahdo, toisen alentaminen sille tasolle ettei hänen mielipiteillä ole 'sairaana' merkitystä ja fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen on väkivaltaa, ei hoitoa. Neuroleptit pakotettuna on kidutusta.
Puhumattakaan siitä miten pakottaminen voi lisätä vihan tunteita ihmisissä tai viedä luottamuksen muihin ihmisiin.
Moni pakkohoidettu vetäytyy hoidosta kokemuksensa jälkeen, vaikka tarvitsisi oikeasti esim keskusteluapua. Kerran menetetty luottamus ja tuntemus siitä ettei ole enää kontrollissa hoidostaan jättää syvät jäljet eikä välttämättä uskalla enää kertoa miltä itsestä tuntuu.
Yksittäistapaus. Yleisellä tasolla ei ole näyttöä, että psykiatrinen "hoito" ehkäisee väkivaltaa. Päinvastoin: Kaikki kouluampujat ovat olleet psykiatrisessa hoidossa.
Muista että yksittäiseen, anekdotaaliseen evidenssiin ei voi perustaa mitään. Varsinkaan kun siinä on kenties sellaisten ihmisoikeus uhattuna, jotka eivät koskaan tekisi väkivaltaa.
Mistä oletat, että psykiatrinen hoito olisi välttänyt tuon tapahtuman?
Kokemusteni jälkeen olen ehdottomasti samaa mieltä. Minulla on vuosikymmenten takaa hyviä kokemuksia psykiatrisesta hoidosta kun olin sairas. Tämä nykyinen on kokonaan jotain muuta, ei muistuta lainkaan sitä mitä se oli silloin. Nyt ei tosiaankaan potilasta kuunnella eikä oteta lääkinnässä tai muutenkaan mitään mielipiteitä huomioon, sadistisimmat psykopaatit vain lisäävät lääkitystä, jos pyytää vähentämään. Hoidolla pyritään vain rajoittamaan ajattelun- ja mielipiteen- sekä liikkumisvapautta ja tekemään jo toipuneetkin uudelleen sairaiksi.
Psykiatria on täysin turha ja vahingollinen pseudotiede, joka pitäisi lopettaa. Yleislääkärit ja farmaseutit osaavat tehdä varmasti hommat paremmin ja ilman ainakaan tarpeetonta väkivaltaa, johon psykiatrit syyllistyvät koko ajan.
En ole puhunut psykiatrisesta hoidosta, vaan jostakin väliintulosta, jonnekin ehkä turvallisempaan tilanteeseen viemistä. Ihan näissä "erikoistapaukisissa", joita kuitenkin vuodesta toiseen ilmenee.- En ole hakemassa ratkaisua koko psykiatrisen hoidon tilanteeseen tai kaikkiin muihin epäkohtiin ja epäoikeudenmkaisuuksiin.
-Tämä olisi sen kokoinen pulma, että siihen voisi jotkut toimintaohjeet pystyä kehittämäänkin.
JA SUORAAN SANOEN MINUA ÄLLÖTTÄVÄT NÄMÄ FANAATTISET KIRJOITTELUT JA DEMAGOGIA. -Ai ettäkö täällä ei saa ottaa esille jotakin pulmaa, jos ei tiedä, miten sen voi rataista, mieluummin kai globaalisti.
Mutta tietenkin teilläkin on oikeus olla sellaisia kuin olette, vaikka sitten olisitte trolleja --Olen sen verran sivistynyt, etteivät nuo teidän sivistysananne tee toivomaanne vaikutusta.
Kyllä täällä pikkukaupungissa on anekdootit kaukana. Ihmiset tuntevat toisensa. Nyt on käynyt ilmi, että talon korjaminen veisi vuosia. Siihen tuskin ryhdytään.
Miten kirjoituksesi liittyy hoidon traumoihin mistä aloittaja kirjoitti.
Tulit vaan trollaamaan. Ainakin nimimerkkisi viittaa siihen suuntaan, joka on .. enpä sano mitään.
Mainitsemasi tapaus on niin marginaalia, että en ole itse moiseen ilmiöön törmännyt eikä tuollainen elämääni liiemmin ole läheltä liipannut. Sen sijaan tiedän kuinka yhdessä rapussa humalainen juhlija sammui asuntoon ja aiheutti kalliin vesivahingon talolle. Kun aletaan puhua vapaudenriistosta, ja pakkohoidosta vaarallisuuden takia ja että niitä oikeutettaisiin vain erikoistapauksissa - siinä sivussa yleensä hyökätään monen muun vapauteen joka ei ole vaarallinen, osin myös mielivaltaisesti. Psykiatria oikeuttaa ihmisoikeuksiin puuttumista liian helposti ja mahdollistaen mielivallan. Tästä on joskut Euroopan ihmisoikeustuomioistuinkin antanut huomautusta Suomelle. Moni tuollaisia mainitsemiasi tekoja tehnyt on vetänyt jo arsenaalin lääkkeitä ja ollut jonkinasteisessa hoidossa.
Voiko muuten psykopatiaa hoitaa lääkkeillä.. niin. Ei. Moni väkivallanteko mitä jotkut ovat tehneet ovat tulleet varmaan hyvin puskista.
Jollakin lailla liittyi kai siihen teesiin, että kaikkien pitäisi antaa hillua vapaasti, oli pää sitten kuinka sekaisin tahansa.
Minä en täällä trollaa enkä muuallakaan. On ihan täysi työ yrittää selvityä.
Kun näkee vierest tuollaisen tuhotyön , josta tuli taumoja sadalle ja surua läheisillekin , on ihan tervettä pohtia, olisiko tapahnutta voitu välttää.
Minulla on narsistisiskopuoli, joka on ollut gang stalkingissani mukana jo kauan. Jotenkin tuot hänet mieleeni, siksi ehkä kirjoitin isoilla kirjaimilla. Olen huomannut ,että jkv. seurailee minua tällä ketjuissa.
Sen kun vouhkaatte, ei siitä vahinkoa asialle ole.
Mielenterveyslaissa on psykopaatin mentävä porsaanreikä: Pakkohoidon perusteeksi ei todellakaan tarvita sitä että ihminen olisi itselleen tai toisille vaarallinen, kuten jotkut luulevat. Pakkohoitoon voidaan määrätä myös vain siksi jotta "sairaus ei pahenisi". Sitä nämä koulutetut psykopaatit käyttävät esimerkiksi kiusatakseen uhreja. Eivät kiusaamista tunnista vaikka uhri siitä kertoo, vaan pitävät häntä harhaisena ja "sairaana". Ja piikkiä tulee perseeseen jos et syö lainvastaisesti pakolla määrättyjä lääkkeitä. Kiusaajille taas ei tapahdu mitään. Psykopaatit kai suorastaan rakastavat heitä, koska ansiot kertyvät....ja on paljon iisimpää "hoitaa" helppoa uhria kuin kiusaajaa - ei tarvitse niin paljon työtäkään tehdä palkkansa eteen.
Ehkä hyvä ratkaisu olisi että pakkohoitoon voitaisiin määrätä vain, jos henkilö on ympäristölleen vaarallinen, ei muuten. Vaikka psykopaatit varmaan soveltaisivat sitäkin niin, että ympäristölleen vaarallinen on, jos tekee rikosilmoituksen gang stalking -häirintää harjoittavasta naapuristaan. Nehän ovat niin kovia kääntämään asiat päälaelleen omaksi edukseen eivätkä poliisit ja psykopaatit tällaisia nyanssieroja tunnista. Taitaa aina olla se psykopaatinmentävä porsaanreikä, teki mitä tahansa, vai olenkohan liian pessimistinen..?
Jos henkilö on ympärillä oleville henkilöille vaarallinen tai uhraa rikkoa ympäröivää omaisuutta, joka ei ole hänen omaansa, asia kuuluu poliisille. Psykiatriaa ei tarvita mihinkään.
Toinen psykiatrian käyttämä perustelu vapaudenriistolle on, että "henkilö on vaaraksi itselleen." Mutta, kuten jokainen lukenut, sivistynyt, ajatteleva ihminen ymmärtää, jokaisella on ihmisoikeuksien ja perustuslain takaama oikeus olla vaaraksi itselleen, joten on rikollista puuttua toisen vapauteen em. tilanteessa. Psykiatriaa, valtion hyväksynnällä, ei vain ihmisoikeudet eikä lait ole koskaan kiinnostaneet.
En ymmärrä mitä tarkoitat psykopaatilla. Se on psykiatrista jargonia, jonka todellista merkitystä on vaikea hahmottaa. Sekulaarisesti ilmaistuna, sillä usein viitataan toisesta välinpitämättömään ihmiseen, mutta miksi sellaisen kuvaamiseen tarvitaan tuollainen typerä termi?
Joka tapauksessa, jos tarkoitit sanoa, että psykiatrit ovat piittaamattomia kusipäitä niin siitä on helppo olla isossa kuvassa samaan mieltä. Onhan noita asiallisiakin, kuten esimerkkinä Peter Breggin ja Thomas Szasz, mutta heidätkin pitää erikseen mainita, koska ihmiset helposti unohtavat, että hirviöiden seassa on sentään ihan ihmisiäkin.
Kaikkein mielivaltaisin perustelu Suomen laissa psykiatriselle vapaudenriistolle on, että psykiatri luulee, että ilman "hoitoa" mielisairaus pahenee. Siis olematon mielisairaus pahenee?!?!?!? Jo on törkeyden huippu. Oliskin vaan että itselleen tai muille vaarallinen, mutta että "mielisairaus pahenee ilman hoitoa." Se avaa ovet täydelle mielivallalle.
Vaikka ihmisen tilanne, paha olo ja ongelmat lisääntyisivät ajan kuluessa niin se on sen ihmisen oma asia. Mitä se muille kuuluu. Aikuiset ihmiset osaavat huolehtia itse itsestään ja hoitaa omat ongelmansa. Nämä sairaat ihmiset vain kuvittelevat että heillä on oikeus kontrolloida ja holhota ihmisiä kuvitteellisten uhkien varalta.
Eikä ne edes itse tajua sitä vaan kuvittelevat auttavansa ja tekevänsä hyvää.
Mitä hittoa käytte niiden vastaanotoilla, kun ovat ammattitaidottomia, luulevat vaan auttavansa ja ei muuta kuin tekevät pahaa. Onko olemassa avopakkohoioa.
Ei kyse ole siitä mitä tapahtuu nyt, lue otsikko. Kyse on traumoista ja ihmisten pitää saada puhua niistä. Ei niitä voi vaan unohtaa kun sun koko elämä on melkein tuhottu!
Saadakseen kuntoutustukea tai sairauslomaa on ihmisellä oltava hoitokontakti ja koska monilla ei ole varaa hakeutuvat he julkiselle puolelle, ja kyllä se hoitokontakti vaaditaan ellei sulla ole säästöjä joilla pärjäät työkyvyttömyyden yli... Itse kyllä nykyään suosittelen kaikille yksityistä. Kannattaa yrittää repiä ne rahat jostain vaikka ottamalla lainaa tms. Mikään ei ole terveyden menettämisen arvoista jonka kyllä menetät jos jäät pyörimään siihen systeemiin jossa kukaan ei välitä tai ole oikeasti kiinnostunut sun hyvinvoinnista. Omasta palkastaan vaan. Ja jossa sua heitellään henkilöltä toiselle aivan kuin olisit joku tiskirätti. Maailma on kylmä ja julma. Ihmiset miettivät vain itseään. Niitä jotka oikeasti välittää on aika vähän.
Törkeintä on se että nämä ihmiset esittävät välittävänsä tai auttavansa vaikka oikeasti miettivät vain itseään. Tyhmä sitä on kyllä ollut kun on kuvitellut että tämä valtio tai tuntemattomat olisi susta kiinnostuneita muuten kuin hyötymielessä!
Mielisairas termi on vaarallinen. Sillä tehdään ihmisistä puolustuskyvyttömiä ja objekteja. Sillä voidaan oikeuttaa loukkauksia ihmisoikeuksiin ja oikeuttaa julmimpia tekoja mitä yhteiskunnassamme toista kohtaan laillisesti voi tehdä. Uskomme koskemattomuuteen, ihmisoikeuksiin ja henkilön omiin rajoihin minkä kunnioittamattomuus ja loukkaus luetaan väkivallaksi. se opetetaan jo lapsena. Ne ei päde psykiatriassa. yhteiskuntaa ei kiinnosta,koska luotto on suurta. Psykiatrian objektilla ei ole välttämättä sananvaltaa, koska häntä pidetään mielisairaana, joka ei tajua parastaan. Kun "auttaminen" ja "kärsimyksen poistaminen"on jopa väkivaltaa eikä ihmisarvoa tai tahtoa kunnioittavaa, en tiedä miten psykiatrian sairaassa maailmassa voi parantua mieleltään tasapainoiseksi ja "terveeksi". Ja kun lopussa kaikki menee sen analysoinniksi mikä on henkilössä sairasta,viallista tai mikä on normaalia, mikä taas ei. Sivussa harjoitetaan vähän sosiaalisesta kontrollia. Ei ole ihme että osa voi vaan huonommin psykiatrian takia. Valtaepäsuhdan takia potilaan on miltei mahdoton puolustautua loukkauksia vastaan. Kun on saanut leimoja joihin liittyy suuria painolasteja, ne alkaa elää omaa elämäänsä lääkärien arkistoissa yhä uusien lääkärien lukiessa edellisen kirjoittamia tietoja ja älynväläyksiä. Lopussa potilaan hyvinvointi tuntuu monesti vähän toissijaiselta jutulta. Hoidon ei tarvi olla tuloksellista. Riittää kun hutkitaan jotain koska hutkimattomuus tietenkin pahentaisi ihmisen tilaa ja mielisairaus pahenisi. Jos toimenpiteet huonontaa potilasta sitten, ketään ei kiinnosta. Lääkkeisiin huonosti reagoiva on epämieluisa potilas.
Psykiatria pyörii vaikka minkälaisten tajunnantilaa ja emotionaalista kokemusta ja keskushermostoa lamaavien kemikaalien ympärillä. Kansa palvoo tätä "tiedettä." Kaikkeen mielen pulmaan on olevinaan lääke. Ihanan kaikkivoipaista. Uskon, että nykyistä biopsykiatriaa muistellaan joskus samantyyppisellä asenteella kun lobotomiaa aikanaan. Biopsykiatria on ominut itselleen ykköspaikan ja haluaa näyttää muille tieteille jotka keskittyy mielen pulmiin kaapin paikan.
Mikä ero on ainakin mieleltään terveellä ja sairaalla? Se kävikö henkilö psykiatrilla vai ei. Psykiatrian terve ja normaali, se on katsojasta kiinni. Psykiatrinen termistö sallii paljon mielivaltaa ja pakkokeinot sallii myös paljon mielivaltaa. Pelottaisi ajatella mitä tämä psykiatrian terve ihannemaailma olisi. Ainakin se maailma missä psykiatria esim joillakin osastoilla pelaa on kuin jäänne historiasta jota ei raaskita tai jakseta resurssienkin puuttuessa muuttaa humaanimmaksi. Se on jotain poliisivaltion ja auttamiseksi tekeytyneen hyysäyksen väliltä jossa puhutaan avusta vaikka tosiasiassa nämä ovat kylmiä paikkoja
Järjestelmää oikeuttaa pelko. Pelko myyttiä irrationaalisesta väkivaltaisesta hullusta kohtaan. Pelko näkyy suljettuina ovina, lepositeinä, tiukkana kurina ja metallinpaljastimina. Ennakkoluuloisina asenteina. Siinä sivussa pakotetaan moni muu väkivallaton kärsivä ihminen asioihin "hoidon" nimissä ja rikotaan ihmisiä.
Leikitään mielen lääkehoidon (eikö kuulosta hiukan absurdilta)ammattilaisia vaikka aivoista ei paljon ymmärretä loppupeleissä. ihmiset uskovat tähän tietoon.
Loppuun laitan inhokkikliseen joka on monesti lehden uutisjuttuun liittyvällä keskustelupalstalla kun on uutisoitu hullusta psykoottisesta väkivallantekijästä. "Näin siinä käy kun siirryttiin avohoitoon. Kaiken maailman hullut kulkee ympäri kyliä. Näin käy kun he ei ota lääkkeitään"
Uskon että järkevät tässä todellisuudessa elävät ihmiset uskovat psykiatrian uhreja MUTTA itse alussa en uskonut tähän joten en edes ajatellut että tästä asiasta voisin puhua vaan kärsin ja epäilin itseäni, tai oikeastaan ensin uskoin niiden valheita siitä miten se vika on oikeasti minussa. Ei se ole. Sitten aloin pikkuhiljaa löytämään kohtalotovereita ja saamaan uskoani takaisin. Nyt osaan erottaa valheet totuudesta. Psykiatrisessa hoidossa kaltoin kohtelua kohdanneiden kannattaisi puhua kokemuksistaan joka paikassa että ihmisille selviäisi mitä tuolla alalla oikeasti tapahtuu ja miten potilaita kohdellaan. Ei me mitään kakkosluokan kansalaisia olla. Monia on kiusattu ja traumatisoitu jo ennen hoitoon hakeutumista, on julmaa laittaa ihminen kokemaan samat asiat uudelleen.
Psykiatrit myös luovat harhoja toisilleen myös peittelemällä omia virheitään. Samoin psykiatriset sairaanhoitajat. Potilaan kannalta hyödylliset asiat yksinkertaisesti vain jätetään kirjaamatta potilasasiakirjoihin, esimerkiksi kun lääkäri uhkaa piikillä jos ei suostu syömään lääkkeitä kotona ja petaa asiaa valvomaan muita rikollisia muista virastoista, mistä lienevät sosiaalipuolelta. Mitään siitä ei löydy potilasasiakirjoista että potilas saisi yrittää viedä todella pelottavan laittoman uhkauksen tutkittavaksi oikeusasteisiin, jos sattuisi että joku niistä joskus ymmärtäisi mistä on kysymys. Noiden roistojen perässä saisi koko ajan kulkea ja tarkastaa kaikki mitä ne tekevät ja kirjoittavat. Mutta silloin ne sanovat, että vaatia voi kyllä korjauksia, mutta ei ole sanottu että niihin suostutaan, lain suomin valtuuksin. Potilasasiakirjojen saaminen itselle voidaan myös evätä sillä perusteella että se on muka "hoidon" kannalta haitallista. Näille roistoille on kaikki pedattu valmiiksi lakiin. Eli haiskahtaa todella suurisuuntaiselta salaliitolta ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien ja avun saamisen mahdollisuuksien pelaamiseksi pois näköpiiristä.
Arvovaltaansa psykiatrit pyrkivät ylläpitämään myös lakia rikkomalla. Sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen potilasasiakirjoista (30.3.2009/298)suhtautuvat niin kuin ei näitä yli-ihmisiä koskisi mitenkään, myös hallinto-oikeusasteissa, joissa myös on psykiatreja "asiantuntijajäseninä". Halutaan luoda vaikutelma että psykiatreilla on oikeus roiskia diagnooseja pelkkään "arvovaltaan" perustuen, mikä tuolla menolla kyllä murenee että rytisee, ainakin potilaiden silmissä, toivottavasti pian myös muiden, jotta päästään tuosta saastasta eli psykiatrien laatimista potilasasiakirjoista kokonaan eroon.
Psykopaatti-termi ei ehkä ole paras mahdollinen. Mutta piittaamaton kusipää ei myöskään ilmaise asiaa riittävästi. Piittaamattomia he ovat sekä, ihmisistä että laeista, eivät omista palkoistaan ja korruptiolisistään. Psykiatreille on laajasti sallittu sellaista mikä muista tekee rikollisia. Sekin tekee heistä kusipäitä. Mutta lisäksi he ovat väkivaltaisia ja vahingoittavat ihmisiä aktiivisesti, sekä henkisesti että fyysisesti. Heillä on käytössään erittäin vahvat aseet, joilla ihminen, hänen fyysinen ja psyykkinen terveytensä ja hänen mielipiteensä on erittäin helppo nujertaa.
"Kaikkia ei voi auttaa nykyisin olevin pehmokeinoin"
Siis aloittaja ei puhu suinkaan mistään pehmokeinoista, vaan epäeettisen ja karkean hoidon seurauksista. Ja pakkohoitoahan käytetään meillä varsin arkisissa tuentarpeissa tai kun narsku puoliso tekemällä tekee puolisostaan pelokkaan ja sitten pelokas puoliso saadaan leimattua vainoharhaiseksi.
Samoin sairas yhteiskunta saa ihmisen oirehtimaan - mikä on muuten terve reaktio - ja poliisisaattueella sitten nurkkaan ajettu saaliseläin kiidätetään lepositeisiin.
Pehmokeinoista en puhuisi. Vittumainen psyk.sairaanhoitaja ihan vallanhaluissaan pystyy murtamaan väärtin ja kelvon ihmisen.
Käytin nimemerkkejä tekovikojakin.on ja moneen.lähtöön.
Minut itseni on tuhottu psykiatrian keinoin, niin psyykkisin kuin lääkkein. Sekään ei vielä riitä. Olen ollut vuosia gang stalkingin ja elektronisen häirinnän uhri.- Hoitoon hakeutumiseni syynä on jo saattanut olla gs.-toiminta. -Siltikin kirjoitin nk. kirjoitin.
Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut, että n. 25 v.sitten olin autokolarissa. Ensimmäiset päivät muistan edelleen pikkutarkkaan. - Itsesuojeluosasto sijoittaa muistojaan eri paikkaan kuin muuten menevät. (Muistan lapsuudesta alle kouluikäisenä pikkutarkkaan hengenvaaralliset allergiset reaktiot.) - Jotakin psykiatrisesta hoidosta kertoo se, että vaikka olin lääkitty, vielä 15 vuoden jälkeen muistan pikku tarkkaan ensimmäiset hoitokuukaudet.Niiden jälkeenkin vielä paljon. -Ovat siis hengenvaarallisten muistojen osastolle päässäni sijoitetut.
Minulle on tapahtunut kauheita vääryyksiä tuhoisin seurauksin.Ja tuhoamiseeni tarkoitettu vaino on voimallisesti käynnissä. -Siltikin mietin, voisiko päästä viiraaville tehdä etukäteen jotakin, etteivät vahingoittaisi muita. Ehkä ei voi.- Monet tekee rikoksensa yllättäen. Niille tapauksille ei kukaan mahda mitään.
Jos se loukkaa, ei voi mitään. Minullahan pitäisi myös oikeus olla sellainen kuin olen.
Olen myös pakkohoidettu rankimman kautta siksi, että olen ollut ja olen edelleen vakavan gang stalking elektronisen häirinnän uhri, jollain elektronisilla aseilla pään pommittamista, koko yön jatkuvaa säteilytystä, sydämen sähkömagneettista häirintää. Psykiatrit tekevät diagnooseja että ne olisivat muka harhoja vaikka eivät tiedä eivätkä ymmärrä asiasta mitään eikä asia edes kuulu heidän toimivaltansa piiriin. Poliisit ovat samassa juonessa mukana ja jättävät tutkimatta, näin eivät tule omat ja muiden rikokset julki. Vaativat mahdottomia näyttöjä, mikään oikea ja kohtuullinen ei kelpaa. Perustelevat jopa sillä että kysymyksessä on entinen psyykenpotilas, niin kuin se olisi mikään perustelu. Se tekee siitä myös rikollista syrjintää, johon siihenkään ei kukaan puutu!
Narsisti ei muutu välttämättä terapiassakaan joten psykoterapeutin tittelillä ei ole mitään merkitystä. Ne oppii terapiassa vain uusia manipulointikeinoja eivät opettele pois epäterveistä köyttäytymismalleistaan vaan oppivat tosiaan uusia tapoja manipuloida ja mitä älykkäämpi narsisti on sitä hienovaraisempia on manipulointikeinot ja piikittelyt. Psykiatriasta kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana. Huipulla ne "hulluimmat" on.
Narsismi voi näkyä psykiatreilla, kun jos potilas kritisoi HÄNEN alaansa tai sanoo lääkkeiden vaaroista. Osa voi ottaa sen hyvinkin loukkauksena jos liikaa kritisoi psykiatriaa ja lääkkeitä. Osa voi lyödä tuosta psyykenlääkkeiden vaaroista sanomisesta vaikka harhainen leiman potilaalle vaikka potilas olisi kuinka kokenut haittoja lääkkeistä ja esim. vieroituksesta mielessään ja kehossaan ja lukenut muutakin kirjallisuutta kuin lääkäreiden "oikeaa" ja "tieteellistä" psykiatrian tekstiä ja lääkemainoksia ja "puolueettomia" artikkeleita lääkkeistä. Ennenkaikkea käyttänyt lääkkeitä mitä näistä kirjaviisaista suurin osa ei ole.
Kysyin eräältä psyk.hoitajalta huvikseen onko hän käyttänyt ikinä psyykenlääkkeitä. "En tietenkään", hän sanoi. Hän sanoo näin, vaikka lääkitsee työkseen ihmisiä. Tietenkään... hmm..
Psykiatrit voivat tarjota myös "apuaan" vaikka väkisin. Ei tarvita kuin yksi epäilys mielisairaudesta ja sen pahenemisesta ilman hoitoa eli siis lääkkeitä. Siksi kannattaa miettiä tarkkaan alkaako vastakkainasetteluun mielipiteissä.
Olkaa varovaisia, eritoten jos osastolle menette jossa potilaalle voidaan tehdä älyttömiä lääkemääräyksiä ja viedä vapaus pois.
Pahimpia on ne jotka esittävät hyväntekijää mutta ovat oikeasti ihan psykopaatteja.
Näin on. Esimerkiksi kameleottimaiset "mielenterveys"yhdistykset, jotka ovat yhteen suuntaan yhtä ja toiseen toista, niin ettei kukaan saa mitään tolkkua, mikä niillä on tarkoituskin. Psykiatrit sekoavat ensimmäisinä ja sitten "koulutetut" kokemusasiantuntijat ja sitten kaikki muut.
Odottakaa vähän niin ajat muuttuu...
Kun sosiaalidemokratia kielletään, niin psykiatrinen mielivalta loppuu.
Joo alkaa tuntumaan siltä ettei niihinkään oikein uskalla luottaa vaikkei siellä ainakaan omien kokemusten mukaan väkisin pidetä kuten psykiatrisessa hoidossa. Kokemusasiantuntijaksi ei varmastikaan kannata itseään "kouluttaa". Parempi ettei kiinnity liikaa mihinkään järjestöön. Valtio holhoaa ja kontrolloi ihan tarpeeksi. Suorastaan pelottavan paljon.
En malta olla vielä puuttumatta niin sanottuun kokemusasiantuntijakoulutukseen, josta minulla ei ole itselläni kokemusta, olen vain tavannut enimmäkseen fiksuja koulutettuja kokemusasiantuntijoita. Puhun yhdestä, joka on kirjoittanut kirjan, jota sitäkään en ole lukenut vaan vain selannut. En ota kantaa siltä osin kuin asia on henkilöiden yksityisasia, mutta kun tämä tohtoriksi väitellyt väärästä diagnoosista selvinnyt sanoo, että koulutetut kokemusasiantuntijat voivat toimia myös ammattilaisten työparina, mikä tarkoittanee mielenterveyshoitoa, niin mielestäni mennään ainakin aika lähelle rikokseen kehottamista, nimittäin salassapitorikokseen. Ainakin kotikaupungissani jotkut mielenterveystoimistopsykiatrit antavat sen perusteella jälleen kerran vetää itseään niin kuin pässiä narusta. Ottavat kuulemma potilaalta kirjallisen suostumuksen siihen että terapiaan saa kutsua koulutetun kokemusasiantuntijan, joka taas antaa lupauksen siitä, että pitää tietoonsa saamansa asiat salassa. Miten paljon tämä muka poikkeaa siitä että joku juoruämmä sanoo että kerron tämän vain sinulle jos et kerro kenellekään muulle, ja tämä jatkaa samoilla sanoilla seuraavalle. Sehän on juuri se tapa jolla juorut leviävät. Ja mitä taas tapahtuu potilaalle, joka ei suostu yhteispeliin? Otetaanko jatkossa kovemmat aseet käyttöön?
Kokemukseni mukaan mielenterveysyhdistyksissä kiusataan tosi paljon enemmän kuin muualla, ainakin kotikaupunkini yhdistyksissä, joissa myös henkilökunta osallistuu siihen manipuloimalla ja muutenkin. Kiusatuksi joutuneen kyky puolustaa itseään ja päästä kiusaamisesta eroon heikkenee olennaisesti, kun menoon mukaan manipuloidaan myös mielenterveysammattilaiset. Siitä on esimerkkejä, minullakin. Esimerkiksi potilasasiakirjat ympäri kaupunkia riepoteltuina ovat oiva ase, siitä härskeimmästä päästä, kiusatun nujertamiseksi.
Termi "koulutetut kokemusasiantuntijat" on se, mitä näiden yhdistys Kokoa hyvin asiallisesti käyttää. Kun joku käyttää itsestään pelkkää nimitystä kokemusasiantuntija, se voi tarkoittaa joko jollain tavalla koulutettua tai sitten kouluttamatonta, kuten minä. En tiedä, onko tarkoitus riistää kouluttamattomilta oikeus kokemusasiantuntijuuteen, siltä se välillä tuntuu. Minä olen kokemusasiantuntija esimerkiksi sekä vakavan psykiatrisen sairauden kokeneena että gang stalking elektronisen häirinnän uhrina. Sitä ei voi kukaan kiistää, vaikka koulutettu en olekaan. Silloin tällöin joudun selventämään asiaa. Silloin sanon vähän härnäävästi, että en ole koulutettu vaan a i t o . Sillä haluan ainoastaan usuttaa koulutettuja käyttämään "tittelinsä" ohessa a i n a sitä koulutettu-sanaa, Josta näkyisi että itse kokemusasiantuntijuutta eivät todellakaan yritä kouluttamattomilta riistää. Siihen "titteliin" meillä kaikilla jotain kokeneilla on todellakin oikeus, keneltäkään lupia kysymättä.
Eikös yritetty jotakin sellaista titteliäkin kuin psykonomi, mutta virallisilta tahoilta sitä ei oikein hyväksytty. -Sellainen titteli olisi ikäänkuin antanut ihmisarvon takaisin.
Vähän nk.oppisopimuksella koulutettu.
Gang stalking ja elektroninen häirintä. Nimi.ääääooooi, voisitko lyhyesti kirjoittaa e-häirinnästäsi tämän palstan gs-ketjuun.
Googlailin ja löysin kiinnostavan Facebook-keskustelun. Psykonomia-aatteen kehittäjällä Jorma Heikkisellä on hyviä pointteja ja antaa napakasti vastaan herroille:
https://psykonomi.wordpress.com/2013/03/15/mielenterveysjarjestot-napit-vastakkainfacebook-keskustelu-14-3-2013/
Ainoa, mitä kritisoin, on mielenterveyskuntoutuja-sanan käyttö. Jorma Heikkinen itsekin toteaa että se leimaa ihmistä samalla tavalla kuin mielisairas-sana. Sitä koen käytetyn järjestöissä myös jonkinlaisena hiostamisperusteena, ikään kuin pakotteena osallistua toimintoihin ja alistua järjestöjen työntekijöiden laittomasti harjoittamaan kontrolliin ja "kuntoutukseen". Nehän eivät oikeasti ole mitään kuntoutuslaitoksia ja siksikin niiden harjoittama "kuntoutus" tuppaa helposti jäämään päälle, elinikäiseksi.
Käyttäisin itse käsitteitä psyykkisesti sairastuneet tai sairastaneet. En tiedä onko niidenkin merkitys jo muuttunut aikojen saatossa. Psykonomi-sanan käytöstä olen samaa mieltä kun tekstissäkin todetaan: se kuuluu nimenomaan Psykonomit r.y.:een hyväksytyille, vaikka ei olekaan suojattu nimitys.
Kokemusasiantuntija-sana on erilainen ja mielestäni sen käyttöoikeus kuuluu jokaiselle joka itsensä sellaiseksi jossain asiassa. Jos joku esittää näytön siitä että nimi on nimikesuojattu niin totta kai lopetan sen käytön, vaikka en itse suojaamista hyväksykään. Totesin juuri että Kokoassakin nimike on riistäytynyt siitä kun sen sivuja viimeksi luin. Se ei mielestäni ole hyvä asia vaan erittäin huono.
Lyhyesti: kaikkea mahdollista: hajuja, savuja, säteilytyksiä, matala- ja korkeataajuisia ääniä ym. ym.
Psykonomi, onpas mainio titteli! Siinä yhdistyy psykiatrinen pseudotieteily ja rahanteko. Psykonomeja on erityisesti psykiatrian valtapaikoilla, yliopistotasolla. Siellä osataan tehdä pseudotieteillä rahaa!
Höpsistä. Lukaise tuo facebook-keskustelulinkki tuosta vähän ylempää! Sieltä saat hyvää tietoa.
Löysin toisenkin linkin, taitaa olla vähän tuoreempi. siitä ilmenee että joku psykologi on MTKL:n johdossa tosissaan hyökännyt psykonomia-aatetta vastaan. Minäkin kummastelen sitä miksi lääkärit ja psykologit hilluvat psykiatristen potilaiden liiton johdossa. Hillukoot omissa liitoissaan! Tämän vuoksi olen hyvilläni siitä että en kuulu MTKL:oon kuuluvaan yhdistykseen. Ja psykologiakin alkaa inhottaa melkein niin kuin psykiatria. Jonkun pitäisi tottavie repiä nämä ammattikunnat pois ihmisten kimpusta heti kun he eivät enää koe tarvitsevansa hoitoa, nämä kun eivät itse älyä lähteä.
https://psykonomi.wordpress.com/
Minun mielestäni ongelmallista on se, ettei ihmisille ole tarjolla muunlaista kriisiapua kuin mielenterveydellistä.
Siis jos ihmiselle sattuu jotakin yllättävää konkreettista, mistä aiheutuu vaikea elämäntilanne, niin miksi tukea voi saada vain mielenterveyteen liittyvistä paikoista, vaikka henkilön ongelma ei olisi mitenkään mielenterveydellinen.
Minun mielestäni ihmisille pitäisi olla tarjolla myös ei-mielenterveydellistä kriisiapua, ettei esim. johonkin onnettomuuteen joutuneen tarvitse sitten sen lisäksi mennä jatkoksi johonkin paikkaan missä esiintyy keskivertoa enemmän kiusaamista.
On olemassa kriisikeskuksia joissa ei ole psykiatreja sun muita. Psykiatrinen hoito tuntuu usein sekoittavan ihmisten päät usein pahemmin. Ovat kuin rikollisjengi.
Mitä tarkoitat termillä 'mielenterveydellinen'?
Mielenterveyshoitaja.
Työtehtävät : Keskustelee sekä kuuntelee ja tukee potilasta, mm.
Ammatin vaatimukset : Hänen täytyy jaksaa kuunnella. Olla empaattinen, henkisesti tasapainoinen ja realistinen.
Hänen täytyy ottaa huomioon, että jokainen potilas on yksilö, mm.
( Mielenterveyshoitaja - Amiedu )
Minulla on ollut hoitajia mielenterveystoimistossa, sekä sairauteni aikana että sen jälkeen. Viimeinen oli hullu. Isännöitsijä ilmoitti sinne että olin puhunut yläkertahäiriköille "häiritsevästi" heidän harjoittamastaan häirinnästä, mitä en ollut tehnyt. Hoitaja meni sekaisin. Hän soitteli jatkuvasti ja vaati minua sinne lääkäriin vaikka sanoin että en ollut tehnyt mitään enkä ole hoidon tarpeessa, lopulta pani poliisin ja ambulanssin hakemaan minua. Lääkäri kirjoitti lähetteeseen mitä isännöitsijä oli sanonut, minua kuuntelematta. Odotushuoneessa kysyin hoitajalta, miksi he eivät toimita hoitoon häiriköitä. Hän vastasi että me ei voida. Siis me ei voida! Sairasta. Kehotin häntä itseään menemään hoitoon. Hän sanoi että hänen ei tarvitse koska hän on työkykyinen. Siis työkykyinen! Minä en tuota työksi nimittäisi.
Isännöitsijä on vaihtunut. En tiedä onko parempi vai vielä pahempi kuin entinen. Tuskin kovin paljon pahempi voi olla.
Tämä on se ihanne, mutta koska mielenterveyshoidossa on potilaan kiusaamista, alilääkitsemistä joka on pahimmillaan jonkinlaista kiduttamista sekä henkisen ja fyysisen vapauden riistämistä ja kaikkea tätä tapahtuu enemmän kuin muualla pitäisi se lopettaa ja auttaa potilaita muilla tavoin.
Kommentti oli tarkoitettu edelliselle kommentoijalle.
Lääkitsemisen pitäisi olla potilaan käsissä.
Psykiatrian työntekijät voisivat käydä kurssin, jossa kerrataan mitä EI tarkoittaa. Mitä tarkoittaa kieltäytyminen. Mitä ovatkaan ihmisoikeudet ja potilasoikeudet, valinnanvapaus ja oikeus koskemattomuuteen.
Sitten miettiä ihan filosofisella tasolla onko heillä oikeasti oikeus rikkoa näitä hoidon nimissä muustakin kuin lääketieteellisestä näkökulmasta.
Myöskin voisivat kokeilla päivän oloa osastolla kun noita on rajoitettu.
Alilääkitsemistä? :0
No jos ihminen kärsii esim. tuskaisesta ahdistuksesta niin pitäisikö hänet jättää kärsimään? Kyllä monet tarvivat jotain lääkettä että selviävät olonsa kanssa, ainakin tilapäisesti. Eihän niitä loppuelämää tarvi välttämättä syödä vaikka jotkut lääkärit ilmeisesti olettavat näin. Normaaliälyinen ihminen lopettaa lääkkeen käytön kun ei sitä enää tarvitse kuten unilääkkeen tai rauhoittavan, mutta eihän ne sitäkään usko vaan kuvittelevat että kaikki jää niihin kiinni loppuelämäksi tai annoskoko nousee. Joten niitä ei uskalleta määrätä ollenkaan tai sitten liian vähän. Ja aina saa pelätä että ne viedään pois liian aikaisin tai jotain. Eli potilas joutuu tappelemaan että saa unilääkkeitä tai rauhoittavia mutta kaikkia muita kyllä määrättäisiin hirveitä määriä joissa on hirveästi sivuoireita ja jotka eivät edes ole yhtä tehokkaita.
Yli-/alilääkintä on hassu jako. Niin kauan kuin aineiden käyttö on asianomaisen itsemääräämää, ongelmaa ei ole. Ketään ei saa pakottaa ottamaan vähemmän tai enemmän aineita kuin hän itse haluaa. Perus lain osaamista ja kunnioittamista, ja jo ihan humaaneja käytöstapojakin.
Aivan näin.
Minua alkaa puistattaa ja nousee traumat pintaan, kun jotkut psykiatrian työntekijät kirjoittelee besserwisserinä nettiin, kuinka tiettyjä mielisairauksia sairastavat tarvitsevat lääkityksen ja he tietävät, kun he ovat hoitaneet näitä ihmisryhmien ihmisiä. (Niinkuin kaikki tietyllä diagnoosilla leimatut tarvii tietyt lääkkeet koska he ovat samaa hoidettavaa massaa, he sairastavat täysin samanlaisia 'mielisairautta'). Osa vielä kerskailee tiedoillaan, että mikä lääkitys on liian heikko, tyyliin homeopatiaa ja kyllä niitä lääkkeitä täytyy olla riittävästi ja meidän hoitopaikassa hoidetaan sillä ja tällä tavalla, että tämmösiä koktaileja käytetään. "Hoidon" kohteeksi joutuvilta ei välttämättä edes kysytä kun he ovat niin sairaudentunnottomia, millä heistä tehdään pelkkiä objekteja. Kohde ei saa ajatella omilla aivoillaan ja valita hoitoansa vaan se tyrkytetään psykiatriassa vaikka väkisin. Lääkehoito on se mitä nämä tyhjäpäät ylistää, keskusteluapukin on yhtä tarvittavaa lääkettä. Nämä monesti ei kovin koulutetut yhden totuuden "ammattilaiset" puhuu itsestään ammattilaisina ja huolehtii yhteiskunnan heikoimmista, vaikka äärimmäisin julmin keinoin osastoilla. Jokaikinen ansaitsisivat tuntea nahoissaan sen, mitä ihmisille osastoilla tekevät ja joutumisen hetkeksi samaan asemaan. Itse ovat alansa valinneet ja jos moraali sallii työskennellä tuolla noilla työtavoilla, minulta ei sympatiaa tipu. Muistan aina ja ikuisesti mitä he minulle tekivät enkä todellakaan kiitä siitä enkä arvosta heidän lääkeuskovaisuuttaan, ja olen päättänyt valita lääkkeettömyyden, vaikka lääkkeitä on tuputettu loputtomasti.
Inhottaa heidän typerät, epätieteelliset teoriat, millä he perustelivat lääkintää. Jälkikäteen kun lukenut niin jokainen noista teorioista ei omaa riittäviä perusteita, mitä lukenut. Yksi lääkäri tokaisi vaan, että osastolla syödään lääkkeitä, että moni lopettaa kun menee kotiin. Vähän hymähteli sille. Jäi myös mieleen pelottelut, että jos en syö lääkkeitä, niin mitä kaikkea kamalaa voi tapahtua. Yksikään ei sanonut mitä lääkkeistä voi tapahtua, mitä haittoja niistä on.
Lääkitys oli täysin epätieteellistä hutkintaa ihan summittaisesti. Täyttä hutkintaa, arpapeliä. Sitä on psykiatria. Osastolla syödään lääkkeitä, muttei kellään kiinnosta meneekö niistä huonompaan kuntoon tai menettääkö työkykynsä liioista lääkkeistä.
Tätä jeesustelua harrastavat myös jotkut lääkityt, jotka on havainneet että vaikka masennuslääkkeet on kamalaa myrkkyä käyttäessään niitä, mutta sitten kumminkin heidän mielestään jotkut mielisairaudet(kaikki niiden edustajat) tarvitsevat lääkkeitä. Ikäänkuin ne muut lääkkeet olisi sitten ok. Tyylillä "mulle ne oli ihan kauheita",mut sit ku jollakin on se ja se mielisairaus niin ne tarvii lääkkeet.
Yksinkertaistettuna: Psykiatria on vallankäyttöä. Tietyt ihmiset pitää saada pois "tavallisten" ihmisten joukosta tai tungettua tiettyyn muottiin. Mitään tekemistä sillä ei auttamisen kanssa ole. Tosin yksityisellä puolella voi joitakin sellaisia olla jotka oikeasti haluavat auttaa ja pitävät potilaita tasavertaisina. Osa psykiatrisista diagnooseista on leimaavia ja syyllistäviä ja aiheuttavat ihmiselle vain haittaa, mutta kai joitakin harvoja ammattilaisia on jotka eivät diagnooseja ota niin tosissaan vaan näkevät ihmisen sen tai niiden alta.. Pahinta on jos potilas itse samaistuu diagnoosiinsa.
Jokaisella alistavalla taholla on tarve oikeuttaa harjoittamansa alistaminen sekä muiden silmissä että oman itsetunnon näkökulmasta. Klassikkotapa on kutsua alistamistaan auttamiseksi (psykiatriassa hoitamiseksi) ja kohteita voimattomiksi (psykiatriassa potilaiksi) "auttamistaan" tarvitseviksi. Tekopyhimmillään alistajat sanovat, että heillä on suoranainen moraalinen velvollisuus toimia, kuten toimivat, mikä poistaa tehokkaasti mahdollisuutta muiden krisoida toimintaa, tulematta tuomituksi epähumaaneiksi, elleivät he sitten osaa nähdä harjoitetun tekopyhyyden läpi ja tarttua siihen. Psykiatriasta puhuttaessa harva kykenee näkemään mistä on kysymys.
Niin ja koska harva näkee mitä se hoito on niin harva myös uskoo eli puheitasi pidetään sairauden oireina! Ei sitä välillä usko itsekään. Jos joutuu väärin perustein osastolle pitää ilmeisesti osata käyttäytyä tietyllä tavalla että pääsee mahd. nopeaa pois. Kauhukuvani on se että pyörin koko loppuelämän sairaalan ja kodin välillä. Siinä vasta helvetti.
Psykiatria on autoritäärinen.
Tässäpä hyvin aihekenttään sovellettavaksi kirjoitus :
Tunnista pomosi johtamistyyli : Konsultin jaarituksia.
Jos olisi valta, lopettaisin psykiatrian. Raskaampaa hoitoa tarvitsevia varten sairaaloihin valistuneita yleislääkäreitä ja farmaseutteja auttamaan potilaita mahdollisten itselleen sopivien lääkkeiden valinnassa. Ja ihmisoikeusjuristeja valvomaan että homma ei taas lipsahda laittomasti psykiatrian ja väkivallan puolelle. Psykiatrit pitäisi saattaa edesvastuuseen ihmisoikeusrikkomuksistaan ja mielenterveys- ja muiden lakien noudattamatta jättämisistään. Pakkohoidon ainoa hyväksyttävä syy olisi ihmisten turvallisuuden vaarantuminen ihmisen sairauden vuoksi ilman hoitoa.
Olen samaa mieltä. Ihan kouluttautuneetkin yleislääkärit voisivat auttaa ja määritellä sopivan lääkityksen. Ärsyttää muuten ne lievemmistä ongelmista kärsivät potilaat jotka ovat sitä mieltä että kaikki muka pärjäisi ilman psyykelääkkeitä. Ei pärjää. Toisaalta voidaan myös ylilääkitä tai antaa vääriä lääkkeitä. Aikojen alusta ihmiset ovat kärsineet erilaisista ongelmista ja pahasta olosta. Ei näitä asioita voida vähätellä tai kieltää. Psyykkiset kivut voivat olla jopa pahempia kuin fyysiset, ei siinä mitkään kukkahattutipat useinkaan auta. Ehkä joku kannabis mutta se ei ainakaan vielä ole joka maassa sallittu.
Ethän kutsu laitonta vangitsemista ja pahoinpitelyä hoitamiseksi, ellet tarkoituksella halua peitellä todellisia tarkoitusperiäsi.
Vapaassa valtiossa jokainen saa olla vaaraksi itselleen. Jos henkilö on vaaraksi muille ihmisille, asia kuuluu poliisille. Psykiatriaa ei tarvita.
Ihmisoikeusjuristeja ei tarvita, kun pakottaminen on kielletty. (Oikean) lääketieteen puolella pakottaminen on kiellettyä ja, jos lääkäri syyllistyisi pakottamiseen, hän joutuisi oikeuden eteen vastuuseen rikoksestaan ihan siinä missä kuka tahansa muukin kansalainen.
Tällä hetkellä yhteiskunnasamme psykiatrit ovat ainoat toimijat, joilla on vaiettu lupa rikkoa ihmisoikeuksia ja perustuslakia ja vangita syyttömiä ja vielä pahoinpidellä siihen päälle. Jokainen muu taho joutuisi moisesta saman tien oikeuden eteen.
Mitä tekemistä lääketieteellä on ihmisten elämänongelmien ja niihin liittyvän reagoimisen kohdalla? (Oikea vastaus: ei mitään.) Miksi siis puhut potilaista?? Mitä potilaita? Mielisairaus/psyykkinen sairaus/psykiatrinen sairaus on metofora.
Jos "lääkkeiden määrittelemisellä" tarkoitat, että (oikeat) lääkärit, eli ei-psykiatrit, jakaisivat reseptihuumeet jatkossa niin ok. Yksi ratkaisuhan sekin olisi.
Kun sanot, että osa ei pärjäisi ilman "psyykenlääkkeitä" se on sinun näkemyksesi. "Psyykenlääkkeet" ovat huumausaineita, kuten alkoholi, marijuana, amfetamiini tai opium. Se on enemmänkin sanonta, kuin fakta, että elämästä ei selviä tai siinä pärjää ilman huumeita. Toki henkilökohtaisesti olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että kaikki saavat itse päättää vetävätkö kamaa ja millaista, kuinka paljon ja milloin, kuinka pitkään jne. Täten voi kysyä mitä tarkoitat "ylilääkinnällä" tai "väärillä lääkkeillä"? Sanotko, että pieneen suruun _kuuluu_antaa_ alkoholia ja suurempaan suruun SSRI-aineita tai vaikka amfetamiinia? Mihin sanomasi perustuu? Lopussa muuten mainitset itsekin kannabiksen...
Psyykkistä tuskaa esim. ahdistusta voi verrata kovaan jatkuvaan hermosärkyyn, oletko sitä mieltä että näiden ihmisten pitäisi vain purra hammasta yhteen ja lopettaa lääkkeiden syöminen? Sitten siinä käy niin että ihminen tappaa joko itsensä tai jonkun toisen ihmisen. Tai alkaa muuten vahingoittamaan itseään (tai muita). Mielestäni on ihan itsestäänselvää että kärsivää ihmistä autetaan. On julmaa ja epäinhimillistä käskeä ihmistä kärsimään jopa sietämättömistä kivuista. Suorastaan sadistista. Pakkohoidosta olen kyllä samaa mieltä että ainoastaan jos ihminen on oikeasti vaarallinen muille saisi hänet laittaa turvaan hetkeksi mutta tämäkin voitaisiin usein ennaltaehkäistä.
En kutsuisi esim. vuosikausien seksuaalista hyväksikäyttöä tai muuta kiduttamista "elämän ongelmiksi". Kaikki ei joudu sellaista kokemaan. Monilla psyykeongelmaisilla (pahoinvoivilla) on todella traumaattisia ja vaikeita kokemuksia jotka jättävät ikuiset jäljet jopa aivoihin.
Ei sillä ole merkitystä kuka kokee tai kuinka usein vaiko ollenkaan. Seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen, jos mikä on juuri sellaista, johon viittasin. Jälkien jääminen aivoihin on höpöpuhetta. Toki, jos sinulla on näyttöä asiasta.
Mitä tarkoitat lääkkeellä tässä yhteydessä? Henkistä tuskaa voi verrata vaikka hermosärkyyn, mutta itse en niitä samaista. Ne ovat erilaisia kärsimyksiä.
Itsensä tai toisen ihmisen tappaminen on tekijän oma päätös, josta hän on itse täydessä vastuussa, samoin vahingoittaminen.
Apua saa aina tarjota. Ihmistä saa auttaa, jos asianomainen sitä haluaa ja antaa siihen luvan. Muussa tapauksessa ei saa.
"On julmaa ja epäinhimillistä käskeä ihmistä kärsimään jopa sietämättömistä kivuista."
Tästä olen samaa mieltä. Ihmisten tulisi saada sekä henkiseen pahoinvointiin että fyysiseen kipuun jne. vaivoihin niitä aineita, joita he itse haluavat ottaa niin paljon kuin haluavat ottaa niin kauan kuin haluavat ottaa. Ketään ei saa pakottaa ottamaan mitään tai pakottaa olemaan ottamasta mitään.
"Pakkohoidosta olen kyllä samaa mieltä että ainoastaan jos ihminen on oikeasti vaarallinen muille saisi hänet laittaa turvaan hetkeksi mutta tämäkin voitaisiin usein ennaltaehkäistä."
Mutta en ole tuota mieltä. Niin sanottu pakkohoito, eli oikeammin ihmisen vapaudenriistäminen ja pahoinpitely milloin milläkin menetelmällä, on Suomen perustuslain vastaista ja siten tuomittavaa. Jos ihminen on vaaraksi muille, asia kuuluu poliisille. Psykiatreja ei tule sotkea asiaan.
Kokemusasiantuntija-sanaa googlaillessani olen tullut nyt siihen tulokseen, että Mtkl:n ja sen jäsenyhdistysten, mm. Kokoan, tapa käyttää sanaa yksinomaan niiden kouluttamista henkilöistä on tarkoituksenmukaista ainoastaan niiden omaa jäsenhankintaa ja maailmaherruuden tavoittelua silmällä pitäen. Asiallisin teksti minkä asiasta tähän mennessä olen löytänyt on Innokylän Kokemusasiatuntijatoiminnan kehittäminen (luonnos), joka tarkastelee asiaa monipuolisesti ja laaja-alaisesti, ottaen huomioon myös ne kokemusasiantuntijat, jotka toimivat ja nimenomaan haluavat toimia kouluttamattomina. Siihen meillä kaikilla on oikeus, sillä nimike ei ole suojattu.
MTKL:n linjasta en tiedä, mutta niin sanotut kokemusasiantuntijat ovat yleensä psykiatrian dogman mukaisesti koulutettuja, joten he jakavat samaan sairaus-mytologiahömppää kuin kouluttajansa "mielenterveysammattilaiset" (psykiatrit, psykologit etc.). Tällaiset "virallistetut" kokemusasiantuntijat kiertäisin ja suosittaisin läheisiäni kuin muitakin kiertämään kaukaa. Koska hanke on psykiatrialähtöinen, siis hyväksynnältään, tarkoittaa se, että rooliin hyväksytyt laulavat psykiatrian, ja teollisuuden, lauluja.
Minä luulen että ne laulavat lähinnä yhdistysten lauluja. Jostain luin että jossain ovat jopa antaneet niille pääsyn potilasasiakirjoihin, mikä on sairasta ja kuuluu luokkaan yhdistysten maailmanherruudentavoittelu, ehkä yhteistyössä yhdistyksiä nuoleskelevien lääkäreiden kanssa.
Kokemusasiantuntijoiden kanssa on sama juttu kuin vertaistenkin, tykkään enemmän seurustella tavallisten tasavertaisten ei-koulutettujen kanssa kuten itsekin olen, mutta kyllä telkkarista on joskus ihan mukava seurata noita koulutettujakin, eilenkin oli pari Inhimillisessä tekijässä.
Kannattaa olla erittäin varovainen jos menee johonkin terveydenhuollon yksikköön ja siellä tarjotaan "mahdollisuutta" kokemusasiantuntijan kanssa keskusteluun ammattilaisen työparina tai muutoin. Koska on tehty paskoja päätöksiä amatöörin päästämisestä potilasasiakirjoihin, kannattaa tosissaan harkita kannattako ottaa tarjousta vastaan. Mikään ei takaa etteivät tiedot sen jälkeen ole julkisen seläntakaiskeskustelun aiheena yhdistyksissä ja niiden ulkopuolella, näin ne ilmeisesti ovat olleet jo yli kymmenen vuotta paskassa kotikaupungissani. Paskat yhdistykset ovat epäluotettavia, samoin paskojen kaupunkien terveydehuollon yksiköt, puhumattakaan ammattilaisten kanssa huseeraavista amatööreistä.
Pääsevätkö he ihan oikeasti käsiksi niin sanottuihin psykiatrisiin "potilasasiakirjoihin"? Entäpä oikeisiin, lääketieteellisiin, potilasasiakirjoihinkin? Mistä olet kuullut tai lukenut tällaista? Kai pääsystä tulee saada asianomaiselta jonkinlainen kirjallinen suostumus?
Jos ei, tuostahan pitää tehdä oitis ilmoitus eduskunnan oikeusasiamiehelle ja saattaa käsittelyyn noin härskit yksityisyydensuojaloukkaukset sekä kieltää käytäntö, ilman suostumusta.
Samalla törkeää että kauhistuttavaa, jos asia pitäisi todella paikkansa. Psykiatriassa minua ei oikein yllätä enää mikään, mutta kyllä tuon tason perustavanlaatuiset ilmeiset yksityisyydenloukkaukset käytäntönä laittaisi silti vähän hämilleen. Mutta psykiatria on.
En tiedä voiko amatöörit paljon psykiatrian ammattilaisista huonommaksi mennä...
Miltei simpanssikin osaisi valita lääkkeet potilaalle yhtä hyvin kuten psykiatri joka lätkii lääkkeitä mutulla miten sattuu. Kemiallinen epätasapaino? Kyllä, psykiatrin antamien lääkkeiden jälkeen.
Mutta pointti olikin yksityisyydensuoja ja sen loukkaaminen.
Jouduin googlailemalla sivulle, jossa kerrottiin että kun kokemusasiantuntija toimii terveydenhuollossa, ammattilaisen työparina tai muuten, hänen toimintansa on osa hoitoa jolloin hän tekee siitä merkinnät potilasasiakirjoihin. Sivulla oli myös tietosuojavaltuutetun samanlainen päätös asiasta. Minusta se tuntuu aivan päättömältä. Valitettavasti en sivua nyt löytänyt, joten näyttöä en pysty asiasta hankkimaan. Jos löydän niin kopsin linkin tänne. Voisi sen varmaan tarkistaa tietosuojavaltuutetulta, samoin sen voiko päätöksestä jonnekin valittaa tai kannella. Itse aion ratkaista asian niin että en suostu mihinkään toimeen jossa kokemusasiantuntija on mukana, niin kauan kuin siitä on mahdollista kieltäytyä. Yleensähän nämä asiat tahtovat ryöstäytyä aina vain päättömämmiksi.
itse kanssa saanut todella paskaa hoitoa, tekisi mieli tehdä valitus mutta ei ole voimia siihen
Kokeile tehdä kantelu aluehallintovirastoon.
Psykiatrinen pakkohoito ja pakkolääkintä voi lisätä itsemurhia.
https://absoluteprohibition.wordpress.com/category/psychiatry-as-cause-of-suicide/
Se on väärin jokatapauksessa. Ihmisellä täytyy olla vapaus jos ei rangaista rikoksesta.
Vapaus on ihmisoikeus ja yksi tärkeimmistä. Huolestuttavaa on se että monet eivät ymmärrä rikkovansa ihmisoikeuksia.
Aivan varmasti voi lisätä. Samoin se että lääkäri avohoidossa yksipuolisesti määrää lääkkeet eikä selosta potilaalle hänen oikeuttaan kieltäytyä niistä ja pahimmassa tapauksessa vielä värvää omaiset tai muut valvomaan että potilas ei millään pääse niistä eroon. Tällainen tapausselostus oli kesällä Suomen lääkärilehdessä otsikolla: Itsemurha on aina haittatapahtuma. Näin siis psykiatrin näkökulmasta.
Harmi, ettei pääse lukemaan ko. kirjoitusta. Maksumuurin takana.
Sehän on lähtöjään mielettömän typerä ja harhainen näkemys, että hoidettavan itsemurha olisi "haittatapahtuma." Itsemurha on _aina_ henkilö oma päätös ja teko ja siten triviaalista se mitä asianomainen on itse halunnut. Siten se on enemmänkin "hyötytapahtuma", jos sellaista termiä tässä yhteydessä käyttäisi. Mikäli henkilö on kuollut jostain muusta syystä, se ei ole itsemurha, vaan tapaturma tai tappo. Itsemurha edustaa korkeinta autonomian, itsekontrollin ja itsemäärämisoikeuden, osoittamista ja toteuttamista, mitä me ihmiset voimme maailmassa tehdä. Sitenpä valtio ei siitä pidä, ei lääkärit eikä varsinkaan psykiatrit.
"POTILAAN ITSEMURHA HOITOSUHTEEN AIKANA ON AINA HAITTATAPAHTUMA
Itsemurhavaaraa on vaikea ennakoida. Potilas voi tehdä itsemurhan osastohoidon aikana tai kotilomallaan, vaikka olisi sairaalan tai omaisen valvonnassa."
MARINA KINNUNEN, JOUKO LÖNNQVIST, JESPER EKELUND, RISTO P. ROINE, LEENA-MAIJA AALTONEN, PERTTI MUSTAJOKI
Kantapään kautta ‐ 18.3.2016 ‐ 11/2016
Lähde: http://www.laakarilehti.fi/tyossa/kantapaan-kautta/
Psykiatria ei näe psykiatriaa ja sen hoitotapoja ja lääkkeitä itsemurhien syynä tai osasyynä vaan aina potilaan sairauden ja muut syyt.
Ja ne jotka ajattelee että laitoshoito itsemurhavaarassa olevilla pelastaa tietenkin ihmisen niin kohonnut itsemurhariski sairaalahoidon jälkeen kertoo muuta. Ketään ei voi valvoa loputtomiin. Pakottaminen ja ihmisoikeuksien rajoitus ja kovat keinot ei tuota hyviä tuloksia.
Psykiatrian johtohenkilöstä maasta riippumatta kyllä näkee ja tietää psykiatrisen järjestelmän ja toiminnan yhteydestä lisääntyneisiin itsemurhiin jne. hävitykseen, mutta eivät sitä toki julkisesti julista. Julkisuudessa he tekeytyvät tyhmiksi ja keksivät muita selityksiä tilalle. Toimialan huipulla toimivat ovat ihan fiksuja ihmisiä. He tietävät miten järjestelmänsä on rakennettu ja miten sitä ylläpidetään.
(Huomaa sinäkin, että psykiatriassa ei ole lääkkeitä perinteisessä merkityksessä, ei potilaita eikä sairauksia. Pyri pääsemään eroon näiden termien käytöstä, ellet sitten nimenomaisesti promoa psykiatrista järjestelmää ja sen dogmaa. Psykiatriahan on valtion sosialikontrollin väline, joten sillä ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Medikalisoitu termistö on ainoastaan peittelemässä todellisuutta sekä alalla toimivilta itseltään, mukaan lukien itsepetos, että kansalta.)
Itsemurha ei koskaan ole mikään autonomian eikä itsemääräämisoikeuden osoitus silloin kun ihminen sairaalan tai mikä jos mahdollista vielä pahempi, ymmärtämättömän tai pahantahtoisen omaisen valvonnassa. Se on osoitus siitä että ihminen on ajettu nurkkaan, josta muuta pois pääsyä ei ole, varsinkin kun siihen vielä liittyy väkivaltainen psykiatrinen leimaaminen ja lääkintä. Jokainen pakkolääkintää kokenut tietää mitä se ihmiselle tekee. Nimitä sitä sitten tapoksi tai murhaksi, mutta tekijää ei silti panna vastuuseen, vaikka hän on niin tehdessään rikkonut sekä perustus- että mielenterveyslakia. Miksikähän ei?
Kontrolli ei auta ketään. Jos ihmisen elämäntilanne on muuten solmussa, häntä pitää auttaa niiden selvittämisessä, mutta ei alistaa kontrollille ja pakkolääkitykselle. Ne ovat pahinta mitä ihmiselle voi tehdä.
Hyvä, kun kommentoit. Ehkä en ollut riittävän selvä siinä mitä tarkoitin. En missään nimessä tarkoittanut loukata psykiatrian uhreja. Päinvastoin.
Ymmärrän, että ihmisiä "ajetaan" itsemurhiin. Esimerkiksi kiusaamalla tai, kuten psykiatriassa tehdään, pahoinpitelemällä henkilö dementikoksi sekä leimaalalla yhteiskunnan silmissä alempiarvoiseksi, jopa ei-ihmiseksi. En väheksy lainkaan tuota näkökulmaa ja yhteyttä. Monelle itsemurha on mieluisempi vaihtoehto kuin psykiatrinen alistaminen ("hoito"). Tästä ilmiöstä on esimerkkejä surulliset määrät.
Itsemurha voi olla ihan omasta tahdosta lähtenyt ilman mitään negatiivista vaikutusta, mutta se voi yhtä hyvin olla seurausta pitkään jatkuvasta tuskasta, mistä ikinä tuska johtuukaan. Olen täysin vapaaehtoisen ja vapaaehtoisuuteen perustuvan avun puolella ja puolestapuhuja. Pakottaa ei saa ikinä. Se onko se valtion tehtävä tehdä ihmisistä onnellisia on kiisteltävissä, mutta yhtä kaikki avuntarjoaminen ja ilman pakottamista tapahtuva toimi on täysin ok ja hieno juttu. Näin ei tietenkään ole, mutta sinne on joku vuosikymmen vielä päästävä. Jokaiselle kuuluu vapaus alistamiselta.
Mitä tarkoitan autonomia-asialla on, että yleisellä tasolla itsemurha ilmaisee kansalaiset riippumattomuutta valtiosta, mikä on autonomian osoitus. Samalla itsemurha, jos mikä, on merkittävä autonomian osoitus, sillä elämä tai henki on se kaikkein arvokkain tavallaan mitä meillä on, ehkä vapauden jälkeen. Siten valtiolla on halu kontrolloida voimakkaasti kansalaisten kuolemista, mistä historiassa on runsaasti esimerkkejä. Omasta tahdosta tehty itsemurha, vaikka siksi, että elämä ei nyt enää nappaa ja täällä on kaiken nähnyt ja haluaa jo päästä "haudan leppoon", on pelottava ajatus valtion näkökulmasta, koska se symboloi riippumattomuutta valtiosta. Jos yksilö on riippumaton, hän ei tarvitse valtiota kaitsemaa ja ohjaamaan, sanomaan mitä ajatella jne. Näin valtio menettää valtaa kansalaiseen ja isossa kuvassa kansalaisiin nähden.
Kaikki vapaat yksilöt ovat valtion mielestä pelottavia ja vapauksia kyllä rajoitetaan, mutta psykiatria rajoittaa ihmisen henkistä vapautta joka on kaikista pahinta. Alan työntekijät tuskin tätä ymmärtävät. Ihmettelevät vain miksi potilas kapinoi. Jokaisella on kuitenkin oikeus suojella omaa sisintään. Mielestäni se on tärkeintä. Tärkeämpää kuin fyysinen kehosi tai mitkään maalliset tavarat. Siellä on elämä. Sisimpäsi eli sielusi kautta olet yhteydessä elämään ja muihin sieluihin (ihmisiin ja eläimiin, kaikkeen olemassaolevaan). Tähän pyhään asiaan puuttuminen ja sekaantuminen on jotain niin kamalaa ettei sitä voi ymmärtää ellei sen kohteeksi ole joutunut.
Pelottavaa ja ahdistavaa on juuri näiden alan työntekijöiden sokeus. Heille suurelle osalle ihmisten sisäisen ja ulkoisen koskemattomuuden ja loukkaaminen hoidon nimissä ja ihmisten alistava ja käskyttävä kohtelu osastohoidossa on niin itsestäänselvää. He näkevät sen oikeudekseen tai velvollisuudekseen luullen jopa brutaaleilla kaukana hienovaraisesta olevilla tavoilla auttavansa. He tuntuvat kuin luulevansa omistaa toisen mielen ja kehon ja sanoa mitä sille tehdään. "Me alotetaan sulle nänä lääkkeet,halusit tai et". Sitä pakkohoito käytännössä on. Välillä mietin onko osa niin sadisteja että tekevät tätä jostain sairaasta mielihyvästä ja vallantunteesta. Osa tekee varmaan väsyneenä ja tympääntyneenä työhönsä ja kapinoiviin potilaisiin. "Miksi se nyt hitto ei ota lääkettään kun se ei edes tajua että se auttaa sitä". He eivät tajua mikä osa heidän toiminnassaan ja järjestelmässään voi rikkoa, leimata, traumatisoida ihmistä vielä pahemmin ja ajaa nurkkaan. Se ei välttämättä ole se ihmisen "sairaus" joka saa ihmiset tekemään itsemurhia. Tai sitten jopa tajuavat, mutta toivottavasti näin ei ole.
He tunkeutuvat ihmisen privaatimmalle alueelle, sisäiseen maailmaan, mieleen, tärkeimpään asiaan millä on mitään väliä loppupeleissä ihmisellä. He tunkeutuvat siihen mm. kemikaaleilla ("lääkkeillä"), joka voi suppeuttaa käyttäjänsä tunnemaailmaa, kokemusmaailmaa ja lamata ihmistä ja aiheuttaa vakavia terveyshaittoja. (Todennäköisyys sille että potilas pitää niiden vaikutuksesta pakotettuna, lääkkeiden syöntiin kiristettynä ja voi niillä paremmin kun jo etukäteen kokee ne haitallisiksi on huono). On pöyristyttävä ja traumatisoiva ajatus mikä ei vaan mene ymmärrykseeni että vielä vuonna 2016 ihmisiin osastoilla pakotetaan ja jopa pakkoinjektoidaan psyykkeeseen vaikuttavia , osa tajunnan hämärtäviä sedatoivia lääkkeitä vasten tahtoa jopa väkivalloin vaikka potilas ei olisi osoittanut mitään väkivaltaa. Tämä oikeasti on vienyt uskoani ihmisiin ja hyvään ja koko yhteiskuntaamme. Koko hoitokulttuurin näkeminen eräällä kamalalla osastolla vei uskoani ihmisiin. Jokainen potilas nähdään samojen lasien läpi diagnoosin pohjalta lääkittävänä massana jotka tarvii jonkun lääkkeen. lääke on itseisarvo psykiatriassa, kuin joku juttu jolla pääsee kikkailemaan kun ei muutakaan työkalua ole. harmi vaan kun kohteena on elävät tuntevat olennot. Lääkkeisiin sisältyy jopa taianomaisia odotuksia ja sen nähdään korvaavan jopa inhimillisen ihmiskohtaamisen puutteita mitä hoidossa on tarjota. ollaan niin mielen, "mielisairauksien" asiantuntijoita ja välittäjäaineiden asiantuntijoita. Hoitoalan työntekijät oikeuttaa tekonsa tieteeseen vedoten. Varsinkin tietäen mitä pseudotiedettä psykiatria on, tuo oikeutus on niin hataralla pohjalla alkaa sotkea toisen aivokemioita lääkkeillä josta voi todellakin olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Luulevatko he pakolla auttavansa ja tekevänsä hyvää? Osaavatko he yhtään asettua toisen asemaan miltä omalla kohdalla tuollainen kohtelu tuntuisi? Luulevatko että potilaat kiittävät jälkikäteen kun vihdoin ovat "sairaudentuntoisia"? (sairas alistava käsite)Mitenkäs ne jotka kokivatkin haittoja ja traumoja? Ovatko he täysin yhdentekeviä jos joku on saanut hyötyä heidän kemikaaleistaan? Tajuavatko he kuinka kamalaa ja tuhoavaa pakkolääkintä voi olla ja tuohon sisäiseen maailmaan, ihmisen intiimeimpään asiaan, sisimpään ja sieluun väkisin tunkeutuminen... Ne ketkä ovat kokeneet, tietävät. Olettamusten tekeminen mikä ihmisessä on vikana ja sairasta, jatkuva ihmisen puheiden ja käytöksen kirjallinen analyysi on myös tunkeutumista toisen sisimpään. Varsinkin kun tätä tehdään lukemalla toisen paperit ja tuntematta ihmistä ja hänen tarinaa edes kunnolla, parin tapaamiskerran jälkeen mahdollisten ennakkoasenteiden läpi.
Ja sitten he vielä ihmettelee miksi potilas ei tuollaisen jälkeen halua enää minkäänlaista hoitosuhdetta.
Otteita mielenterveyslaista:
4 a luku (21.12.2001/1423)
Potilaan perusoikeuksien rajoittaminen tahdosta riippumattoman hoidon ja tutkimuksen aikana
22 a § (21.12.2001/1423)
Potilaan määritelmä ja perusoikeuksien rajoitusten yleiset edellytykset
Potilaalla tarkoitetaan tässä luvussa edellä 2–4 luvuissa säädetyllä tavalla tarkkailuun otettua taikka tutkimukseen tai hoitoon määrättyä henkilöä.
Potilaan itsemääräämisoikeutta ja muita perusoikeuksia saa tämän luvun säännösten nojalla rajoittaa vain siinä määrin kuin sairauden hoito, hänen turvallisuutensa tai toisen henkilön turvallisuus taikka muun tässä luvussa säädetyn edun turvaaminen välttämättä vaatii. Toimenpiteet on suoritettava mahdollisimman turvallisesti ja potilaan ihmisarvoa kunnioittaen. Itsemääräämisoikeuden rajoitusta valittaessa ja mitoitettaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä potilaan sairaalassa olon perusteeseen.
jne.
22 b § (21.12.2001/1423)
Psyykkisen sairauden hoito
Potilasta on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hoitoa toteutettaessa on laadittava hoitosuunnitelma.
Potilaan psyykkisen sairauden hoidossa saadaan hänen tahdostaan riippumatta käyttää vain sellaisia lääketieteellisesti hyväksyttäviä tutkimus- ja hoitotoimenpiteitä, joiden suorittamatta jättäminen vakavasti vaarantaa hänen tai muiden terveyttä tai turvallisuutta. jne.
Potilaan tahdosta riippumatta suoritettavista hoito- ja tutkimustoimenpiteistä päättää häntä hoitava lääkäri. Hoitava lääkäri päättää myös potilaan kiinnipitämisestä tai sitomisesta hoitotoimenpiteen ajaksi taikka muusta näihin rinnastettavasta hoidon suorittamisen kannalta välttämättömästä lyhytaikaisesta rajoitustoimenpiteestä
Tuo mielenterveyslaki sallii liikaa mielivaltaa.
Itse en koe, että ihmisarvoani on kunnioitettu.
Kaikki mielivalta laissa on pahasta. Todisteita, todisteita todisteita. Ei mielivaltaa.
"Potilaan psyykkisen sairauden hoidossa saadaan hänen tahdostaan riippumatta käyttää vain sellaisia lääketieteellisesti hyväksyttäviä tutkimus- ja hoitotoimenpiteitä, joiden suorittamatta jättäminen vakavasti vaarantaa hänen tai muiden terveyttä tai turvallisuutta. jne."
Tuo suorittamatta jättämiskohta tekee minulle aina huonon olon kun luen tuon, tietäen sen mitä vaaroja pakotetusta lääkehoidosta ihmiselle voi olla.
Mielenterveyspuoli ja erityisesti tarkkailuosastot suljetulla ei noiden pakkotoimenpiteiden takia ole varmaan suosittu ja toisaalta jos paikkoja on auki, sinne voi hakeutua vähän kaikenlaista hoitajaa kun ei muutakaan työtä ollut tarjolla ja ehkä kriteerit ei ole niin korkeat. Huolettaa vähän minkälaista sakkia sinne hakeutuu ja mikä asenne työhön/potilaisiin on siihen nähden mitkä pakottamisoikeudet ja valtaa potilaisiin nähden heillä on. Mietityttää lisäksi minkälaiset ihmiset hakeutuu psykiatriksi.
Ihmiset, suojelkaa itseänne älkääkä hakeutuko suljetuille osastoille hakemaan apua ilman että tajuatte kuinka karua todellisuus siellä on. Se muistuttaa vankilaa. Jos siellä on suljetut ovet, leposidehuone, injektiolääkkeitä ja päivystyksissä metalinpaljastimet niin tietäkää jo etukäteen mikä asenneilmapiiri tuolla on ihmisiä kohtaan, joiden varalta tuolla tuollaisia on. Minua traumatisoi myös muiden potilaiden pakottaminen heidän vastusteluista huolimatta ja yleinen levottomuus mikä tuolla oli.
Lait eivät usein ole tarpeeksi tiukkoja. Niissä on liikaa porsaanreikiä, mutta oikeasti kyse ei ole edes siitä vaan yleisestä moraalista ja empatiasta. Jos alalla olevat olisivat kaikki järkeviä ihmisiä eivät potilaat joutuisi kohtaamaan näin vakavaa väärinkohtelua tai jopa kaltoinkohtelua. Jos alalla työskentelee ihmisiä jotka ei sinne kuulu ei millään lakipykälillä ole merkitystä koska järkevät työntekijät eivät uskalla puuttua asioihin tai sitten siitä ei ole mitään hyötyä. He vain tekevät parhaansa niissä olosuhteissa joissa he ovat ja kusipäät aiheuttavat tuhoa.
Eivät ne tajua mistään mitään ja ovat yhtä sekaisin ja yhtä alistettuja kuin potilaansa tai sitten vallan väärinkäyttäjiä tai pahimmassa tapauksessa kumpaakin. Ei ihme että tämä maailma on sekaisin vai onko Suomi erityisen väkivaltainen maa ja erityisesti henkisesti väkivaltainen? Alkaa vähän tuntumaan siltä. Näkyvä, fyysinen väkivalta on reilumpaa kuin piiloitettu henkinen eli piiloväkivalta.
Siihen että leimataan epäkompetentiksi mielisairauden takia päättämään omasta hoidosta ja lääkehoidosta osastolla, sisältyy ristiriitaisuutta paranemisen kannalta.
Miten jos oma tahto, kompetenssi täysivaltaisena ihmisenä sivuutetaan voi löytää vahvan minän jota tarvii selviytymiseen elämässä vaikeista asioista, "paranemiseen". Ensin tehdään lapsenkaltaiseksi objektiksi jota käskytetään, sitten yhtäkkiä ihminen vaan paranee pakotetuilla kemikaaleilla ja pakottajien "tuella" osastolla. ( en enää koskaan itse haluaisi törmätä näihin "auttajiin") Lisäksi lyödään väkisin joku leima, diagnoosi paperiin ja sitten pitää juuri tämä diagnoosi hyväksyä ja nöyrästi alkaa mahdollinen hoito joka psykiatrien opuksissa tähän kategoriaan liittyy. Tuntuu että jos pakotetaan asioihin, jotka tuntuvat itselle vääriltä ja joista voi kärsiä tai traumatisoitua, terve asenne on vastareaktio - suuttumus, kapinointi tällaista naurettavaa kamalaa asetelmaa kohtaan.
Minusta tuntuu että psykiatrinen järjestelmä edustajineen on hiukan harhainen jos luulee että tuollainen "hoito" auttaa ihmistä selviämään vaikeuksista. Oikeasti pelottaa välillä kuinka psykiatriset hoitajat, lääkärit jne uskovat omiin hoitomalleihinsa, kun itse on kokenut kuinka kamalaa tuo oli potilaan näkökulmasta. Mukaan tuohon soppaan tulee vielä omaiset, jotka joutuvat "valitsemaan" kumman näkemystä hoidosta uskovat, jos potilas kokee kokemuksen haitallisena. Sääliksi käy niitä, joiden kokemusta läheiset ei ymmärrä, vaan katsovat asiaa lähinnä psykiatrin sanomin asioin..
Sairas, sairaampi, psykiatria.
Potilas joutuu taistelemaan koko ajan itsensä ja oikeuksiensa puolesta vaikka hoitajien ja lääkärien ym. pitäisi olla potilaiden puolella. Näin ei useinkaan ole vaan he luovat vastakkainasettelun jossa he ovat potilaan yläpuolella ja TIETÄVÄT ehdottomalla varmuudella mikä tälle täysi-ikäiselle ihmiselle on parasta vaikka potilas sanoisi muuta. Valitettavasti potilas ei useinkaan jaksa tai uskalla tai osaa puolustaa itseään vaan suostuu vaan kaikkeen mitä he ehdottavat vaikka tietäisi ettei se hyödytä tai auta mitään ja ottaa vaan päästä, tai saattaa jopa pahentaa tilannetta. Aivan kuin potilaan tehtävä olisi miellyttää hoitohenkilökuntaa. Miten tällainen tilanne on päässyt kehittymään? Onko alalla jotenkin erityisen paljon narsistisesti häiriintyneitä ihmisiä sillä en osaa kuvitella että normaalit tasapainoiset ihmiset käyttäytyisivät tuolla tavalla.. ja miten ylipäätään tällaisen annetaan tapahtua?
Ei pakkohoitoa edes ajatella hoidoksi. Se on vain sosiaalikontrollia ja huonojen todennäköisyyksien uhkapeliä ihmisten elämällä, hyvinvoinnilla ja terveydellä, jossa luullaan typeränä että voitto tulee ja että pelaamisella ei voi hävitä. Tiedoksi, että jos todennäköisyydet on nuo, fiksuin ratkaisu olisi joskus olla tekemättä mitään! Antaa ajan kulua ja yrittää jotain ihmismäisempää tapaa kohdella toisia joka voisi pitkällä tähtäimellä tuoda hyviä tuloksia, mutta nopeiden tulosten tavoittelu osastoilla saa tavoittelemaan kehnoja pikaratkaisuja.
Suuri uhkapelin todennäköisyys on häviö ja siinä voi menettää paljon, kuten pakkohoidossakin. Pakkohoidossa suurin todennäköisyys on ihmisten traumatisoituminen ja luottamuksen menetys ihmisiin. Lääkkeiden toimimisprosentit ja lääkehoidon keskeyttämisprosentit ei puolla pakkolääkintää. Eikä ihmisen aivot ole mikään soppa jonne voi nakella mitä tahansa "mausteita" (eri välittäjäaineita muokkaavia lääkkeitä) peräjälkeen kokeiluna ikäänkuin ajatellen ettei sillä mitään häviä. Käsite ei kai siinä mitään häviä jos kokeilee ei päde psykiatriassa vaan kokeiluissa on paljon pelissä. On täysin moraalitonta painostaa tai pakottaa ihmisiä uusiin lääkekokeiluihin huonojen jälkeen. Psykiatrian pitkäaikaispotilailla lääkemäärät ja koktailit tuppaa vaan nousemaan. Lopussa voi miettiä hoidetaanko sairautta, lääkinnän tuloksia vai sivuoireita.
He tietävät ihan täysin, elleivät ole hoitoharhoissaan, että pakkolääkinnässä on riskejä. Kun ihminen lähtee osastolta, ties missä kunnossa, potilas eivät myöhemmin tule antamaan palautetta vaikka hoito olisi ollut kuinka haitallista. Ihmiset oppii myötäilemään hoitajiaan ja jopa esittämään että lääkitys on ok että pääsevät kotiin,jossa kärsivät yksin vieroitusoireensa. huonosta lääkityksestä valittaessa altistaa itsensä vain riskille joutua uusiin lääkkeisiin tai isompaan lääkemäärään. Uusia potilaita tulee liukuhihnalta liukuhihnahoidettavaksi ja illuusio säilyy, että "hoidetaan" potilaita.
"Potilas joutuu taistelemaan koko ajan itsensä ja oikeuksiensa puolesta vaikka hoitajien ja lääkärien ym. pitäisi olla potilaiden puolella."
Mitä tarkoitat potilaalla? Entä hoitajilla tai lääkäreillä?
Mielisairas-statuksen antamisen, eli psykiatrisen "diagnosoinnin," tai oikeammin leimaamisen, tarkoitus on mahdollistaa perustuslakimme takaamien oikeuksien sekä kansainvälisten ihmisoikeuksien kiertäminen.
Psykiatria ole koskaan asianomaisen/kohteen ("potilaan") puolella vaan aina vastapuolella. Psykiatria on sosiaalikontrollin instituutio, jonka tarkoitus on kontrolloida ja tai rankaista kansalaisia, jotka ovat vääränlaisia, mutta jotka eivät ole rikkoneet valtion rikoslakia. Vääränlaisuus määrittyy eri aikakaudella erilailla. Vääränlaisuus voi olla homoseksuaalisuus, eriävä poliittinen ideologia, erilainen maailmankatsomus tai vaikka surullisuus, joka aiheuttaa epämukavuutta läheisissä tai kyseisessä yhteisössä, mutta aikakaudesta riippumatta vääränlaisuutta on aina tuottamattomuus. Yhtä älyttömän naiivia kuin odottaa poliisin olevan rikollisten puolella on odottaa psykiatriaa olevan kohteensa puolella.
Kommenttisi kielii siitä, että et ole ymmärtänyt psykiatrian yhteiskunnallista funktiota.
Hän voi käyttää noita termejä (noitatermejä) myös vaan yksinkertaistamaan tekstiä.
Saman olen havainnut viime vuosina jouduttuani tahdonvastaiseen hoitoon ilkeämielisen rikollisen häirinnän vuoksi, jonka suhteen poliisi jatkuvasti laiminlyö virkavelvollisuuksiaan erilaisilla tekosyillä.
Kaksikymmentä vuotta sitten koin lääkäreiden taholta melkein pelkästään täysin päinvastaista, hyvää kohtelua ja useiden hoitajien taholta vielä sen jälkeenkin, melkein kymmenen vuotta sitten. Se että lääkäri tai hoitaja on potilaan puolella, kokemukseni mukaan auttaa potilasta ymmärtämään itseään ja edistää paranemista, heidän asettumisensa aggressiivisesti "potilasta" vastaan taas herättää "potilaassa" vain kiukkua ja toivottomuutta, joskus ehkä myös oikeasti sairastuttaa.
Olisiko niin että jatkuvasti mielenterveyslakia väärin lukevat huonot lääkärit pelkäävät potilaiden parantumista ja sitä myöten tulojensa vähenemistä??
Toinen syy voi olla ns. mielenterveysyhdistyksissä esiintyvä työntekijäjohtoinen vertaisstalkkaustoiminta ja vastuuton manipulointi ja juoruilu potilaiden selkien takana, mikä sattumalta kas kummaa sopii myös huonojen tai rikollisten lääkäreiden omiin tavoitteisiin.
Mielenterveyslain 1 § 1 mom määrittelee mielenterveystyön:
"Mielenterveystyöllä tarkoitetaan yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvun edistämistä sekä mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä."
Sosiaalikontrolli ja muu narsistinen vallankäyttö ei siis ole mielentyötä. Lääkärin joka ei ole (enää??) potilaan puolella, pitäisi jäävätä itsensä välittömästi potilaan hoidosta. Hänen myös pitäisi olla puuttumatta millään tavalla potilaan hoitoon kun hoito on siirtynyt toiselle lääkärille. Jos muu ei auta, hänet pomonsa olisi ulostettava hänet koko järjestelmästä, vaikka sitten rappukäytäviä jynssäämään tai muuhun hänelle paremmin sopivaan työhön.
Et ymmärrä psykiatriaa. Totta kai mielenterveyslaissa lukee sitä sun tätä kaunis maisema ja ihana elämä lööperiä. Totuus on kuitenkin aivan toinen. Historia kertoo etsivälle kaiken.
Sinäkin puhut potilaista, lääkäreistä ja hoidosta ajattelematta yhtään mitä yhteyttä niillä olisi psykiatrian kanssa. Ei psykiatria voi olla kohteensa ("potilaan") puolella. Jos psykiatria asettuu kohteen puolelle, hän ei toteuta yhteiskunnan (valtion) hänelle antamaan tehtävää ja ansaitsee nopeasti potkut.
Mikä se yhteiskunnan psykiatrialle asettama tehtävä on? Minusta se on se miksi mielenterveyslaki mielenterveystyön määrittelee. Ei väkivalta ketään paranna, päinvastoin.
Ymmärräthän mitä sosiaalikontrollilla tarkoitetaan?
Psykiatria ei ole lääketiedettä. Alan tarkoitus ei ole auttaa asianomaista vaan asianomaisen sidosryhmiä; esimerkiksi vanhempia, yhteisöä, johon asianomainen kuuluu, tai valtiota yleensä isommassa kuvassa.
Psykiatrian tehtävä yhteiskunnassa on huolehtia siitä, että kansalaiset toimivat, ajattelevat tai tunteilevat, tai ilmaisevat itseään, tietyn valtion hyväksymän kaavan tai tavan mukaisesti. Mikäli jonkin kansalaisen kohdalla havaitaan normi hyväksytystä normista, psykiatrian tehtävä on puuttua tilanteeseen ja "korjata" ajattelu, tunteet ja käytös hyväksytyn malliseksi. Tämän tehtävänsä vuoksi psykiatrialla on vallankäytön valtuudet. Mikäli henkilö ei pysty tai suostu vaihtamaan ajatteluaan, vaimentamaan ilmaisuaan (esim. itku, valitus...) tunnemaailmansa kautta tai käyttäytymistään käskemällä, tai uhkailunkaan avulla, henkilö voidaan pakottaa oikeaan muottiin voimaa käyttäen. Psykiatriassa tällä hetkellä käytössä olevia voimankäytönvälineitä ovat mm. vangitseminen (vankeusrangaistus) ja sitominen (siteet/kahleet), kemiallinen (SSRI, neuroleptit..), sähköinen (sähköshokki) tai kirurginen (esim. lobotomia, DBS...) pahoinpitely.
Mielenterveys on metafora, joten mielenterveyslakia tulee myös tulkita kielikuvallisena tekstinä. Sanojen ja lauseiden merkitykset avautuvat sitä kautta. Psykiatriassa parantuminen tarkoittaa ihan muuta kuin lääketieteessä.
Vain ymmärtämällä psykiatrian todellisuuden, voit ymmärtää mitä ihmisille järjestelmässä tapahtuu, Kupittaa vain yhtenä tuhansista ja tuhansista esimerkeistä. Jos et opi ymmärtämään psykiatriaa, jäät ihmettelemään hautaasi asti muiden tietämättömien kanssa, miksi "psykiatrinen hoito voi olla noin huonoa." Ei tarkoitus ole ollut koskaan auttaa. Jos joku on kokenut tulleensa autetuksi niin hyvä, mutta ei se järjestelmän tarkoitus ole. Joku vertasi psykiatrista järjestelmää hyvin niin, että vaikka mafia peitetoimintanaan tarjoilee pizzaa, ei heitä todellisuudessa kiinnosta oletko nauttinut ateriastasi vai et. Jos olet tyytyväinen ruokaan, juomaan ja palveluun, hienoa. Kaikki hyvin! Mutta uskallappa valittaa ja kapinoida huonoa kohtelua vastaan niin saa nopeasti pistoolin otsaansa vasten.
Hyvin kuvattu
Alan sisälläkin työskentelevät tai työskennelleet saavat muiden psyk. alalla työskentelevien vihat niskaan jos naiveina erehtyvät kritisoimaan psykiatriaa. Sama juttu on diktaattorien hallitsemissa maissa ja erilaisissa lahkoissa tai lahkojen kaltaisissa suku- tai perheyhteisöissä.
Ylläpidolle: Minusta tuntuu että tästä keskustelusta on poistettu viestejä joissa joku kertoo omasta psyykkisestä sairaudestaan. Ovatko ne sääntöjen vastaisia? Millä perusteella?
Tuskin ylläpito vastaa.
En tiedä, onko minun viestejä hävinnyt jälkikäteen täällä mt-palstalla, mutta on estetty kesken kaiken. Muistan jonkun jutun, kun kirjoitin esim. neuropsykologisen tutkimuksen tuloksia, hupsis, viesti hävisi ja löysin itseni Googlen etusivulta. Samanlaisia kokemuksia muillakin palstoilla. -Luulen, että yrittävät suojella ihmisiä, etteivät netissä tule paljastaneeksi liian henkilökohtaisia asioita.
Voisiko niistä olla jotain haittaa kun kuitenkin esiintyy nimimerkin suojissa? Tietenkin joku lääkäri tai hoitaja saattaa tunnistaa ehkä joku tuttukin joka jo ennestään tietää asian koska hänelle on asianomainen itse kertonut, muutenhan se ei olisi mahdollista, mikäli terveydenhoitohenkilökunta noudattaa heille säädettyjä salassapitolakeja.
Minut tunnistetaan. -Kun olen gang stalkingin kohde ollut jo vuosia, minulla ei ole ollut mitään tietosuojaa terveydenhuollon puolellakaan. IP:ni on ylläpido/moden tiedossa. Aina kun kirjoitan viestin, tiedetään , kuka kirjoitti. -niin että olen erikoistapaus
Toisaalta, kuulemma hakkerit pystyvät helposti selvittämään kirjoittajan IP:n.
Yksi selitys tulee mieleen, en tiedä onko se mahdollinen. Olisiko niin että ns. kokemusasiantuntijat haluavat määrätä muidenkin kuin yhdistykseen kuuluvien kokemusasiantuntijoiden palkkioista ja kieltää sairauksistaan kertomisen ilmaiseksi. Sehän ei ole mahdollista koska nimitys ei ole suojattu eivätkä yhdistyksen säännöt koske siihen kuulumattomia. Olisi ihan hullua jos normaali tavallinen vertaistuki kiellettäisiin tällä varjolla. Jos näin olisi niin järjestäytynyt kokemusasiantuntijatoiminta olisi ehdottomasti yhteiskunnalle haitallista ja pitäisi kieltää. Tämä olisi yksi mahdollinen selitys jos ns. järjestäytyneet kokemusasiantuntijat olisivat päässeet moderoimaan palstaa ja sekin pitäisi silloin estää. Osoittaisi että toiminta alkaisi lähetä rikollisuutta. Ehkä en ihan vielä kuitenkaan usko tähän itsekään. Ajattelinpa vain.
En oikein usko, että kokemusasiantuntijoita olisi modessa töissä.
Mieleen tulee vaihtoehto, että yksityiskohtaiset sairauskertomukset, jossa on kerrottu lääkitykset sun muut hoidot ,ovat hoitavan tahon kannalta hankalia, kun niistä voi nähdä että on toimittu väärin. -Hoitava taho ei voi ruveta selittämään ja puolustautumaan täällä.
Ei kai se että itse on kertonut sairauksistaan ja lääkityksistään täällä ole syy poistaa viestejä, ei silloinkaan vaikka hoitava taho olisi menetellyt väärin. Se ei tosiaan voi menettelyään täällä korjata, siihen tarvitaan henkilökohtainen potilaskontakti.
Keskustelun säännöt ovat osoitteessa
http://www.suomi24.fi/opastus/saannot
Siinä on pitkä lista asioita, mm. että ei saa rikkoa Suomen lakia. Moderointi ei ehkä tunne riittävästi Suomen lakia tietääkseen milloin sitä rikotaan ja milloin ei. Saattaisi hyvinkin viitata siihen että käyttää moderointiin kokemusasiantuntijoita tai muuta ammattitaidotonta väkeä. Silloin viestien poistokin voi olla mielivaltaista, mikä ei ole käyttäjien kannalta hyvä.
En nähnyt poistettuja viestejä. Mainittiinko niissä hoitopaikkoja tai hoitaneiden henkilöiden nimiä? Onko se ratkaiseva tekijä?
Kaikki yhden puolesta on psykiatrien aate. Elo jos yksi töppää,sitä peitellään. On sama kenen potilaan sairausselotus hoito- ja lääkevirheineen täällä esitettään ilman nimeäkin, ammattikuntaa täytyy suojella.
Varmaan hirttäisivät Qötschen , jos olisi mahdollista.
Jouduin käymään apteekissa ostamassa huumeseulan vihjeen/ohjeen saatuani. -Olipas farmaseutille kova paikka puhua minun kanssani. -Että onpas siinä ammatti - myydä myrkkyjä ihmisille kaiket päivät. - Mitkähän taustavoimat ovat auttaneet apteekkareita säilyttämään monopolinsa ja isot tulonsa. (Lääketehtaat ja lääkärit, etteivät apteekkarit rupeasi kertomaan, mitä väistämättä ovat tajunneet.)
Aika huono trolli.
Siis mikä on huono trolli? Edellä oleva ei ole. Huume/lääkeseula osoitti positiivista bentson kohdalla. Ja kun havahduin siihen, että olen voinut saada sisääni huumettakin niin valkeni, että kyllä: amfetamiinia. Kun luin amfetamiinin vaikutukset, tuli 12 osumaa. Kaikki sellaisia, joita olin ihmetellyt, että mitä ihmettä tämä on.
-Tulos bentson osalta oli aivan selvä, mutta kävin kuitenkin apteekissa ohjeen kanssa varmistamassa, olinko ymmärtänyt ohjeen oikein. -Tuli yhteenotto.
Vihjeen antanut kertoi, että häneltä on löytynyt neuroleptijäämiä pissasta, vaikka ei ole vuosiin niitä syönyt. -Mutta kyse meidän kohdalla on gang stalkingista.
Seuraava naispappeuden vastustaja on kirjoittanut huonon trollin. - Sinua olen joskus epäillyt trolliksi.Tällä palstalla on aika ajoin esiintynyt trolleja, jotka ovat kirjoittaneet joka ketjuun pitkiä viestejä. Esim. nimim. psykoottinen. -Voihan olla, että joillakin kirjoitusinto lähtee lapasesta ilman trollaustarkoitusta. -Ehkä sinulla.
Ei mainittu. Oli vain selostus kirjoittajan omasta psyykkisestä sairastamishistoriasta ja hyvistä ja huonoista lääkäreistä nimiä ja hoitopaikkoja mainitsematta.
Sairaus, niin psyykkinen kuin somaattinen, on toki yksityisasia. Mutta se ei merkitse sitä että siitä ei voisi halutessaan kertoa vaikka netissä, nimellä tai nimettä, niinkuin täällä. Moderointi pois voi toki joskus olla myös ihmisen suojelua, mutta joskus myös tarpeetonta ja joskus peräti loukkaavaakin holhoamista. Ehkä se ei moderaattorille aina ole helppo asia ratkaistavaksi.
Mene rauhaan.
Rukoile päivittäin, lue raamattua säännöllisesti ja kirjoita vaikka rukouksia paperille jossa kerrot Elävälle Jumalalle Jeesukselle asioistasi. Kerro kokemistasi vääryyksistä syntisiä armahtavalle ja rakastavalle Jumalalle "Taivaalliselle Isällesi", Luojalle joka on luonut koko universaalin maailmankaikkeuden. Sellainen on auttanut monia rikoksien uhreja ja vastaavissa piinaamisissa kärsineitä mustamaalattuja suomalaisia.
Muista että annat kaikille anteeksi vasta sitten kun olet siihen itse valmis. Ja anteeksiantamista moninkertaisesti helpottaa vihaamiensa ihmisten puolesta säännöllisesti rukoileminen. Tai niiden puolesta joita kohtaan kantaa kaunaa ja anteeksiantamattomuutta ja vihaisuutta.
Vaikeasti ahdistuneet rikostenuhrit yleensä antavat anteeksi vasta sitten kun siihen pystyvät ja ovat valmiita. Sen jälkeen alkaa paljon nopeampi parantuminen. Kannattaa antaa myös ensin itselle anteeksi!
Et ole ainoa. Monet tietää miltä sinusta tuntuu.
Päivittäin tekee erittäin paljon hyvää tällainen; lausut ensin uskontunnustuksen ja Isämeidän-rukouksen ja sitten alat rukoilemaan kertoen asioistasi, murheistasi, pettymyksistäsi ja myös ilon, onnen aiheista ja unelmistasi Herralle Jeesukselle.
Suomessa ehkä kymmenet tuhannet tai yli satatuhatta ovat kärsineet vastaavissa sosiaali-ja terveysalan henkilökunnan rekrytointi-ongelmien, korruptiivisuuden, valkokauluspsykopatian ja "kovettuneen lähipiirin" vuoksi. Myös kovettuneen alkoholia käyttävän ja erimuodoissa ahdistavalla tavalla asioitaan toteuttavien lähiomaisten vuoksi jotka ylpistyneenä vihastuvat kääntäen asiat ylösalaisin jos kokevat heikkoutta ja kritiikkiä huomatessaan että osa lähipiiristä on masentunut inhimillisyydessään tai Luojaa pelkäävinä sikamaisuuksista, tunnekylmyydestä sekä jumalattomasta ahdistavasta juopottelevasta ja ylpeästä mahtailevasta turhamaisesta menosta, henkisen väkivallan ohella.
Ovelat väärinkäyttäjät selittävät vuosien kokemuksella "ongelmien lähteen" olevan uhri ja että henkisen-ja fyysisen, tai seksuaalisen väkivallan uhri olisi kaikkien muidenkin mielestä samalla myös mielenterveysongelmainen ja hysteerinen sekä uskoton jne. Sellainen piinaaminen on valitettavaa ja yleistä. Samalla rikoksenuhri joutuu manipulatiivisten valkokaulusrikollisten tai työnsä tietoisesti laskelmoidusti huonostihoitavien kiusaajien silmätikuksi. Varsinkin jos he arvioivat jäävänsä kiinni kukakin kaikenlaisista pahuuksista tai päivänvaloa kestämättömistä väärinkäytöistä tai jumalattomuuksista.
Kannattaa myös esimerkiksi harrastaa säännöllisesti liikuntaa, syödä terveellisesti ja monipuolisesti sekä kannattaa pyrkiä nukkumaan riittävästi. Raittius ja tupakoimattomuus on erittäin tärkeää, myös hyvä hygenia. Nikotiinipurukumikuurilla voi ihan helposti lopettaa tupakoinnin jne. Säännöllisesti Jumalanpalveluksiin osallistuminen tai kirkon sielunhoito toimii erittäin hyvin. Lukuisat rikoksien uhrit ja määrittelemättömillä epäselvillä diagnooseilla ja uhkailemisilla piinatut kirkonjäsenet (Kristuksen jäsenet) ovat hyötyneet merkittävästi sellaisista.
Kiitos viestistäsi. Puhut täyttä asiaa. Tarkoitus on aloittaa ja olen yrittänyt aloittaa henkisesti ja fyysisesti terveen elämän, mutta koko ajan joku yrittää asettaa esteitä tielleni. Vain muut totuudessa elävät ymmärtävät, uskovat ja voivat auttaa. Kaikki muut kiusaavat! Kohta on pakko paeta jonnekin kauas jos nykyisellä paikkakunnalla en koe olevani turvassa ja rauhassa.
Väärinkäyttö ympäristön avulla
Sellaisen ilmapiirin luominen, edistäminen ja rakentaminen, joka synnyttää pelkoa, kauhua, epästabiiliutta, ennustamattomuutta ja ärtymystä. Siinä ei ole nähtävissä ilmeisen väärinkohtelun tekoja eikä suoranaista kontrollointia tai manipulointia. Kuitenkin siinä on läsnä epämiellyttävä tunne, uhkan läheisyys, epäluulo ja paha enne. Tätä kutsutaan joskus "kaasuvalaistukseksi".
Pitkään kestäessään tällainen ympäristö syö uhrin itsetunnon ja omanarvontunteen.
Se ravistelee itsetuntoa voimakkaasti. Usein uhrin olotila muuttuu vainoharhaiseksi tai luulosairaaksi, ja hän tulee entistä herkemmäksi kritiikille ja tuomitsemiselle.
Roolit näyttävät vaihtaneen paikkaa: uhria pidetään mieleltään epätasapainoisena ja väärinkäyttäjää - uhrin aiheuttamien kärsimysten kestäjänä.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse.html
"Pahoinpitelijät ... omaksuvat loukatun, herkän miehen roolin, joka ei ymmärrä kuinka asiat menivät niin pahasti pieleen ja joka haluaa vain selvittää kaiken 'lasten vuoksi'. Hän saattaa itkeä ... ja käyttää sellaista kieltä joka osoittaa syvällistä hänen omien tunteidensa tuntemista ja ymmärtämistä. Hän on todennäköisesti hyvin taitava selittäessään kuinka muut ihmiset ovat kääntäneet uhrin häntä vastaan, ja miten tämä kostaakseen estää häntä tapaamasta lapsia ... Hän syyttää uhriaan usein mielenterveysongelmista, ja saattaa sanoa että hänen perheensä ja ystävänsä ovat samaa mieltä ... että tämä on hysteerinen ja uskoton. Väärinkäyttäjälle valehteleminen on luonnollista, sillä hänellä on vuosien kokemus, ja hän saattaa kuulostaa hyvinkin uskottavalta puhuessaan perättömyyksiä. Väärinkäyttäjä on vahvoilla ... kun ammattilaiset uskovat että he pystyvät "kertomaan" kuka valehtelee ja kuka puhuu totta, ja sen seurauksena he eivät tutki asioita riittävästi.
Kokemansa trauman takia pahoinpitelyn uhri näyttää usein vihamieliseltä, hajanaiselta ja kiihtyneeltä, kun pahoinpitelijä puolestaan tekee ystävällisen, selvän ja rauhallisen vaikutelman. Arvioijat voivat helposti olla houkuteltuja tekemään johtopäätöksen, että uhri on suhteessa olevien ongelmien lähde."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse2.html
Inhimillisyyden poistaminen ja ihmisten esineistäminen (väärinkohtelu)
Ihmisillä on tarve uskoa toisten ihmisten empatiaan ja perustavaan hyväsydämisyyteen. Poistamalla inhimillisyyden ja esineistämällä ihmiset väärinkäyttäjä hyökkää ihmisten välisen vuorovaikutuksen perusteita vastaan. Tämä johtuu väärinkäyttäjien "muukalaisuudesta" - he saattavat olla erinomaisia täysin muotoutuneiden aikuisten matkijoita, mutta he ovat emotionaalisesti poissa ja epäkypsiä.
Väärinkäyttö on niin inhottavaa, niin vastemielistä, niin hirviömäistä, että ihmiset vetäytyvät kauhuissaan. Juuri silloin, kun heidän puolustuksensa on täysin auki, he ovat kaikkein alttiimpia ja herkimpiä väärinkäyttäjän kontrollille. Fyysinen, psykologinen, verbaalinen ja seksuaalinen väärinkäyttö on inhimillisyyden poistamista ja esineistämistä.
Informaation väärinkäyttö
Toisen ihmisen tapaamisen ensi hetkistä alkaen väärinkäyttäjä alkaa saalistaa. Hän kerää tietoa. Mitä enemmän hän tietää mahdollisesta uhristaan - sitä paremmin hän kykenee painostamaan, manipuloimaan, hurmaamaan, uhkaamaan tai selittämään. Väärinkäyttäjä ei epäröi käyttää keräämäänsä tietoa, täysin riippumatta tiedon intiimiydestä tai niistä olosuhteista joissa hän sen sai. Se on hänen aseistuksensa hyvin tehokas osa.
Mahdottomat tilanteet
Väärinkäyttäjä rakentaa mahdottomia, vaarallisia, ennustamattomia, ennen näkemättömiä ja ainutlaatuisia tilanteita joissa hänen läsnäoloaan tarvitaan kipeästi. Väärinkäyttäjä varmistaa että hänen taitonsa, tietonsa, kontaktinsa tai kykynsä ovat ainoita sopivia ja kaikkein hyödyllisimpiä niissä tilanteissa joita hän itse loihtii. Väärinkäyttäjä tekee itsensä korvaamattomaksi.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse.html
Ainakin tuo väärinkäyttö ympäristön avulla kuulostaa juuri siltä millaisena psyk.hoidon koen ja siihen vielä lisäksi tiettyjen yksittäisten ihmisten vittumaisuus/sekoilu. Hyi että oksettaa. Psykiatria on narsistinen!
Narsistinen psykiatri/terapeutti, tunnusmerkkejä:
"A narcissistic therapist may have a few or more of the following tendencies:
She needs to be admired.
She answers the phone or texts during sessions.
She floats off and doesn’t listen.
She uses charisma to charm you.
He's easily hurt or angered if confronted.
He claims to have a “special” relationship with you.
He cancels meetings on a whim.
He blurs boundaries and exploits you in some way."
https://www.psychologytoday.com/blog/the-intelligent-divorce/201311/the-narcissistic-therapist
On pelottavaa sinällään jos miettii että joku psykiatri olisi narsisti. Toisaalta tietäen vallan mitä psykiatreilla on työssään ja suhteessa potilaisiin, en ihmettele vaikka psykiatreina olisi narsistisia piirteitä omaavia.
Narsistin joitakin tunnusmerkkejä:
"Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta"
"Narsisti kokee uhkaa itseään kohtaan osaavampien seurassa. Siksi narsisti voi saada esim. työpaikalla paljon pahaa aikaan"
"muiden hyväksikäyttö;
empatian puute;
kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
ylimielisyys ja röyhkeys."
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö
Tunnetusti narsistit ja poikkeavan kiltit vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetit.
Esimerkiksi valkokaulusrikollinen ammattiauttaja ja hyväuskoinen traumatisoitunut rikosuhri asiakas joka on kierteenomaisesti väärinkäytön kohde.
Suomessa sosiaali-ja terveyshoitoalaa valvotaan vain sen verran että osa opetuslaitoksista järjestää sosiaali-ja terveyshoitoalan opintojen pariin hakeutuvilta psykologian testillä mahdollisen antisosiaalisen persoonallisuushäiriön muiden testin osa-alueiden ohella. Myös opiskelijoiden rikosrekisteri tarkistetaan.
Mutta, tärkeää olisi tarkistaa ja selvittää mahdollisten aikaisempien työpaikkojen ja kotipaikkakuntien vaihtumisen todelliset syyt. Sellaista ei tehdä useimmissa organisaatioissa ja virastoissa, ehkä syystäkin. Kaikkeen ei kannata hyväuskoisesti luottaa ja sokeasti tukeutua.
Pieni valta ja status turmelee poikkeavaan turhamaisuuteen taipuvia ihmisiä.
Myös pelko vallan menettämisestä (esim. ihmisiä joita väärinkäyttäjät eivät voi kontrolloida ja jotka siksi haluavat tuhota ja joista heijastuu kivuliaasti heidän turhamaiseen sairastuneeseen egoon heikkoutta ja syyllisyyttä.
Sekä joihin pelkäävät menettää vallantunteen väärinkäyttäjä-lääkärinä/psykiatrina/psykiatrian sairaanhoitajana/psykologina/psykoterapeuttina/mielenterveyshoitajana) ajaa kyseisiä väärinkäyttäjiä tekemään rikoksia, vainoamista, mustamaalaamista, piinaamista, uhkaamista, rahastamista, syyllistämistä, mitätöintiä, stalkkaamista ja potilaiden häpäisemistä kierteenomaisesti kieroutuneissa pahan päämäärissä jne.
Varsinkin jos siihen liittyy rikosten uhrien syyllistämistä ja mustaamista mielisairaiksi jotta rikoksiin syyllistyneet (korruptiivisen sisäpiirin, suosikkijärjestelmän, sisäänpäinlämmenneen yhteisön, valkokaulusrikollisten yhteydessä) pääsisivät kuin koira veräjästä. Ongelmat ja reaktiot on samalla selitetty uhrien mielenterveysongelmilla ja väärinkäyttäjät antavat itsestään vakuuttavasti asiallisen ja rauhallisen vaikutelman joilla on jokin hyväntahtoinen tarkoitus auttaa ja selvittää asioita. Ovat erityisen huolissaan vakuuttavasti sepittämistään rikostenuhrien mielenterveysongelmista ja joista on myös sepitysten mukaan vakuuttuneet koko lähipiiri jne. Kaikenlaiset erikoistuneet asiantuntijat tahtovat auttaa polttamalla ihmisiä loppuun toteuttamalla epäasianmukaisia ja täysin liianpitkälle meneviä omia tulkintoja ja suunnitelmia ihmisille joita yrittävät "ammattimaisesti" auttaa. Epämääräiset diagnoosit ja pakkohoidot sekä ilman psykiatriksi erikoistumista hoidetut psykiatrian lausunnot. Ja syrjäytyneet psyykkisesti ja fyysisesti terveet rikosten uhrit jotka heijastavat syyllisyyttä ja heikkoutta väärinkäyttäjiin ja heidän verkostoihin.
Väärinkäyttäjät tai poikkeavaan turhamaisuuteen taipuvat pyrkivät valtaamaan yhteiskunnassa lisää alaa. He ehkä tiedostavat, aistivat ja tulkitsevat asioita, ihmisiä ja tilanteita sekä toisiaan eri yhteyksissä. Myös toimivat mahdollisesti dynaamisesti ja tuhoavasti jonkinlaisessa yhteistyössä. Kyseessä voi olla myös ko. jossakin yhteydessä oleva korruptiivinen, epäterveellinen, laiton, talousrikollinen, epäeettinen, rahastava, hyväksikäyttävä, päihdemyönteinen, kieroutunut yhteinen vaikuttava tekijä jossakin kulttuurimuodossa, poikkeavuudessa, elämäntyylissä (lumoutuneena kapinallisuudesta, rikollisuudesta, turhamaisuudesta, ahneudesta, kovuudesta, fasismista, epäterveestä kommunismista, haitallisesta ja demonisesta ylihengellisyydestä tai ateismista yms.) Tai yhteisessä sisäpiirissä joka suojelee rikoksiin syyllistyneitä omiaan väärinkäyttäjien ja poikkeavaan turhamaisuuteen taipuvien omassa "yhteisöllisyydessä".
Täydellinen kieltäminen
1. Ehdoton kieltäminen
Tyypillisiä väärinkäyttäjän tiuskaisuja: "Ei se niin tapahtunut, ei se ollut väärinkohtelua, sinä vain luulottelet niin, tai sinä vain satutat minun (siis väärinkäyttäjän) tunteitani."
2. Alloplastinen puolustautuminen (tekosyyt)
Tavallisia lausahduksia nuhtelun edessä: "Se oli sinun vikasi, tai sinun käyttäytymisesi tai olosuhteet saivat aikaan sen, että käyttäydyin niin."
3. Epäitsekäs puolustautuminen
Tavallisia sekavia selityksiä: "Tein sen sinun tähtesi, sinun parhaaksesi."
4. Uudelleenmuotoileva puolustus
Toistuvia teemoja: "Eivät minun tekoni olleet väärinkohtelua - se oli tavallista ja hyväksyttyä käyttäytymistä (siihen aikaan, siinä kulttuurissa tai niiden sosiaalisten normien mukaan), ei sitä ollut tarkoitettu väärinkohteluksi."
Väärinkäyttäjillä ja -kohtelijoilla on usein narsistisia piirteitä. Niinpä he kiinnittävät enemmän huomiota muotoon kuin sisältöön. Koska heidän Narsistinen Lähteensä on riippuvainen yhteiskunnasta - naapurit, työtoverit, kollegat, pomot, ystävät, sukulaiset - he hoivaavat tahratonta mainetta, johon kuuluvat rehellisyys, uutteruus, uskonnollisuus, luotettavuus ja säännönmukaisuus.
Kieltämisen muotoja julkisissa tilanteissa
1. Perheen kunniaan vetoaminen
Luonteenomaisia varoituksia: "Emme pese likaista pyykkiä julkisesti, perheen kunnia ja maine on säilytettävä, mitä naapurit sanoisivat?"
2. Perheen toimintaan vetoaminen
Hirmuisia ja pahaenteisiä tapahtumaketjuja: "Jos kantelet ja kerrot viranomaisille, he hakevat minut (väärinkäyttäjän) pois ja koko perhe hajoaa."
Yksi keino minimoida kontaktia väärinkäyttäjän kanssa on esittää hänelle kiistattomia todisteita hänen väärinkäytöksistään. Väärinkäyttäjät - kuten narsistit - eivät voi sietää kritiikkiä tai erimielisyyttä.
Suomalaisessa yhteiskunnassa päivänvaloa kestämättömät asiat siivotaan piiloon yhteiskunnan/isojen ja pienten yhteisöjen/ongelmaperheiden/virastojen kaunistamiseksi ja korruptiivisten verkostojen ammattiauttajia palkitaan näyttävästi tunnustuksilla. Rikosten uhreja syyllistetään ja mustamaalataan mielisairaiksi. Myös totuudenpuhujia ja vääryydenvastustajia mustamaalataan ja syyllistetään näyttävästi.
Vähäosaisiin ja heikossa asemassa oleviin (apua viranomaisilta/ammattiauttajilta Suomessa pyytäneiltä) narsistista raivoaan väärinkäyttäjinä kohdistaneet myös kiinnijäämisen pelossa turhautumistaan raivonneet; "sairaudentunnottomat narsistiksi lukittuneet ja sairastuneet" lääketieteen näkökulmasta;
Patologinen aggressio
Ei suojaa, ei rakenna, ei auta ravinnon hankinnassa, vaan tuhoaa yksilön ja hänen laumansa mahdollisuuksia-ja geenien siirtymistä eteenpäin.
Heikentää sitä yhteisöä, joka turvaa eloonjäämistä.
Esimerkkejä;
paranoidinen aggressio; muu psykoottinen aggressio; maaninen aggressio;
narsistisen raivon ylilyönnit; raivoreaktio homoseksuaalisen paniikin yhteydessä; häpeäraivo.