ovat tulevan viikonlopun teemoja. Kokemuksista tiedän, että ne kuuluvat elämään. tapasin viikolla henkilön, joka sanoi, että elämä loppuisi, jos puoliso kuolisi. Itse olen kokenut tämän kaksi kertaa, suru vie aikansa, mutta siitä toipuu entistä kypsempänä, hieno kaipaus jää.
Kuolema ja suru
kynttiläinen
3<50
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elämä jatkuu. Se ei lopu toisen kuolemaan.
Sopeutuminen uuteen tilanteeseen vie aikaa, mutta joskus tuntuu kovin itsekkäältä surra läheistä, jonka elämä loppuaikoina oli pelkka tuskaa ja vaivaa. Kaipuu voi olla kova, mutta pitää sallia toisen lähtö.
Moni lähtee mielellään, ja mitä vanhemmaksi tässä tulee, sitä mielenkiintoisemmalta lähtöpäivän saapuminen tuntuu. Meitä ennen lähteneet tietävät, mitä rajan takana on! Onko uusi ihmeellinen elämä ilman itkua ja hammastenkiristystä, vain nukummeko vain ikiunessa. He tietävät. Kukaan ei ole tullut kertomaan tietojaan, niin että on vain odotettava omaa vuoroa.
On myös ihmeellistä huomata, että rakkaimmankin poisnukkuneen paluu olisi suuren hämmennyksen aihe. Vainaja poistetaan aika nopeasti jäljelle jääneiden arjesta. Vaatteet hävitetään, huoneet kalustetaan uudelleen, tavarat jaetaan perillisille, muusta omaisuudesta puhumattakaan. Palaajalla ei olisi enää omaa paikkaa.
Hänellä ei olisi muuta ikiomaa kuin hautakivi.
Siksi muistot on pidettävä elävänä. Siksi käymme sytyttämässä kynttilän. Lähteneitä muistaen.
älä sano mimulle sanoja
kaiun tyhjäksi puhumia
eivät ne korviani tavoita
minua lohduta
tuskani en sitä sallisi
silti
anna sen ikääntyä
kunnes sen vanhaksi tunnen
jos sinulla ei sanoja
istahda hetkeksi viereeni
sulje minut syliisi
että edes hetkeksi lohtua
paljoksi siltikin
Ei elämä lopu kuolemaan, ei! Kun kuljen hautausmaan viereltä ja kynttilöitä palaa valaisten pimeää iltaa ja yötä. Välillä ajattelen, että siellä tomumajanne odottaa ylösnousemuksen aamua. Minua ei pelota hautausmaalla edes pimeällä vaan koen valtavaa rauhaa ja kuuntelen hiljaista ikihonkien huminaa ja ikään kuin metsä huokaa.