Olen tässä mietiskellyt erästä asiaa syvällisesti. Edesmennyt mieheni kuoli 29.09.2013. Olen jo jotenkin toipunut. Nyt kun ulkoilutan tätä kaverin koiraa,ihmettelen miten minulla ja koiralla synkkaa niin hyvin. Koiran isäntäkin on sen huomannut. Itselläni ei ole koskaan ollut koiraa,joten koiranelämä on tavallaan vierasta. Otettiin puheeksi koiran syntymäaika. Se on 01.10.2013. Aivan kuin tämä koira paikkaisi jonkun kohdan minun sisimmässäni. Olisi niinkuin jatkumo tai jotain. Sattumaa tietty,mutta sympatiseedaan tosi paljon tätä isoa,rauhallista koiraa. Lesken
Kuolema ja elämä
1lesken
29134
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Koira on lauma-eläin.
Alistettuna loistava hännystelijä ja liehakoija.
Eiköhän se totuus tuosta valkene sinullekin.
Älä siis Koirastakaan unta nää.
H.
Todennäköisesti miehesi muuttui koiraksi kun ajankohta käy yksiin.
Mies syntyi uudelleen koiraksi.
Nythän on asia niin, että:
Kysymyksessä on niin sanottu "Sielunvaellus"!
Etesmenneen miehesi kärsinyt sieluparka on ottanut itselleen uuden hahmon ja siirtynyt tuohon koiraan.
Koska hän oli jo avioliiton aikana tottunut kurjaan koiranelämään, niin tämä siirtokohde oli ihan luonnollinen.
Jos seuraat oikein tarkasti koiran oleskelua pihamaalla, voit huomata oudon asian.
Aina, kun hurvelo menee muka puskan taakse kuselle, alkaa pensaan takaa nousta sankka tupakansavua muistuttava pilvimuodostelma.
Ja kun vieläkin tarkemmin seuraat tapahtumaa, niin myöskin naapurin invaliidimies ja kaksi laiskan näköistä kotiavustajaa suuntaavat kulkunsa saman pensaan taakse.
asiaonihanselvä:lle
Edesmennyt mieheni tottui kahteen koiranelämään,oltuaan kaksi kertaa naimisissa. Koira ei oleskele ollenkaan pihamaalla,kun asuu rivarissa. Eli sidottu isännän ja hellan väliin. Edesmennyt mieheni lopetti tupakoinnin, kun jaksoin pitää mommeria siitä ensimmäiset 10 vuotta. Eli ehkä siksi tämä koira vetoaa minuun. Ei polta, ei ryyppää, tottelee käskystä, on vähään tyytyväinen, ei vielä juokse narttujen perässä, ei hauku. On komea hurmuri.Jospa tässä on kaikki, mitä minä mieheltä vaadin. Lesken
Lisään vielä,että kun olin ollut puolivuotta leskenä, tämä sama koira tuli hakemaan minua isäntänsä kanssa lenkille. Olin linnoittautunut kotiini, miehen poismenon jälkeen. Olin täysin rikki ja kävelin kun robotti. Nyt koiran isäntää potee kipeytynyttä polvea,ja odottaa lääkärille pääsyä. Olen vähän kuin velkaa koiralle,kun aloin käydä lenkillä ja mieliala koheni. Noo,ehkä isäntäkin,laivanrakentaja jotain silloin vaikutti. Lesken
Ihanko sitä Aristolassi Onansiksen kanssa ollaan naapureita? L a i v a n r a k e n t a j a
tervevenetelakoija
Onassis oli laivanvarustaja.Laivanrakentaja on vaikka hitsari.
Kivaa kun oet löytänyt hyvän uskollisen kamun - muakn käy joskus tervehtimässä naapurin tyttkoira - kun keräsin karviaisia ja vattuja syksyllä pensaista - herkullisia ne oli koirankin mielestä - nykysin se muuten vaan käy moikkaamassa ja kielellään lipaisee mun naaaman - kuin pusut poskelle - on hyvin kaunis ja virkeän valppaan oloinen saksan paimenkoiraneito. Toivottavasti kukaan ei enää kylvä raivotautisyottejä eikä myrkkykapseleita suklaapatukanpaloihin kätkettynä kui menneinä vuosina teittenvarelle - niistä vain sairastuu niin ihmiset kuin eläimetkin.
Vhimsf:lle
Tämä koira on uros. Berhanttilaisen ja paimenkoiran jälkeläinen. Ison kokonsa ansiosta koira ei ole näkevinään pienenpiä koiria. Yksi päivä kun lenkkeiltiin ratsuhevostilan liepeillä,koira murisi. Sanoin Roksulle,että nyt näet isompiasi. Ihan kuin Roksu olisi ymmärtänyt ja lähti juoksemaan eri suuntaan. Viisaskin vielä.
En usko sieluun ja sielunvaellukseen. Uskon että että kun sydämeen jää aukko, mieli hakee vaistomaisesti millä sen voisi täyttää.
Koirat ovat mestareita lukemaan ihmisen energiaa, tulkitsemaan kehonkieltä.
Maailman suurin mysteeri: miten koira (esim.) pystyy siihen mihin sinä(kään) et?
Mutta eikö se olisi tavallaan aika kiehtova ajatus saada kuljetella exäänsä räntäsateessa koppelissa, alistaa ja komennella sitä, syöttää sille vanhoja ruuantähteitä ja halpaa koiranmakkaraa ...?
Yessss , olis kyllä aivan mahtava ajatus.... Ja siltikin häntäänsä heiluttaisi ja iloisesti haukahtelisi vaikka mistä kotoutuisin;)
Ei se mun mielestä mikään mysteeri ole, kuuluu koiran arkeen tulkita elekieltä. Ja kun hajuaistikin on sitä tasoa, että haistavat esim. adrenaliinin, niin miksei pystyisivät haistamaan muutkin hormonit?
Ja ennen pitkää muuttuisi taas rakkaaksi petikaveriksi? Ei kiitos. Ei todellakaan, kiitos.
Unohtumaton Elmeri?
Koira on siis paaaljon kehittyneempi laji kuin ihminen, jolla ei toimi kunnolla oikein mikään aisti ja ne loputkin häviävät kaikkien teknisten härpäkkeiden ansiosta.
Ainakin koira on paljon lähempänä luontoa kuin ihminen.
Seuraavaksi meille surkastuu lihakset. Miljoona vuotta tästä eteenpäin, ihminen joutuu turvautumaan kehoa kannattelavaan ulkoiseen panssariin, tai muovisukkaan. Aivot suurenee, ja silmiksi kehittyy näyttö.
Jalkopäässä nukkuisi ja nuolisi varpaita ...
jollain tavalla avaruuden, tähtitaivaan ja taivaankappaleiden liikkeet liittyy kaikkien elämään tavalla kuin toisellakin - onko seuraava kuunkierron vaiheessa superkuu taivaalla nähtävissä - koskaan aiemmin kuu ole ollut niin lähellä maata
- viimeksi v.1948 maininta - kun kuulla on tehtävänsä maapallon nousu- ja laskuvesien säätelyssä - mietin, lähteekö veet läikkymään taas kovina myrskyinä
- mun tähtimerkin ihmiset ovat tämän kuun aikana Kuun, Marsin ja Pluton muodostamassa voimakolmiossa syksyn lapsina voimaantumassa
- horoskooppien lukemiset silleen kyllä ajat päivät sitten synneiksi nimetty turhana hömppänä mutta etenevä talventulo kyllä asettaa omat haasteensa kaikille liikkujille - niin valossa kuin pimeän aikanakin - vaikka heijastimien käyttöä niin ihmiset kuin eläimillekin - jäätyvillä liukkailla teillä mieluusti kiiruhtaa hitaasti kuin vauhdilla ja voimalla eteenpäin.
Yli 40 vuotta oli koira, neljä koiraa sinä aikana.
Joku koira on vieraskoree. Jos se on yhden kanssa jatkuvasti, niin se on mielissään, kun saa toisenlaista seuraa..
Mitta jos Sinusta tuntuu, että päivämäärillä on jokin yhteys, niin mikäpä minä olen sitä kieltämään. Itsellä on kuukauden kahdennenkymmenennen päivän sydrooma.
Tuntuu,että kaikki elämäänvaikuttavat asiat tapahtuu kahdeskymmenes päivä.
Kahdeskymmenes päivä se antoi jatkoajan.
Sitä haaveillaan suurta, mutta se elämä on pienestä kiinni. Pienistä asioista riidellään, pienistä asiosta iloitaan. Se vaan ihminen ei osaa olla pieni, en minäkään.
Oho.
Minulla on marraskuunsyndrooma. Niin paljon kaikenlaista negatiivista on tapahtunut juuri marraskuussa, että ihan mahanpohjasta kouraisee jo pelkkä ajatus marraskuun lähestymisestä. Koko ajan taustalla sellainen aavistus pahasta, että milloin jysähtää ja mikä. Samalla toive, että voisiko se tänä vuonna mennä kunnialla ohi.
Sattumia ne on, mutta jos nyt niin iso asia sattuu vaikkapa kahdeskymmenes päivä, se jää mieleen.
Kyllä ne minulle ne päivät on lopulta olleet onneksi, vaikka sinä hetkenä tuntunu kaikkea muuta.
Antiikin filosofien daimonoppi on mielenkiintoinen. Vrt. Platon n. 400 eKr hyvät/pahat daimonit. Meistä tulee inkarnaatioita. Filosofeja, sotilaita, suojelijoita ts. enkeleitä, eläimiä, kasveja...joku voi joutua inkarnoitumaan useampaan otteeseen.
Että näin. Hmmmm. Runoilijaksi......mutta, jos joutuisi 1000 vuotta runoilemaan...
Näin ehkä, mutta on paljon sieluja jotka eivät ole löytäneet uutta, ehkä eräät eivät koskaan.
Koiran isännällä on ollut lapsesta lähtien aina koira. Hän sanoo,että tämä,jota minäkin ulkoilutan,on kaikkien mukavin luonteeltaan. Rauhallinen,mutta myös itsepäinenkin osaa olla. Kun kävellään n.2 km pikatien reunaa,koira kävelee valkoista viivaa pitkin kuin mannekiini. Ei hyppele tielle. Autoilijat ovat superkohteliaita. Ohittavat meidät hienosti väistäen. Jos sanon,että paikka,koira pysähtyy ja katsoo mitä nyt. Sanon,että hiljennä vauhtia,jalat huutaa hoosiannaa. Koira haistelee jotain,ja minä lepuutan jalkojani. Kun päästään perille,koira pysähtyy ja katsoo minuun. Se tietää,että palkitsen koirannapeilla ja kiitoksilla hienosta lenkistä ja käyttäytymisestä. Isännän luona koira jää tuulikaappiin odottamaan,pyyhitänkö tassuja tjm. Sitten on lupa mennä sisälle. Oi aikoja,oi tapoja. Lesken
Jos et ole vain huomannut tai muistanut - voin kertoa sinulle: nehän ovat apinoina....
Tämähän on vakiovastauksesi......
Onkohan siellä paratisimaisemissa enkelit ja mankelit vartioimassa vieläkin hyvän ja pahan tiedon puuta, ettei immeiset tekis samaa virhett' kuin muinoin
- eläisi todella tuhannenkin vuotta alastomana ilman hepeniä
- vähän kolealta kuulostais ainakin suomalaiselossa ja- olossa ainaki talvisaikaan.