Minusta tämä työttömien halveksunta on ilmiö ihmisen itsetunnon heikkoudesta.
Täytyy olla joku ryhmä, jota yleistää ja syyllistää itseään huonommaksi.
90-luvulla yleensä ihmiset pääsi tästä jaottelusta,
kun työttömiä oli paljon ja heillä vielä aktiiviset järjestöt teki vapaaehtoistyötä työllisyyden parantamiseksi.
Tällainen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään,
ettei toiset heitä arvosta, eivätkä näe ollenkaan realistisesti sitä,
että syy onkin siinä omassa entisessä halveksunnassa. Ei työttömyyttä kenellekään voi toivoa, mutta täytyy sanoa,
että hyvää tekee ylimieliselle ihmiselle, kun maistaa omaa lääkettään.
Elämme ahneiden yhteiskunnassa, jossa miljoonabonuksia nostava pankkiiri arvostelee
yksinhuoltajien toimeentuloa liian suurena ja pitää omaa ansiotasoaan ansaittuna.
Ihan kuin kehitysmaissa, niin ahneus ei tunne rajoja eikä sääliä muita kohtaan,
vaan ollaan valmiita luopumaan ihmisen oikeudesta ruokaan ja lääkkeisiin, kunhan asia ei vain koske itseä.
Täytyy olla joku ryhmä, jota yleistää ja syyllistää itseään huonommaksi.
90-luvulla yleensä ihmiset pääsi tästä jaottelusta,
kun työttömiä oli paljon ja heillä vielä aktiiviset järjestöt teki vapaaehtoistyötä työllisyyden parantamiseksi.
Tällainen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään,
ettei toiset heitä arvosta, eivätkä näe ollenkaan realistisesti sitä,
että syy onkin siinä omassa entisessä halveksunnassa. Ei työttömyyttä kenellekään voi toivoa, mutta täytyy sanoa,
että hyvää tekee ylimieliselle ihmiselle, kun maistaa omaa lääkettään.
Elämme ahneiden yhteiskunnassa, jossa miljoonabonuksia nostava pankkiiri arvostelee
yksinhuoltajien toimeentuloa liian suurena ja pitää omaa ansiotasoaan ansaittuna.
Ihan kuin kehitysmaissa, niin ahneus ei tunne rajoja eikä sääliä muita kohtaan,
vaan ollaan valmiita luopumaan ihmisen oikeudesta ruokaan ja lääkkeisiin, kunhan asia ei vain koske itseä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minusta tämä työttömien halveksunta on ilmiö ihmisen itsetunnon heikkoudesta.
Täytyy olla joku ryhmä, jota yleistää ja syyllistää itseään huonommaksi.
90-luvulla yleensä ihmiset pääsi tästä jaottelusta,
kun työttömiä oli paljon ja heillä vielä aktiiviset järjestöt teki vapaaehtoistyötä työllisyyden parantamiseksi.
Tällainen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään,
ettei toiset heitä arvosta, eivätkä näe ollenkaan realistisesti sitä,
että syy onkin siinä omassa entisessä halveksunnassa. Ei työttömyyttä kenellekään voi toivoa, mutta täytyy sanoa,