Olin 1970-80-lukujen vaihteessa eräässä tilaisuudessa, jossa Huumetyttären isä puhui mm:
. . . jos ei pysy pystyssä ilman tukea, niin joutaakin kaatua! Kyllä sellaiset, jotka vastaavat tarkoitustaan, pysyvät pystyssä ilman tukeakin, hän sanoi ja tarkoitti huumevieroitukseen tarkoitettuja laitoksia.
Tuttavapiirissäni ei ole yhtäkään huumeidenkäyttäjää, mutta silti tuo muistikuva em. puheesta pysyy sitkeänä mielessäni. Puhujassa oli karismaa, joka ei heti tuoreeltaan liikuttanut paljonkaan, mutta oli todella pitkävaikutteinen.
Tahtoisin kuulla niistä, jotka ovat päässeet irti huumekoukusta!
. . . jos ei pysy pystyssä ilman tukea, niin joutaakin kaatua! Kyllä sellaiset, jotka vastaavat tarkoitustaan, pysyvät pystyssä ilman tukeakin, hän sanoi ja tarkoitti huumevieroitukseen tarkoitettuja laitoksia.
Tuttavapiirissäni ei ole yhtäkään huumeidenkäyttäjää, mutta silti tuo muistikuva em. puheesta pysyy sitkeänä mielessäni. Puhujassa oli karismaa, joka ei heti tuoreeltaan liikuttanut paljonkaan, mutta oli todella pitkävaikutteinen.
Tahtoisin kuulla niistä, jotka ovat päässeet irti huumekoukusta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
en ala puimaan mun tarinaa täällä, oon sitä joskus puinutkin, mut jos sua kiinnostaa nii kirjottele [email protected]
En anna osoitettani kenellekään.
eipä sun osoitettas tartte mulle antaa, aattelin lähinnä jos haluut kirjotella vaik nimettömän osoitteen kautta.
Mailmat eivät ehkä kohtaisi, joten en halua keskustella sähköpostitse.
Olen vain itsekkäästi ajatteleva, vanhempi nainen ja toivoin voivani lukea täältä selviytymistarinoita, joista pidän.
Näin raadollista se on kanssakäyminen silloin kun kysymyksessä on toisilleen vieraat ihmiset.
Anna anteeksi, jos loukkasin suorapuheisuudellani.
no ymmärrän kyllä osittain sun mielipiteen. en itekään mikään nuori enää ole, 42-v on jo tullut täyteen ja siitä on 15 vuotta kulunut huumeisiin. melkeen 10 vuotta oon istunu linnassa ja 2 vuotta ollu hesperiassa. sellanen mun tarina on. aattelin vaan, et jos haluut kuulla, siks laitoin mailiosoitteen. en kuitenkaan haluu täällä kaikkee revitellä, joku vois vielä tunnistaa.
mun tarina on melko tavallinen.. aloin 8v. poltaa röökiä ja juomaan viinaa, ja 11v. aloin polttaa pilveä.. Elämä lähti valumaan alaspäin ja jo 12v. olin kokopäivänarkki.. Käytin pääsääntöisesti heroiinia ja amfetamiinia..
Nyt olen 19v., ja ollut tasan vuoden kuivilla.. Ainakin minä tarvitsin paljon tukea.. Olen ennenkin yrittänyt lopettaa, mutta aina olen retkahtanut.. Nyt näytää suht hyvältä.
Hyvät ihmiset, jos teillä on ystäväpiirissänne narkomaaneja, niin älkää jättäkö heitä yksin. narkomania on sairaus josta voi parantua, mutta kaiken pitää lähteä käyttäjästä itsestään.. Tukekaa ystäviänne ja auttakaa heitä.
...mutta taistelin siitä itseni irti...oma apu, paras apu kun haluaa eroon mistä tahansa riippuvuudesta??
En pidä siitä, että yhteiskunta tarjoaa huumeruiskuja, huumeita ja säälittelyjä!!
Pidän vain selviytymistarinoista! Hyvää jatkoa, jos haluatte selvittää päätänne!!!