Ensmänen päivä

Sitä sanota ensmäseks päiväks ku Jumala hiippaili yksin täsä keskentekoses mailmas ja hiffas, et oli hiukka yksinäist, autio ja tyhjä.

Jottan tarttis tehrä, miättis Jumala, juur niinku joku muuki paljo myähemä.
Kyl niimpal autio ja tyhjä o ku o vaa maata ja vettä. Valo ols niimpal ankeleeki olemas, näkiski jotta etesäs ja tiäräis mitä o saanu luaruks.
Ennenku Jumala ittekkä huamas ni hän sattus huitasema vasemal kärel piänen kaare ja sanos "tul sit valo". Muuta ei tarvittu. Koht killitti taival kirkas pallo nii et silmi ols täytynys sirittä jos simmoset ols ollu.
Kyl tämmöse henke o hiukka hankala suunnitellak ku ei ol eres päätä mitä kraappi ku joutu funteerama niim paljo ja vaikji asjoi.
Mitä tose enemä fuunteeraman ku tehrä simmone karvapää mil on korvat, joitten takka voi kraappi ku ajattele. Karvoi tarvitan kyl muuallaki ku nee lisääntymisvälineek kaipava näkösuaja. Mitä täsä sit muuta ku ihmist luama. Laiteta sil simmone uloke lisääntymist varte ja munat siämeni kehittämä. Pää ja siin kaks korva ja silmä. Toine ain varaosiks. Suuks riittä ykski, hölötettä vaan turhi.

Tulkko ihmine, kailotti Jumala ja koht seisos mies ihmesäs Paratiisis ja pälyili ympärilläs. Tyytyväine oli Jumala toho juur luotu ihmisse. Oli käret tekemist ja jalat kulkemist varte. Kovi yksinäinen toi miäs, kyl sil täytty seura saara. No, mitä täsä funteerama. Mää luon naisen ja sil simmosen vastakapaaleen jalkoväliin, jolle olkoon tekijänimenä pimssa. Nimitys varmaan sorvaantuu ajan myötä. Pims ala sim vaan, hihkaisi Jumala ja ämmä oli luotu.

Lopunhan te tiedättekin