Mitä merkitsee pyhäinmiestenpäivä?

Helluntaihomoille tuo, muille pyhäinpäivä.

HALLOWEEN on anglosaksisissa maissa 31. lokakuuta vietettävä juhlapäivä eli Suomessakin vietettävän pyhäinpäivän aattojuhla. Miten roomalaiskatolisen kirkon ”pyhimysten” päivä ja tällainen ilta, joka on täynnä kummituksia, noitia, luurankoja ja paljon muuta hämäräperäistä, ylipäätään ovat löytäneet toisensa? Vastaus osoittaa sen, miten pieni pakanallisten kansanperinteiden ja kirkon tapojen ero voi olla.

Pyhäinpäivä.
Satojen vuosien ajan roomalaiset rukoilivat vainajiensa puolesta Pantheonissa, Kybele-jumalattarelle ja muille Rooman jumalille pyhitetyssä temppelissä. Noin vuonna 610 keisari Fokas lahjoitti temppelin paavi Bonifatius IV:lle, joka pyhitti sen Marialle ja kirkon marttyyreille 13. toukokuuta, jona ajankohtana kirkko vietti marttyyreittensa juhlaa. Sen jälkeen roomalaiset käännynnäiset saattoivat tulla samaan temppeliin rukoilemaan vainajiensa puolesta, mutta ei enää Kybelen ja muitten jumalien vaan Marian ja marttyyrien nimessä. Tämän pyhityksen vuosipäivästä tuli 200 vuodeksi tärkein ”kristillistetyssä” Pantheonissa vietetty juhla, ja monien asiantuntijoitten mielestä sen vietosta tuli nykyisen pyhäinpäivän edeltäjä.

”Ei ole juuri epäilystäkään siitä, että kristillinen kirkko yritti poistaa tai korvata druidien kuolleiden juhlan esittämällä vaihtoehtoiseksi juhlaksi 1. marraskuuta pidettävän pyhäinpäivän. Tätä juhlaa alettiin viettää kaikkien tunnettujen tai tuntemattomien pyhimysten kunniaksi, mutta se ei onnistunut syrjäyttämään pakanallista Samhainin kunniaksi vietettyä juhlaa.” – Encyclopædia Britannica (1959) 11 s. 107.
”Pyhäinpäivä, – – vuotuinen pyhimysten ja marttyyrien muistopäivä 600-luvulta. Protestanttisessa kirkossa nyk. kristittyjen vainajien muistopäivä, jota länsimailla vietettiin marrask. 1 p:nä. Näin myös Suomen kirkossa v:een 1955. Nyt sitä on vietettävä lokak. 31 ja marrask. 6 päivien välisenä lauantaina.” – Otavan iso tietosanakirja 6 palsta 1723.

Halloween. Vaikka tätä joissakin maissa vietettävää juhlaa pidetään kristillisenä, sen alkuperä juontuu kristillistä aikaa varhaisemmista juhlista, joiden välityksellä on levitetty edelleen vääriä kuolemanjälkeistä elämää koskevia käsityksiä. Tästä juhlasta kerrotaan: ”Anglosaksisissa maissa 31.10. vietettävä juhlapäivä, alk. muinaisten kelttien talven alkamisen päivä, jolloin vainajien henkien uskottiin liikkuvan elävien parissa. Vanhoista taikamenoista on vielä jäljellä tapa käyttää naamiota ja sytyttää pelottavannäköisiä lyhtyjä.” – Spectrum 14 s. 431.

kRISTILLISEN APOSTOLIEN AIKANA , MARTTYYRIT OLI PYHIÄ MIEHIÄ.
KUTEN STEFANUS , jne: ON HEITÄ OLLUT MONTA KAIKKI MUUT APOSTOLIT
KÄRSIVÄT JONKUN MARTTYYRI KUOLEMAN , MUTA JOHANNES SAI KUOLLA VAPAASTI. n. SATA PAIKKEILLA, VANHANA KUN YLEINEN KUOLIN IKÄOLI n. 80

Kun Teuta osuit palstalle, niin Johanneksen kuoleman jälkeenhän tuo pakanallisuuden vyöry tulvi kristillisyyteen ja sen mukana syntyi kristikunta paaveineen ja piispoineen ja pappineen ja tietysti oppeineen, joiden syntykoti on Baabel (Nimrod ja erityisesti varmaankin vaimonsa Semiramis, Nimrod ilmeisesti tapettiin ja Semiramis teki uskonnon hänen jumalaksi nostamisensa ja palvontansa tueksi). On viitteitä siitä, että ihmiset saastutettiin hyvin pian väärillä pakanallisilla palvontamenoilla, joiden alkuperäinen lähde on tietysti Saatana. Jo aiemmin Nooan aikana Jumala näki, että ihmisten sydämen ajatukset olivat kaiken aikaa pahat ja hän päätti puhdistaa pois tuon jumalattomuuden vedenpaisumuksessa. Taitaa olla niin, että koska vedenpaisumus alkoi juuri tähän aikaan kuin pyhänmiestenpäivä (ja kun ottaa huomioon kaikki demonisuus, mikä liitetään Halloweeniin), että ne joita surtiin sitten baabelin palvonnassa, olivat nämä vedenpaisumuksessa hukkuneet. Ja kun luopiokirkko kristillisti pakanajuhlat ja menot, niin tämä alkuperäinen tapahtuma antaa tämän ajankohdan.

taa on kylla saatana palvojien vuoden tarkein sapatti, toisena tulee bellantai sapatti jota vietetaan meidan vappuna, seitseman sapattia saatanapalvojilla on vuodessa nyt mattanbuchus on maassa ihmisen muodossa eli kuolevaisena.