Pyhäinpäivän evankeliumi sisältää jännitteen. Se kertoo autuaista, onnellisista. Autuus merkitsee taivaallista onnea, suurinta onnea, mitä ihminen voi saada.
Toisaalta nämä suurimman onnen omistajat ovat hengessään köyhiä, murheellisia, vanhurskautta janoavia ja vainottuja. Tämän autuuden lisäksi heidän elämäänsä kuuluu vaivaa ja vastusta. Vaikka taivaan onni on sydämellä, elämästä eivät poistu vastoinkäymiset ja murheet.
Lisäksi tämä autuus tuo mukanaan täällä ajassa vainoa ja vastustusta. Tätä ikävyyttä ei aiheuta tuo taivaallinen onni, vaan sen vastustajat, toiset ihmiset, jotka eivät itse ole tuota autuutta omistamassa.
Köyhien valtakunta
Tämä autuus, taivaallisen onnen kokeminen ja omistaminen liittyy kiinteästi taivasten valtakuntaan. Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Hengessään rikkailla ei ole taivasten valtakuntaa. Taivasten valtakunta on lahja, jonka voi omistaa vain köyhä ja syntinen ihminen. Hengellisellä rikkaudella Raamatussa tarkoitetaan niitä ansioita ja hyviä tekoja, joita ihminen on voinut omasta mielestään tehdä.
Ilmestyskirjan alkupuolella on kirjeet seitsemän seurakunnan palvelijalle. Herra Jeesus saneli nämä kirjeet Johannekselle, ja siellä Jeesus nuhtelee yhtä näistä seurakunnan palvelijoista: ”Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” (Ilm. 3:17.)
Ja toisellakin tavalla Jeesus kuvasi tällaista hengellisesti rikasta, kun hän sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. – – En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:12–13.)
Autuas jo täällä
Autuaiden onni ei katoa murheessakaan. Jumala pitää omistaan huolen kaikissa vaiheissa. Murheelliset saavat lohdutuksen.
Pyhäinpäivänä muistelemme ja kaipaamme poisnukkuneita rakkaitamme. Tarvitsemme lohdutusta kaipauksessa ja murheessa. Suurin lohdutus on se, että saa uskoa oman kaivatun rakkaansa olevan nyt tallessa, Jumalan luona. Ne, jotka ovat täällä ajassa päässeet Jumalan armosta uskomaan eli ovat päässeet autuaiksi, ovat nyt pyhiä. Heistä pyhäinpäivä opettaa. Heillä usko on muuttunut näkemiseksi ja toivo iankaikkiseksi autuudeksi.
Emme pyhäinpäivänä vain muistele rakkaitamme, vaan saamme myös uskoa Herran Jeesuksen opetuksen koskevan meitäkin. Meidätkin Herra Jeesus haluaa autuaiksi, onnellisiksi. Kun hän sanoo pyhäinpäivän evankeliumista, että autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, hän myös lupaa, että heidät ravitaan.
Taivasten valtakunnassa nälkäiset ravitaan elämän leivällä, Herralla Jeesuksella. Hän itse sanoi, että joka tätä leipää syö, saa iankaikkisen elämän (Joh. 6:51). Me tarvitsemme autuuteemme hänet, Herran Jeesuksen omana Vapahtajanamme.
Kun olemme saaneet sydämeemme elävän uskon, meistä tulee toisia armahtavia ihmisiä. Kun itse on saanut anteeksi omat suuret syntinsä, haluaa armahtaa toisia. Tuomion mieli ei ole autuaan ihmisen mieli. Siionin laulaja laulaa: Ja saman aarteen myös muille soisin, oi, kunpa sen heille antaa voisin, niin ettei yksikään hukkuisi, vaan taivaan autuuden perisi (Sl. 61:5).
Uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovintotyöhönsä sydämemme puhdistuu kaikesta synnistä ja sen tuomasta murheesta. Puhdassydämiset eivät sen tähden ole autuaita, että ovat itse puhdistaneet sydämensä, vaan he ovat autuaita, koska saavat nähdä Jumalan. Vapahtaja näyttää meille Isän. Jeesus sanoi toisaalla: ”Joka uskoo minuun, ei usko minuun vaan lähettäjääni. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni.” (Joh. 12:44–45.)
Pysyvä autuus
Päivän evankeliumissa Jeesus kehotti opetuslapsiaan iloitsemaan ja riemuitsemaan autuudestaan. Siinä onkin ilon ja riemun aihetta: synnit ovat anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Ja palkka, joka perillä taivaissa saadaan, on suuri.
Pilkka ja vainokaan eivät voi viedä hänen omiltaan tätä autuutta. Apostoli Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Mikä voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.” (Room. 8:35, 37.)
Toisaalta nämä suurimman onnen omistajat ovat hengessään köyhiä, murheellisia, vanhurskautta janoavia ja vainottuja. Tämän autuuden lisäksi heidän elämäänsä kuuluu vaivaa ja vastusta. Vaikka taivaan onni on sydämellä, elämästä eivät poistu vastoinkäymiset ja murheet.
Lisäksi tämä autuus tuo mukanaan täällä ajassa vainoa ja vastustusta. Tätä ikävyyttä ei aiheuta tuo taivaallinen onni, vaan sen vastustajat, toiset ihmiset, jotka eivät itse ole tuota autuutta omistamassa.
Köyhien valtakunta
Tämä autuus, taivaallisen onnen kokeminen ja omistaminen liittyy kiinteästi taivasten valtakuntaan. Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Hengessään rikkailla ei ole taivasten valtakuntaa. Taivasten valtakunta on lahja, jonka voi omistaa vain köyhä ja syntinen ihminen. Hengellisellä rikkaudella Raamatussa tarkoitetaan niitä ansioita ja hyviä tekoja, joita ihminen on voinut omasta mielestään tehdä.
Ilmestyskirjan alkupuolella on kirjeet seitsemän seurakunnan palvelijalle. Herra Jeesus saneli nämä kirjeet Johannekselle, ja siellä Jeesus nuhtelee yhtä näistä seurakunnan palvelijoista: ”Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” (Ilm. 3:17.)
Ja toisellakin tavalla Jeesus kuvasi tällaista hengellisesti rikasta, kun hän sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. – – En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:12–13.)
Autuas jo täällä
Autuaiden onni ei katoa murheessakaan. Jumala pitää omistaan huolen kaikissa vaiheissa. Murheelliset saavat lohdutuksen.
Pyhäinpäivänä muistelemme ja kaipaamme poisnukkuneita rakkaitamme. Tarvitsemme lohdutusta kaipauksessa ja murheessa. Suurin lohdutus on se, että saa uskoa oman kaivatun rakkaansa olevan nyt tallessa, Jumalan luona. Ne, jotka ovat täällä ajassa päässeet Jumalan armosta uskomaan eli ovat päässeet autuaiksi, ovat nyt pyhiä. Heistä pyhäinpäivä opettaa. Heillä usko on muuttunut näkemiseksi ja toivo iankaikkiseksi autuudeksi.
Emme pyhäinpäivänä vain muistele rakkaitamme, vaan saamme myös uskoa Herran Jeesuksen opetuksen koskevan meitäkin. Meidätkin Herra Jeesus haluaa autuaiksi, onnellisiksi. Kun hän sanoo pyhäinpäivän evankeliumista, että autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, hän myös lupaa, että heidät ravitaan.
Taivasten valtakunnassa nälkäiset ravitaan elämän leivällä, Herralla Jeesuksella. Hän itse sanoi, että joka tätä leipää syö, saa iankaikkisen elämän (Joh. 6:51). Me tarvitsemme autuuteemme hänet, Herran Jeesuksen omana Vapahtajanamme.
Kun olemme saaneet sydämeemme elävän uskon, meistä tulee toisia armahtavia ihmisiä. Kun itse on saanut anteeksi omat suuret syntinsä, haluaa armahtaa toisia. Tuomion mieli ei ole autuaan ihmisen mieli. Siionin laulaja laulaa: Ja saman aarteen myös muille soisin, oi, kunpa sen heille antaa voisin, niin ettei yksikään hukkuisi, vaan taivaan autuuden perisi (Sl. 61:5).
Uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovintotyöhönsä sydämemme puhdistuu kaikesta synnistä ja sen tuomasta murheesta. Puhdassydämiset eivät sen tähden ole autuaita, että ovat itse puhdistaneet sydämensä, vaan he ovat autuaita, koska saavat nähdä Jumalan. Vapahtaja näyttää meille Isän. Jeesus sanoi toisaalla: ”Joka uskoo minuun, ei usko minuun vaan lähettäjääni. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni.” (Joh. 12:44–45.)
Pysyvä autuus
Päivän evankeliumissa Jeesus kehotti opetuslapsiaan iloitsemaan ja riemuitsemaan autuudestaan. Siinä onkin ilon ja riemun aihetta: synnit ovat anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Ja palkka, joka perillä taivaissa saadaan, on suuri.
Pilkka ja vainokaan eivät voi viedä hänen omiltaan tätä autuutta. Apostoli Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Mikä voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.” (Room. 8:35, 37.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
""Uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovintotyöhönsä sydämemme puhdistuu kaikesta synnistä ja sen tuomasta murheesta. Puhdassydämiset eivät sen tähden ole autuaita, että ovat itse puhdistaneet sydämensä, vaan he ovat autuaita, koska saavat nähdä Jumalan. Vapahtaja näyttää meille Isän. Jeesus sanoi toisaalla: ”Joka uskoo minuun, ei usko minuun vaan lähettäjääni. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni.” (Joh. 12:44–45.)""
Näin hienoa evankeliumia harvoin kuulen seuroissa Ry:llä.
len noin hienoa evankeliumia joka kerta seuroissa rauhanyhdistyksellä.
Olet varmaan jossakin muualla kuin Oulussa. Meillä seuroissa ei täällä julisteta noin vapaasti uskomisesta Jeesukseen Kristukseen kuten: "Uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovintotyöhönsä sydämemme puhdistuu kaikesta synnistä ja sen tuomasta murheesta." Tuollaista puhetta meillä harvoin kuulee! On ennemminkin puheet keskittyneet julistukseen syntien anteeksiantamuksesta kuin vapaaseen uskoon Jeesukseen Kristukseen, sillä on suurena vaarana, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, kuvittelee pelastuvansa ja saavansa synnit anteeksi. Silloin mennään helposti vapaitten suuntien linjalle ja aletaan uskoa samoin.
Kyllä on parempi pitää tiukasti kiinni SRK:n Raamattua raiskaavista valheopeista.