Miten toimia

Perheesä tytär joka ylireakoi yleensäottaen kaikkeen.
Akakoulu iässä taustalla koulukiusaamista, joka on ollut terapian ym. suhteen hyvässähoidossa. Akateemisesti todella fiksu, sosiaaliset taidot alakantissa. Lapsen kielletty ns. kaverisuhteet mm; kavereita ei synttäreille, toista isovanhempaan ei saanut tavata vasta kun hänen kuolinvuoteelaan.
Jo täysi-ikäinen mutta kehityksestä jäljessä muutanvuoden. Asiat pureskeltu likiman puolesta ja ylisuojeltu.
Moni asia mennyt todella upeasti eteenpäin, mutta nykyisin tuntuu että 24/ 7 jonkun oltava aina läsnä. Itkee pienimmästäkin asioista. Kohta lähtee
" maailmalle" opiskelupaikan saatuaan.. mutta en oikein jaksa uskoa että sietää tulevan, koska ei itsenäistymistä oikein millään elämän saralla.
Itsellä auttamaton olo ja huoli parisuhteesta, jolle ei tilaa kovinkaanpaljon.

Onko kellään samanmoisia ongelmia, jos niin olisi mukava vaihtaa mielipiteitä.
1199
2Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Pikkasen vanhahko viesti mut mun exä oli oikeestaan just tollane. Muutaman vuoden ajan seurusteltiin, tai "seurusteltiin" ja niitten vuosien aikana se sekotti omia asioitaan koko ajan vaan enemmän. Ei osannu olla itestää mut siitä huolimatta sai kyllä tehtyä joitain asioita itestään.

Tällä hetkellä sillä on ymmärtääkseni tuhansien eurojen ulosottovelka hölmöilyjen takia. Ikää tällä naikkosella on nyt jotain 25 (joo, en muista sen tarkkaa syntymäpäivää enää, tai oikeestaa syntymävuotta). Tekemisissä ei olla enää pitkään aikaan oltu mut aina sillon tällön kuulen jostain et taas se on sählänny jotain uutta. Ärsyttää ku ihmiset kertoo mulle sen toilailuista koska ei mua kiinnosta, josta olen myös maininnu.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


avoeukko kirjoitti:

Perheesä tytär joka ylireakoi yleensäottaen kaikkeen.
Akakoulu iässä taustalla koulukiusaamista, joka on ollut terapian ym. suhteen hyvässähoidossa. Akateemisesti todella fiksu, sosiaaliset taidot alakantissa. Lapsen kielletty ns. kaverisuhteet mm; kavereita ei synttäreille, toista isovanhempaan ei saanut tavata vasta kun hänen kuolinvuoteelaan.
Jo täysi-ikäinen mutta kehityksestä jäljessä muutanvuoden. Asiat pureskeltu likiman puolesta ja ylisuojeltu.
Moni asia mennyt todella upeasti eteenpäin, mutta nykyisin tuntuu että 24/ 7 jonkun oltava aina läsnä. Itkee pienimmästäkin asioista. Kohta lähtee
" maailmalle" opiskelupaikan saatuaan.. mutta en oikein jaksa uskoa että sietää tulevan, koska ei itsenäistymistä oikein millään elämän saralla.
Itsellä auttamaton olo ja huoli parisuhteesta, jolle ei tilaa kovinkaanpaljon.

Onko kellään samanmoisia ongelmia, jos niin olisi mukava vaihtaa mielipiteitä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu