Mahtaisikohan täältä löytyä hyviä neuvoja mitä tehdä kinkkisessä tilanteessa.
Exäni/lasteni äiti soitti minulle hetki sitten lähes paniikissa sekavan puhelun jossa periaatteessa kertoi että kaikki ihmiset yrittävät vahingoittaa tai jopaa tappaa häntä ja meidän lapsia. Nyt hätänä oli mm. Että koulussa kuulemma lapsia kohdellaan kaltoin ja ei pidetä huolta. Ei puututa siihen että jotkut ajavat täysillä toisia päin polkupyörällä. Ja opettajatkin pompottavat lapsia eikä anna heidän syödä lounastauolla. Sen lisäksi kuulemma täällä meidän kylällä liikkuu autoilijoita jotka koettavat ajaa tarkoituksella ihmisten yli. Jonku kollegan lapsikin oli kuulemma nyt joutunut pyörätuoliin (tuntemattomasta syystä). Ja muutenkin kaikki ihmiset eivät oikeasti halua hyvää vaan pahaa. Lapset ei kuulemma ole turvassa koulussa eikä hän heitä sinne halua enää päästää.
Eli noissa jutuissa ei ollut oikein mitään järkeä ja lähes hysteerisen ulosanninkin takia minä tuon nyt tulkitsin jonkinmoiseksi paranoia kohtaukseksi.
Uskoisin että hänen olisi hyvä puhua jollekin psykologille. Exään on ihan ok puhevälit mutta ihan kauheasti en voi alkaa sanomaan hänelle niin että viesti menisi perille asti että "olet hullu ja mene ammattiauttajan puheille". Ja sitä paitsi jos kaikki oli nyt "häntä vastaan" niin ei siihen tarvitse mun montaa sanaa sanoa niin minäkin olen yksi niistä vihollisista.
Löytyisikö vinkkiä miten koettaa puhua järkeä tuosta hänelle tai muuten auttaa?
Exäni/lasteni äiti soitti minulle hetki sitten lähes paniikissa sekavan puhelun jossa periaatteessa kertoi että kaikki ihmiset yrittävät vahingoittaa tai jopaa tappaa häntä ja meidän lapsia. Nyt hätänä oli mm. Että koulussa kuulemma lapsia kohdellaan kaltoin ja ei pidetä huolta. Ei puututa siihen että jotkut ajavat täysillä toisia päin polkupyörällä. Ja opettajatkin pompottavat lapsia eikä anna heidän syödä lounastauolla. Sen lisäksi kuulemma täällä meidän kylällä liikkuu autoilijoita jotka koettavat ajaa tarkoituksella ihmisten yli. Jonku kollegan lapsikin oli kuulemma nyt joutunut pyörätuoliin (tuntemattomasta syystä). Ja muutenkin kaikki ihmiset eivät oikeasti halua hyvää vaan pahaa. Lapset ei kuulemma ole turvassa koulussa eikä hän heitä sinne halua enää päästää.
Eli noissa jutuissa ei ollut oikein mitään järkeä ja lähes hysteerisen ulosanninkin takia minä tuon nyt tulkitsin jonkinmoiseksi paranoia kohtaukseksi.
Uskoisin että hänen olisi hyvä puhua jollekin psykologille. Exään on ihan ok puhevälit mutta ihan kauheasti en voi alkaa sanomaan hänelle niin että viesti menisi perille asti että "olet hullu ja mene ammattiauttajan puheille". Ja sitä paitsi jos kaikki oli nyt "häntä vastaan" niin ei siihen tarvitse mun montaa sanaa sanoa niin minäkin olen yksi niistä vihollisista.
Löytyisikö vinkkiä miten koettaa puhua järkeä tuosta hänelle tai muuten auttaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.