Minun on pakko saada selville mitä tässä runossa yritetään sanoa. Runo on Tommy Tabermannin Kohtaus kahvilassa.
Viereisen pöydän tytöllä ovat posket sileää, rypytöntä peltiä ja pojalla on äänessä pikatie, tuoksussa turhaan kaadettu metsä. Tyttö ei halua kuulla pojan huolia, ei tänään, hän sanoo tänään taas, poika ei halua kuulla tytön huolia, hänkin haluaa olla rauhassa. He alkavat jutella jostakin hauskemmasta, osoittelevat sormella kadulle, yksijalkainen humalainen hoippuu, katso, pysyyköhän pystyssä ripsissä jääpuikkoja, hassua.
Sitäkö me etsimme toisistamme, ilmaista pysäköintipaikkaa, pirtelöä johon työntää pillinsä, imeä.
Siinä.. analysoikaapas
Viereisen pöydän tytöllä ovat posket sileää, rypytöntä peltiä ja pojalla on äänessä pikatie, tuoksussa turhaan kaadettu metsä. Tyttö ei halua kuulla pojan huolia, ei tänään, hän sanoo tänään taas, poika ei halua kuulla tytön huolia, hänkin haluaa olla rauhassa. He alkavat jutella jostakin hauskemmasta, osoittelevat sormella kadulle, yksijalkainen humalainen hoippuu, katso, pysyyköhän pystyssä ripsissä jääpuikkoja, hassua.
Sitäkö me etsimme toisistamme, ilmaista pysäköintipaikkaa, pirtelöä johon työntää pillinsä, imeä.
Siinä.. analysoikaapas
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta siinä on kaksi pintapuolista nykyajan ihmistä, kaukana toisistaan, silti niin lähellä..
eivät osaa kuunnella toisiaan, pitää olla kivaa..
Tuö loppu on hyvä.. ilmainen pysäköintipaikka
toisen ihmisen luona, ilman mitään sitoumuksia, tai halua ymmärtää toisia, tuskin itseäänkään, ympäristöstä puhumattakaan. Köyhää elämää..
Tällaisia ajatuksia herätti minussa..
kaksi nuorta istuu vastakkain. kokemuksen jalka kävelee näyte ikkunan ohitse. vaha nukkeja kulkijan rinnalla. kuvastaa ajan hammasta. tulevasta ehkä yhteisestä elämästä. räiskyvien jalkojen seka melskasta. katse on se paljastava pointti. katsoa ja kokea. himon tyyssija on siirretty. odottavalle, ajalle. ehkä sama ilta. lanka tavallaan palaa molemmista päistä.
Ensimmäinen litania on vain pohjustusta, viimeinen säe kertoo sen pohjalta kaiken:
”Sitäkö me etsimme toisistamme, ilmaista pysäköintipaikkaa, pirtelöä johon työntää pillinsä, imeä.”
Nuoret rakastavaiset etsivät toisistaan ”ilmaista pysäköintipaikkaa” , eräänlaista olotilaa jossa ei tarvitse huolehtia muusta kuin viihtymisestä. Humalaisesta he saavat imeä iloa, repiä huumoria.
Kaikki ihmiset ovat siis Tabermanin mukaan aika pinnallisia ja kepeitä. Elämässä on kyse vain omasta itsestä, ei muusta.