sky and sea

Olipa kimakka ääni.

Vapauduttuaan häkistä, liintu kultasiipi lenteli kaarrellen pienellä alueella häkkinsä läheisyydessä. Uuden tilanteen edessä vapaana hän ei osannutkaan suunnistaa tai lähteä mihinkään. Tästä hän oli haaveillut lukemattomia kertoja, mutta ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että kalterit olisivat syöpyneet hänen alitajuntaansa. Sinne tänne säntäillen kultasiipi nyt räpisteli lennellen hätääntyneenä.

Hän mietiskeli menneitä häkkinsä kulta-aikoja, miksi hän olikaan lähtenyt pois kotihäkistään. Siellä ruokakin tuli ajallaan ja iltaisin oli kiva pyrähdellen lauleskella häkin kalterien suojissa. Kultasiipi muisti yllättäen myös naapurin Mirrin, joka seurari usein kultasiipeä silmillään kiinteästi sekä huitoi tassuillaan yrittäen tavoitella häntä. Kultasiipi ei koskaan tottunut näkemään mirrin teräviä hampaita. Jokainen kerta hänen sydämensä hakkasi niin paljon, että hän ei ollut tahtonut saada henkeä. Niissä tilanteissa lintu kultasiipi kiitti häkkiään, koska tiesi kaltereiden olleen hänen pelastuksensa. Usein hän oli saattanut jopa haistaa kissan kuolaavan suun ihan pikkuruisen nokkansa edessä ja vähitellen rohkaistuneena lentää aivan kissan kuolaavan suun editse tietäen silti olevansa täydellisesti suojassa.

Häkissä kultasiipi oli elänyt suojattua elämää, mutta hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt vapaana taivasta tai tuntenut suolaisen meren tuoksua. Miksi se pelotti kultasiipeä nyt niin kovin. Kultasiiven pitäisi saada rohkeutta voittaa sisäiset kalterinsa, mutta miten se tapahtuisi. Hän koki olevansa aivan yksin...

onko satusetä ITSE kirjoittanut tämän

Äkkiä meni puolivuotta. Hirvittää katsoa kun monet poistuvat keskuudestamme ja asiat jäävät puörimään paikoilleen. Tahtoisin minäkin, mutta vaikealta tuntuu jostakin syystä. Olen kaukana onnellisesta ihmisestä ja puhun nyt itsestäni.

Oi miten aurinkoinen video. Lähdenkin tästä pian kävelemään. Siellä kokoan onnellisia ajatuksia mieleeni pimeän syksyn varalle. Nämä ilmat kannattaa käyttää hyvin.