epämiellyttäviä kommentteja säännöllisin väliajoin, tavatessamme, parantumatta tyylistään, jota vain pitää jotenkuten kestää, kun niin lähellä on?
Se on kyll masentavaa.
Se on kyll masentavaa.
Onko sulla lähipiirin ihmistä joka töksäyttelee
ukkolatnn
11827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minkälaiset kommentit sinusta on epämiellyttäviä?
Ei, ei minulla varmaan ole lähipiirissä eikä kauempanakaan sellaista ihmistä. En ole ainakaan huomannut.
Kyllä on ja nämä henkilöt ovat lähisukulaisani. Heillä on todella tarve naljaista aina jollakin tavoin negatiisesti tavatessaan minut. Tai muuten heillä on tapana olla hyvin epämiellyttäviä. esimerkiksi tätini oli kylässä niin huomasin hänen kurkistaneen uteliaisuuttaan eteisen verhon taakse, jossa on takkeja ja ulkovaatteitani. Hänen tapaistaan tuo uteliaisuus, mutta samalla hän tekee tietoisesti kiusaa minulle. Hän myöskin huomautti silkkikukkasistani näin " Nuo pitää laittaa pois ". Eräästä kauniista eteiseni punaisesta matosta hän sanoi "Tuo matto ei sovi tuohon ".
Lähisukulaiseni sanoi kerran minulle useita vuosia sitten " Minä oksennan nuo levyt ".
Nyt kun olen jo usean vuoden ajan mennyt niin etten kutsu enää ketään niin ovat alkaneet ihmetellä, miksi näin on ja huomauttelevat asiasta. Oliskohan heillä ihan suuri tarve tulla jälleen arvostelemaan ja huomauttelemaan kodistani?????
Nämä sukulaiset ovat isäni puolen sukulaisia.
Ei voi olla totta,....on sinulla törkeetä sakkia ympärilläs. Hyvä ettet enää ole moisten pirujen kanssa tekemisissä.
Ei saatanavittu. Mitä sun tätis kuvitteli löytävänsä sieltä verhon takaa, kenen luvalla meni sanomaan et pitää laittaa silkkikukkaset pois, hyi vittu mikä ämmä.
Sellaisia ihmisiä ei pidä kestää, jotka ovat sinulle ilkeitä ja haluavat pahan mielen. Lopeta ne ihmissuhteet ja hae tasokkaampaa seuraa ja hyviä ihmisiä lähellesi.
niinpä, mutta kun sellaien ilkeä ihminen voi olla niin lähisukulainen tai ainakin sen puoliso että ei pysty välttää.muka vitsejä ovat, räkänen nauru et naurettaisiin yhdessä mutta ilkeyden huomaa seasta kyllä, joka huomaa jotain yleensä. ei kai kaikki huomaakaan aina mitään...
Kyllä pystyy välttelemään. Hautajaisissa pysyt tarpeeksi kaukana, samoin jos sinun nyt on pakko mennä samaan tilaan mollaajasi kanssa,... Minä en mene paikkaan jossa on usea mollaajasukulainen samassa tilassa ja tiedän jo etukäteen mollaajan tulevan luokseni pörhistelemään.
Jos ottaa huumorin mukaan ja naureskelee - ainakin salaa mielessään, tilanne muuttuu omassa mielessä. Itse en ole uhrannut montakaan ajatusta moisten ihmisten hupsuihin puheisiin. Saavat olla sellaisia kuin ovat ja noudattaa omia arvojaan. Minä elän omaa elämääni ilman, että annan heidän häiritä. Vastaan itse omista valinnoistani ja sallin heidän pitää omat mielipiteensä.
Elää ja antaa toistenkin elää, on mielestäni hyvä ajatelma, jota noudattaen ei tule otetuksi turhia paineita.
Mollaus voi olla myöskin PAKKOMIELLE, jota MOLLAAJA toistaa aina tavatessaan tietyn henkilön.
On myöskin olemassa sellaisia PAKKOMIELTEISIÄ MOLLAAJIA jotka ovat ilkeitä KAIKILLE IHMISILLE.
Samaa mieltä kanssasi MOLLAAJISTA ,he ovat aina samoja ihmisiä ,jotka MOLLAAVAT minuakin, ovat lähisukulaisia ,mutta uskon ,että he saavat palkkansa yläkerran isältä. Sanotaan ,että paha saa aina palkkansa. En ymmärrä ollenkaan ,mitä saavat itselleen ,kun mollaminen jatkuu vuodesta toiseen !!Luin jostakin,että tälläisilla on huono itsetunto ja minulla taas hyvä itsetunto.ehkä se ärsyttää mollaajiani. Nyt mulla on mitta täynnä ja aion saada nämä mollaajat kuriin , keinolla millä hyvänsä. Ovat naisia .
Elämä vain on kunnes päättyy
-- joskus on surun mielenmaisemissa oloa - useinkin
- mollasipa suomalaisia tai pakolaisia
- postilaatikkoonkin ilmaantuu välillä lappuja -estä islamisaatio , tms
- onko poliittinen aivopesu joteski tärkeämpää kuin ihmisten inhimillinen hätä ja kärsimys - niin suomalaisten kuin muunmaalaistenkin
- sodanjälkeiseen joukkoon syntyneenä silleen tutuksi tullut niin nälkä, vilu kuin vainokin välillä - siinäkään ei mitään uutta.
Tapasin tänään iäkkäämpää kirjastoystävääni - oli ilo tavata
vaikka alakuloisuuttakin
oli - miten yksinäisinä vanhuksina selviää ankarasta talvesta
- ja ca-sairauden tukihoidoista yleensä - että voimaantuisi eikä stressi olisi
ainut asia mitä maailma syytää tuutin täydeltä.