Jos/ kun nainen paljastaa sinulle varovaisesti tunteensa vaikka molemmat olette varattuja, niin mitä hänestä ajattelet?
Pidätkö automaattisesti jotenkin "halpana"? Tai ajattelet että tuonhan voi houkutella petikaveriksi jne? Kertoisitko asiasta heti vaimollesi/kavereillesi?
Olen siis tämän tarinan nainen ja hävettää ihan mielettömästi oma teko - vaikka paljastin asian omalle miehelleni. Oikeasti olen äärimmäisen ujo ja tunteet oli siis totta.
Pidätkö automaattisesti jotenkin "halpana"? Tai ajattelet että tuonhan voi houkutella petikaveriksi jne? Kertoisitko asiasta heti vaimollesi/kavereillesi?
Olen siis tämän tarinan nainen ja hävettää ihan mielettömästi oma teko - vaikka paljastin asian omalle miehelleni. Oikeasti olen äärimmäisen ujo ja tunteet oli siis totta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei mielestäni. Oikeat tunteet kyllä huomataan.
Voihan sulla olla tunteita, mutta vastapuolella ei olleskaan, onko vähän noloa. Varattunakin voi ihastua, mutta ei tulis mieleenkään ajatella tehdä sen enempää, vaan mieluummin keskittyä oman nykyisen suhteen parantamiseen ja rikastamiseen ettei tule haikailtua vieraisiin pöytiin. Tunteita tulee ja menee, ihmisessä voi ihastua johonkin kivaan piirteeseen, joku voi olla tosi hauska jne. mutta ei sen tarvitse merkitä mitään sen enempää. Se toimii vaan herätteenä siihen, että oman parisuhteen eteen täytyy tehdä myös töitä ettei se nuupahda ja lakastu, nähdä yhä uudelleen mikä omassa puolisossa viehättää ja mihin rakastui sekä arvostaa.
Koskaan et voi puhumatta tietää onko vastapuolella tunteita vai ei, mutta joo lähtökohtaisesti itse en ainakaan helpolla varatulle kertoisi tunteistani (tai jos epäilisin olevan varattu) sillä hänhän voisi nauraa minut ties minne. Ylipäätään muutenkaan en ottaisi minkäänlaista riskiä kenenkään työympäristössä, harrastuksiaa tms. olevan ihmisen lähestymiseen, sillä koskaan ei voi olla varma juuri senhetken suhdestatuksesta. Lisäksi ajattelen naisena niin, että jotta olisin toiselle riittävän kiinnostava saa toinen kyllä nähdä hieman vaivaa ja kertoa tunteensa. Päädyn sitten siihen, joka ne tunteensa kertoo, sillä tavalla suhteet muodostuu.
Sensijaan monien parisuhteet ovat ainakin keski-iässä ihan eron partaalla ja voihan siinä leperrellä mitä kaikkea voi tehdä suhdetta edistääkseen ja huolehtia ettei se lakastu MUTTA YKSIN SITÄ EI TEHDÄ. Ulospäin elämä voi näyttää ihan mukavalta, vaikka totuus on muuta. Varmasti jokainen on siihen puolisoonsa rakastunut, minäkin valtavasti aikanaan. Mutta kaiken voi heittää monella tavalla menemään (en arvostele ketään tänne) ja totta helvetissä se tuntui vielä entistä pahemmalta, että itsestä tuntui ettei ole sen arvoinen että toinen toimisi suhteen eteen. Siihen päälle vielä kaikkien hyvää tarkoittavat neuvot ja ihmettelyt, että kylläpä sinäkin varmaan olet hankala kun ei toimi ja omat arvot ja kasvatus parisuhteen ja liiton kestävyydestä ja suhteen hoitamiseksi tehtävästä työstä. Kiitos kaikille teille, jotka näin välitätte ja tiedätte suhteenne tilan tai tilattomuuden (jota en todellakaan tule kertomaan). Tiedän, että etsin tulevan rakkaani mielummin tuntemattomien joukosta, joka sinällään on harmi kun arvostaa ystävyyttää ja muuta siinä pohjalla. Mutta niillä korteilla mennään, jotka on jaettu.
Just näin!! Itse olen vapaa ja pikkuisen ihastunut harrastuskaveriin, jota näen pari kertaa viikossa. En ole täysin varma hänen suhdestatuksestaan, enkä halua missään nimessä pilata ystävyyttä välillämme. Pidän siis mölyt mahassani, mutta yritän varovasti kuitenkin muilla eleilläni viestiä hänelle orastavasta ihastuksestani ja kiinnostuksesta tutustua häneen lähemminkin. Luultavasti hän on sen huomannutkin jo, joten odotan nyt hänen siirtoaan. Jos ei sitä tule, tyydyn tähän tilanteeseen. En missään nimessä halua menettää häntä siksi, että itse sählään jotain ja ehdotan "sopimattomia", jos hänen elämäntilanteensa ei salli lähempää kanssakäymistä - tai vielä pahempaa, hän ei edes ole kiinnostunut. :D Elämä ei ole niin vakavaa, kun sen oikein oivaltaa. Pieni flirtti piristää päivää, vaikkei se koskaan johtaisi mihinkään muuhun.
Silloin kun on oikeita, aitoja tunteita ei niiden tunnustaminen ole ikinä "noloa", "sopimatonta", "mautonta" jne. Kaikki tällainen selittely on vain omaa epävarmuutta, pelkuruutta vaikka sen kuinka voisi naamioida hyvään käytökseen. Kaikki ovat vastuussa omista tunteistaan.
Henkilökohtaisesti nostan kateudella hattua sellaisille, jotka uskaltaa elää näin rohkeasti ja seistä sanojen takana. Itse en ole uskaltanut ja toisinaan edelleenkin, näiden vuosien jälkeen, mietin, että mitä jos.
Kysyisin, että miksi kerroit? Mitä odotit tapahtuvan? Jotkut naiset tuntuvat ajattelevan, että tunteiden kertominen on jotenkin itseisarvoista - ne pitää aina kertoa tilanteesta riippumatta. En ymmärrä tätä logiikkaa.
Miksi kertoa, no täysin ulkopuolisena nyt vastaan: toinen varmaan haluaa tietää josko sinullakin on samanmoisia tunteita ja josko asialle haluat jotain tehdä, suhdetta, seksiä yms. Tai sitten voi haluta varmistuksen sille, että oma pää teki tepposensa ja on täysin yksipuolisesti tunteinensa. Mutta nämä edellä mainitutkin esimerkit toimii vain jos kummatkin on täysin rehellisiä.
Vietimme ystävän kanssa ihanan yön yhdessä. Kerroin hänelle ihastukseni ja hän ihastui myös. Mutta mitäs nyt... Yhteyttä pidetään ystävinä edelleen mutta se vain kasvattaa tunnetta että haluaisin enemmän. Täällä jumitan nyt friendzonella
Tuntui varmasti tosi ihanalta teidän yö! ;)
Kun kunnioittaa varatun parisuhdetta, ei kerro omista tunteistaan varatulle. Sen pitäisi olla päivänselvää jokaiselle. Mikä ihmisiä vaivaa? Piru olkapäällä jatkuvasti kuiskuttelemassa että ketään ei voi omistaa? Varattu on jo omistettu/omistautunut toiselle. Itseä täynnä olevia ressukoita ne jotka tuppautuu vakavammin asiaa ajattelematta ja sotkee toisten elämää. Missä on tänä päivänä ihmisten hienotunteisuus ja varatun ihmisen elämän arvostus? Yleensäkin toisten ihmisten kunnioitus? Varattuun ei kosketa!! On oma häpeä ja osoittaa kevytkenkäisyyttä.
No niin, ihan ensimmäisenä selvennettäköön että mies avautui ensin tunteistaan minulle. Jätin tuolloin asian sikseen, mutta halusin kertoa jälkeenpäin. Ja kysyjille: varmasti ihan itsekkäistä syistä, oman elämän elämättömyydestä tällä saralla/ kun on tarpeeksi kauan on elänyt elämää toisia miellyttääkseen.
Viittaan kintaalla äskeisiin "kevytkenkäinen" - heittoihin, tiedän kyllä itse mitä olen ja mitä en. Ettei olisi oma lehmä ojossa siellä? Ei suhteisiin kolmansia mahdu, jos suhteet alunperin on kunnossa. Ei omaani eikä toisen omaan. Jos joku nainen miehelleni tunnustaisi tunteensa niin onko se jotenkin pois minulta? Mielestäni ei, ainoa asia millä on merkitystä on luottamus omaan kumppaniin. Heikompi voi tietenkin alkaa syyttämään kolmatta osapuolta, ymmärrän kyllä - mutta en purematta niele.
Parisuhteessa ei aina ole mitään vikaa mutta toinen on vain pettäjätyyppiä. Pettää mennen tullen kunnes jää kiinni suhteistaan.
Tänä päivänä ainakin itse uskon, että varattu varattu asetelma voi olla jopa helpompi kuin että esim. toinen olisi sinkku. Itse tuomitsin aiemmin voimakkaasti pettämisen, mutta itsestä ainakin tuntuu, että joskus se pettäminen huonoissa suhteissa todellakin voi tuoda jotain lohtua ja läheisyyttä, miksei joskus suurempaakin rakkautta. Suhteesta lähteminen ja jättäminenkin pitkän suhteen jälkeen voi olla aikaa vievää ja hankalaa.
Ajatus leikki! Miettikää miltä tuntuisi jos toinen osapuoli tekisi samoin mitä itse teette. Tuntuuko pahalta inhottavalta ym jos näin on niin yrittäkää löytää rakkautenne uudestaan nykyiseen suhteeseen. Mutta jos ei nouse minkäälaisia tunteita niin silloin ehkä ero on hyvä ratkaisu!
Varaudu siihen että mies ihastuu toiseen naiseen noin puolenvuoden sisällä ja ilmoittaa sulle siitä. Karman laki on arvaamaton!!
Mielestäni tällaiset kostamis- ja näyttämisjutut ovat lapsellisia. Jos joku selviää pettämisistä tai itseasiassa aloituksessahan puhutaan ihastumisista niin asia pitää setviä ja jos päätetään jatkaa niin asia pitää olla puitu loppuun asti.
Mutta jos ero pitkästäkin suhteesta tapahtuu, huonon suhteen vuoksi, jossa toinen tehnyt kaikin puolin hallaa toiselle, vienyt luottamuksen (sen voi tehdä muutenkin kuin sukupuolivälineillä) niin reiluus on oikein. Pettämisellä voit viedä toiselta luottamuksen ja jos et pettämään pysty niin ainakin uskottelemalla toiselle niin. Minä puhun pahasta luottamuksen viemisestä valehteluineen ja vaikka tunteita ei ole niin voihan toiselle opetuksen antaa.
Odota, että ihastus menee ohi.
Jos ei mene, se on rakkautta. Se pitää kertoa, tai se sanomattomuus syö sinut.
Minä tunnustin rakkauteni, ja vaikka hän ei vastannut samalla mitalla, tietämättömyys ei näivetä minua ennenaikaiseen hautaan.
Ollaan edelleen ystäviä(työkavereita), ja rakastan häntä onnellisena elämäni loppuun saakka.
Vielä mitä, ei muuta kuin melaa mekkoon ja nopeasti! Salaista nautintoa, mmmmm...... :)
Erotkaapa ensin ja kunnioittakaa edes sen verran puolisoitanne ennenkuin alatte ihastelemaan varattuna ja vielä sen kertoen. Toki ihastuksia tulee ja menee oli sitä varattu tai ei. Mutta jos todella aijot kertoa tuon niin kunnioita puolisoasi ja eroa ensin. Se on oikein tehtynä puolisollesi että ihastuksen kohteelle. Sen riskin sinun pitää kantaa saatko tuon varatun sitten itsellesi.
Näitä puumia liikkuu pääkaupunkiseudulla tuhka tiheään. Poloiset maalaismiehet ovat vietävissä, eivätkä uskalla tunnustaa tunteitaan kotona kuin lapsilleen. Vaimo saa tietää asiasta vasta näköhavaintojen kautta.