Kyllä nyt jännittää!

Kutsunnoissa raakattua palstapölhöä jurppii taas.

Jompe kuuluu mitättömään roskajoukkoon, jolle vain oma menestys on merkityksellistå.

Oletko USA:ssa nyt ?

Brexitin kaltaisten älyttömät kansalaispäätökset kertoo, että kansa ja poliitikot ovat etääntyneet toisistaan. Kansalaiset tiedostavat itsekin tekevänsä älyttömän päätöksen, mutta sellainen on tehokkain tapa näpäyttää valtaapitäviä.

Sitä vain hieman ihmettelen, ettei ilmiö näkynyt millään lailla demokraattien ehdokasasettelussa ja esivaalien tuloksissa.

Tiukalle saattaa mennä. USA:nkin kansassa on paljon sellaisia, jotka eivät asioita ymmärrä tai eivät ainakaan äänestysratkaisunsa seurauksista välitä. Sama nähtiin Britannian vaaleissa, josta Pystyyn_kuollut näkyy sinulle huomauttaneen. Nyt siellä May ja hänen hallituksensa tuskailevat niin, että on jo vaadittu kansanäänestyksen tulosta vielä alistettavaksi hallituksen ratkaistavaksi.

Samoin varmaan kävisi meillä, jos natojäsenyytemme laitettaisiin kansanäänestykseen, jonka tulos olisi luultavasti jäsenyydelle kielteinen. Meidänkin kansassamme on samanlaisia asioita ymmärtämättömiä ja mielipiteestään vastuuttomia kuin noissa suurmaissakin. Tällä palstallakin nähdään siitä ”hyviä” esimerkkejä.

kapi_ kirjoitti:

Tiukalle saattaa mennä. USA:nkin kansassa on paljon sellaisia, jotka eivät asioita ymmärrä tai eivät ainakaan äänestysratkaisunsa seurauksista välitä. Sama nähtiin Britannian vaaleissa, josta Pystyyn_kuollut näkyy sinulle huomauttaneen. Nyt siellä May ja hänen hallituksensa tuskailevat niin, että on jo vaadittu kansanäänestyksen tulosta vielä alistettavaksi hallituksen ratkaistavaksi.

Samoin varmaan kävisi meillä, jos natojäsenyytemme laitettaisiin kansanäänestykseen, jonka tulos olisi luultavasti jäsenyydelle kielteinen. Meidänkin kansassamme on samanlaisia asioita ymmärtämättömiä ja mielipiteestään vastuuttomia kuin noissa suurmaissakin. Tällä palstallakin nähdään siitä ”hyviä” esimerkkejä.

Lue lisää

Kansanäänestys on paikallaan ratkottaessa yhteiskunnnan kannalta toisarvoisia kysymyksiä kuten esim. sukupuolineutraali avioliittolaki ym.

Onneksi Olkoon
TRUMPPI voitti!

Jos ex presidentin vaimo voittaa, tulee pitkä prosessi, kaikkineen oikeusjuttuineen. Kapi on palstalla vielä ensivuonnakin, siten, lupauksiinsa vedoten. Tuskin nyt ensimmäinen lähtölupauksensa onkaan.
Jopa uudet vaalit voi olla mahdollista.

Joo, on kai niin kuin sanot. Trump yhdessä vaaliväittelyssä jo ilmoitti, että jos Clinton voittaa, hän ei välttämättä tulosta hyväksy. Mitä aikonee sitten tehdä. Jos Trump voittaisi, Clinton kai tyytyisi siihen, ei ole ainakaan ilmoittanut tulosta kyseenalaistavansa.

Älä ole noin toiveikas! Voi käydä niinkin, että elämäsi tärkein sisältö poistuisi.

Mitä muuten tarkoittaa länkyttäminen? Tuntematon verbi minulle. Onko se sitä pankkolängvitsiä?

kapi_ kirjoitti:

Älä ole noin toiveikas! Voi käydä niinkin, että elämäsi tärkein sisältö poistuisi.

Mitä muuten tarkoittaa länkyttäminen? Tuntematon verbi minulle. Onko se sitä pankkolängvitsiä?

Lue lisää

Tuosta Venäjästä vielä. Tuntuu että täällä menneessä maailmassa elävät kannattavat Trumpia. Haikaillaan takaisin Venäjän etupiiriin. Samaa mennyttä maailmaa on Punamultahallituksen kaipailu.
Tasavallan Presidentin puhe oli minulle pettymys ympäripyöreydessään.

kapi_ kirjoitti:

Älä ole noin toiveikas! Voi käydä niinkin, että elämäsi tärkein sisältö poistuisi.

Mitä muuten tarkoittaa länkyttäminen? Tuntematon verbi minulle. Onko se sitä pankkolängvitsiä?

Lue lisää

eli jonkun asian veivaamista homman koskaan etenemättä mihinkään.
joutavaa kalkatusta tai jopa pään aukomista.
Voi olla aiheesta tai eiheetonta.
Voi olla myös asiallisesti annettua palautetta, jota kuuntelija ei vain siedä.



Sitten varmaan kysyt että mitä on kalkatus.
-kalkatus juorukellon ääni, kalina, kalke, ääntä.
"akka kalkattaa". joku sanoi...

Sitten saat antaa vastauksen, mitä on "pankkolängvitsiä".
Ei omaa keksimää siihen, vaan ihan tarkoitusta vastaavaa.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Tuosta Venäjästä vielä. Tuntuu että täällä menneessä maailmassa elävät kannattavat Trumpia. Haikaillaan takaisin Venäjän etupiiriin. Samaa mennyttä maailmaa on Punamultahallituksen kaipailu.
Tasavallan Presidentin puhe oli minulle pettymys ympäripyöreydessään.

Lue lisää

Eikö se ole juuri päinvastoin, demarit nyt olleet presidentteinä USAssa.
Oli meilläkin, ja jälkensä mitäänsanomatonta. Jos jotain, niin pers`aukko otettu huvikäyttöön, homot tulossa väellä ja voimalla kirkkoon.
Nyt ex demari presidentin vaimo pyrkimässä. Totta se on, kuin kehitysmaassa tapana paikoin.

Ei tuollainen suurmaa voi kilpistyä johonkin, jossa ei muutoksia ole.
Että, presidentin vaimo jatkaa ??!
Voi demareista tuntua, että miksi muutoksia, kun oma demari eliitti jo miljonäärejä, että kyllä heidän passaa nyt miljoonineen ja verottomine etuineen.

HASSUN.TUNTUISTA kirjoitti:

Eikö se ole juuri päinvastoin, demarit nyt olleet presidentteinä USAssa.
Oli meilläkin, ja jälkensä mitäänsanomatonta. Jos jotain, niin pers`aukko otettu huvikäyttöön, homot tulossa väellä ja voimalla kirkkoon.
Nyt ex demari presidentin vaimo pyrkimässä. Totta se on, kuin kehitysmaassa tapana paikoin.

Ei tuollainen suurmaa voi kilpistyä johonkin, jossa ei muutoksia ole.
Että, presidentin vaimo jatkaa ??!
Voi demareista tuntua, että miksi muutoksia, kun oma demari eliitti jo miljonäärejä, että kyllä heidän passaa nyt miljoonineen ja verottomine etuineen.

Lue lisää

Usan ja Suomen demareilla ei juurikaan yhtäläisyyksiä aatteissaan ole. Joten aika tyhjänpäiväistä taas.

HASSUN.TUNTUISTA kirjoitti:

Eikö se ole juuri päinvastoin, demarit nyt olleet presidentteinä USAssa.
Oli meilläkin, ja jälkensä mitäänsanomatonta. Jos jotain, niin pers`aukko otettu huvikäyttöön, homot tulossa väellä ja voimalla kirkkoon.
Nyt ex demari presidentin vaimo pyrkimässä. Totta se on, kuin kehitysmaassa tapana paikoin.

Ei tuollainen suurmaa voi kilpistyä johonkin, jossa ei muutoksia ole.
Että, presidentin vaimo jatkaa ??!
Voi demareista tuntua, että miksi muutoksia, kun oma demari eliitti jo miljonäärejä, että kyllä heidän passaa nyt miljoonineen ja verottomine etuineen.

Lue lisää

Pysty sanoi täällä joskus että Demokraatit vastaavat Kepua Suomessa. Ainakin kuten Pysty sanoi kannattavat paikallista itsehallintoa.
Ja sitten toinen asia. Voisiko jonkun ketjun pitää vapaana tuosta "peräreiän viihdekäytöstä". Sitäpaitsi homofobiaankin saa apua lääkäriltä.

pankkolängvitsiä kirjoitti:

eli jonkun asian veivaamista homman koskaan etenemättä mihinkään.
joutavaa kalkatusta tai jopa pään aukomista.
Voi olla aiheesta tai eiheetonta.
Voi olla myös asiallisesti annettua palautetta, jota kuuntelija ei vain siedä.



Sitten varmaan kysyt että mitä on kalkatus.
-kalkatus juorukellon ääni, kalina, kalke, ääntä.
"akka kalkattaa". joku sanoi...

Sitten saat antaa vastauksen, mitä on "pankkolängvitsiä".
Ei omaa keksimää siihen, vaan ihan tarkoitusta vastaavaa.

Lue lisää

Kiitoksia valistuksesta! Nuo erilaisista puhetavoista mainitsemasi synonyymit valaisivat asian.

Pankkolängvits ei ole minun keksimäni sana, mutta varmaan se perustuu englanninkielen kieltä tarkoittavaan sanaan language, lausutaan lähinnä längvits. Pankkolängvitsin lanseeraaja ilmeisesti tarkoittaa, että sitä kieltä opitaan siellä pankolla, jolla tehdään itsestä mm. majureita, johtajia ja muita suuruuksia.

Pankkokin lienee tässä kuvaannollinen ilmaisu, sillä ei kai maalaistaloissakaan enää liene sellaisia uuninpankkoja, joilla aikaa vietettäisiin. Peräkammarin pojiksi noita ”pankkopoikia” on myös kutsuttu, kuvaannollinen ilmaisu kai sekin. Tarkoitettaneen itse asiassa miehiä, jotka ovat juuttuneet kotioloihinsa, käpertyneet vain itseensä niin, että heidän maailmankuvansa ei ole avartunut nykyaikaa vastaavaksi. Sellaisesta nähdään paljon esimerkkejä tällä palstallakin.

Nyt varmaan kiität minua, kun vuorostani valistin sinua!

kapi_ kirjoitti:

Kiitoksia valistuksesta! Nuo erilaisista puhetavoista mainitsemasi synonyymit valaisivat asian.

Pankkolängvits ei ole minun keksimäni sana, mutta varmaan se perustuu englanninkielen kieltä tarkoittavaan sanaan language, lausutaan lähinnä längvits. Pankkolängvitsin lanseeraaja ilmeisesti tarkoittaa, että sitä kieltä opitaan siellä pankolla, jolla tehdään itsestä mm. majureita, johtajia ja muita suuruuksia.

Pankkokin lienee tässä kuvaannollinen ilmaisu, sillä ei kai maalaistaloissakaan enää liene sellaisia uuninpankkoja, joilla aikaa vietettäisiin. Peräkammarin pojiksi noita ”pankkopoikia” on myös kutsuttu, kuvaannollinen ilmaisu kai sekin. Tarkoitettaneen itse asiassa miehiä, jotka ovat juuttuneet kotioloihinsa, käpertyneet vain itseensä niin, että heidän maailmankuvansa ei ole avartunut nykyaikaa vastaavaksi. Sellaisesta nähdään paljon esimerkkejä tällä palstallakin.

Nyt varmaan kiität minua, kun vuorostani valistin sinua!

Lue lisää

Pankko ei suinkaan ole mikään makoilupaikka, pankko oli mitä kovimman työnteon väline.

Pankko on reen osa, pyörivä tukipuu hevosreen (nykyisin sellainen voisi olla moottorikelkkareki) niin etu- kuin takareessä. Tukinajossa puut nosteltiin suoraan pankkojen päälle. Pienenpää puuta, propseja tai rankoja, ajettaessa pankkojen päälle saatetiin laittaa rekka, samoin esim heiniä ja muuta irtotavaraa ajettaessa. Joissakin rekimalleissa oli takareessä kolapankko, siis kiinteästi ketaroissa kiinni oleva tuki, sellainen reki oli kuitenkin kömpelömpi etenkin metsätöissä.

Pankko termin käyttö vähättely- ja halveeraamistarkoituksessa, kuten sinäkin jatkuvasti teet, osoittaa vain kirjoittajan täydellisen tietämättömyyden ja typeryyden. Sinun tapauksessasi se ei ole uutinen.

TotuusTuostakin kirjoitti:

Pankko ei suinkaan ole mikään makoilupaikka, pankko oli mitä kovimman työnteon väline.

Pankko on reen osa, pyörivä tukipuu hevosreen (nykyisin sellainen voisi olla moottorikelkkareki) niin etu- kuin takareessä. Tukinajossa puut nosteltiin suoraan pankkojen päälle. Pienenpää puuta, propseja tai rankoja, ajettaessa pankkojen päälle saatetiin laittaa rekka, samoin esim heiniä ja muuta irtotavaraa ajettaessa. Joissakin rekimalleissa oli takareessä kolapankko, siis kiinteästi ketaroissa kiinni oleva tuki, sellainen reki oli kuitenkin kömpelömpi etenkin metsätöissä.

Pankko termin käyttö vähättely- ja halveeraamistarkoituksessa, kuten sinäkin jatkuvasti teet, osoittaa vain kirjoittajan täydellisen tietämättömyyden ja typeryyden. Sinun tapauksessasi se ei ole uutinen.

Lue lisää

Olen nuorena poikana ajanut tukkipuita reellä ja traktorilla. Eikä reessä mitään pankkoa ollut. Jalakset runko ja kalikat oli. Tuollainenhan olisi vain tiellä kun tukkipuita käsipelillä nostellaan kuormaan!

OikeistoSosDem kirjoitti:

Olen nuorena poikana ajanut tukkipuita reellä ja traktorilla. Eikä reessä mitään pankkoa ollut. Jalakset runko ja kalikat oli. Tuollainenhan olisi vain tiellä kun tukkipuita käsipelillä nostellaan kuormaan!

Lue lisää

Oikeassa olet. Minäkin jo lapsuudessani ja varhaisnuoruudessani näin tukinajoa, joskaan itse en siihen osallistunut, kun se tapahtui talvella, jolloin minä olin koulussa.

Mutta jo ennen sotaväkiaikaa, talven 1954-55 olin aputyönjohtajana Pohjoismaiden suurimmalla savotalla Kittilän Kuolavaarassa (sitä ennen syksyllä olin käynyt Veitsiluoto Oy:n toimeenpaneman aputyönjohtajakurssin), ja siellä sitten näin sitäkin puuhaa paljon. Metsissä työmailla hiihdellessäni (metsänhiihtäjiksikin meitä aputyönjohtajia kutsuttiin) näin tukkien kurmausta reelle, lanssissa tukkimitan ylösottajana ollessani näin sitten kuormien purkua.

Ei ne tukkireet todellakaan mitään pankkorekiä olleet. Niissä oli etureki ja takareki ja tukkikuormat niiden päällä. Köysillä ne siellä sinne vedettiin, ja köydet pitivät paikoillaan kuormia, joita täydennettiin hyvinkin suuriksi jäädytetyn varsitien varteen päästyä. Melkoinen rojahdus oli aina kuorman purkaminen lanssissa!

Tässä kuvia oikeista tukkireistä, toivottavasti aukeaa:

https://www.google.fi/search?q=tukkireki&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&tbm=isch&imgil=KbQApMRoU7-_xM:;edkn-EfAbmx2jM;http://www.tyohevosharrastajat.net/vinkit/vempeleet/vempeleet.html&source=iu&pf=m&fir=KbQApMRoU7-_xM:,edkn-EfAbmx2jM,_&usg=__v3d1ruZkF6rHvU1ZSOlANTxwNE8=&biw=1280&bih=596&ved=0ahUKEwjV5Mrl_ZjQAhWJFSwKHTt3DMoQyjcIJQ&ei=LK0hWNWeOImrsAG77rHQDA#imgrc=KbQApMRoU7-_xM:

TotuusTuostakin kirjoitti:

Pankko ei suinkaan ole mikään makoilupaikka, pankko oli mitä kovimman työnteon väline.

Pankko on reen osa, pyörivä tukipuu hevosreen (nykyisin sellainen voisi olla moottorikelkkareki) niin etu- kuin takareessä. Tukinajossa puut nosteltiin suoraan pankkojen päälle. Pienenpää puuta, propseja tai rankoja, ajettaessa pankkojen päälle saatetiin laittaa rekka, samoin esim heiniä ja muuta irtotavaraa ajettaessa. Joissakin rekimalleissa oli takareessä kolapankko, siis kiinteästi ketaroissa kiinni oleva tuki, sellainen reki oli kuitenkin kömpelömpi etenkin metsätöissä.

Pankko termin käyttö vähättely- ja halveeraamistarkoituksessa, kuten sinäkin jatkuvasti teet, osoittaa vain kirjoittajan täydellisen tietämättömyyden ja typeryyden. Sinun tapauksessasi se ei ole uutinen.

Lue lisää

OikSosDem on antanut oikeaa tietoa rekien pankoista ja pankottomuuksista - tukkireessä sellaista ei ole - ja minä annoin hänelle vahvistusta sanomaansa.

Kun "pankkopojalla" ei näy olevan tietoa siitä, mistä tuo nimitys on tullut, eli uuninpankoista, valistanpa nyt sinua siinä asiassa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pankkouuni

https://www.google.fi/search?q=uuninpankko&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&biw=1280&bih=596&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwid-Y7DgJnQAhWBkywKHWaiAm0QsAQIJA

kapi_ kirjoitti:

OikSosDem on antanut oikeaa tietoa rekien pankoista ja pankottomuuksista - tukkireessä sellaista ei ole - ja minä annoin hänelle vahvistusta sanomaansa.

Kun "pankkopojalla" ei näy olevan tietoa siitä, mistä tuo nimitys on tullut, eli uuninpankoista, valistanpa nyt sinua siinä asiassa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pankkouuni

https://www.google.fi/search?q=uuninpankko&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&biw=1280&bih=596&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwid-Y7DgJnQAhWBkywKHWaiAm0QsAQIJA

Lue lisää

VOI VITTU ETTÄ KYLLÄ KESKUSTALAISTA VARMAAN KIINNOSTAA. Dementoituneen idiootin palstalla roikkuminen ja pankkoselittelyt.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Olen nuorena poikana ajanut tukkipuita reellä ja traktorilla. Eikä reessä mitään pankkoa ollut. Jalakset runko ja kalikat oli. Tuollainenhan olisi vain tiellä kun tukkipuita käsipelillä nostellaan kuormaan!

Lue lisää

Tulit sitten ja paljastit oman tietämättömyytesi ja typeryytesi

Traktorireki ei yleensä ollut parireki. Hevosreet metsätöissä taasen olivat, aina. Jollain liistereellä ajettiin paskaa pellolle, mutta metsätöissä oli työkaluna kunnon parireki.

Parirekeä et saa edes kääntymään sitä rikkomatta ellei siinä ole pyöröpankot ainakin etureessä.

Uuninpakko oli uunin edessä oleva levennys, ulkonema, istumapankko tai laskualusta padoille ym. Kun vanhanajan isot uunit ovat kadonneet, ihmisten perinnetietous on kadonnut ja uuninpankko käsitteenä on väärinymmärretty tarkoittavan uuninpäällystä.

Pankko siis tarkoittaa reen osaa, uuninpankko (siis yhdyssana) taas on oma käsitteensä.

kapi_ kirjoitti:

Kiitoksia valistuksesta! Nuo erilaisista puhetavoista mainitsemasi synonyymit valaisivat asian.

Pankkolängvits ei ole minun keksimäni sana, mutta varmaan se perustuu englanninkielen kieltä tarkoittavaan sanaan language, lausutaan lähinnä längvits. Pankkolängvitsin lanseeraaja ilmeisesti tarkoittaa, että sitä kieltä opitaan siellä pankolla, jolla tehdään itsestä mm. majureita, johtajia ja muita suuruuksia.

Pankkokin lienee tässä kuvaannollinen ilmaisu, sillä ei kai maalaistaloissakaan enää liene sellaisia uuninpankkoja, joilla aikaa vietettäisiin. Peräkammarin pojiksi noita ”pankkopoikia” on myös kutsuttu, kuvaannollinen ilmaisu kai sekin. Tarkoitettaneen itse asiassa miehiä, jotka ovat juuttuneet kotioloihinsa, käpertyneet vain itseensä niin, että heidän maailmankuvansa ei ole avartunut nykyaikaa vastaavaksi. Sellaisesta nähdään paljon esimerkkejä tällä palstallakin.

Nyt varmaan kiität minua, kun vuorostani valistin sinua!

Lue lisää

Ei kyllä nyt mene jakeluun !
"englanninkielen kieltä tarkoittavaan sanaan language, lausutaan lähinnä längvits"
Language = kieli. Siitä ei ei liene epäselvyyksiä. Eli, nyt te asian kanssa piehtaroineet(piehtaroida=kieriskellä, pyöriskellä, kääntelehtiä, heittelehtiä. hevos -sanastoa myös)
Olette keksineet yhdistää "lang" ja siihen perään "vitsi". Eli, englannista osa, ja loppu suomesta. Ja se yhdistetty, heittämällä" i "pois lopusta.
"a" olette muuttaneet "ä" :ksi. Sitä nyt tarjoatte kieliopillisesti oikeana.

Ei hyvät veljet tuollaista edes ole olemassa. Koitin syventyä englantilaisittain sanaan, että olisko siellä "väännöstä" tuolle, en kyllä löytänyt (täytyy osata englantia).

Olette nyt niin metsässä sanontoinenne kuin olla voi. Saattaisi mennä jossain vasemmiston kokouksissa läpi, mutta kyllä sielläkin jo monet englantia taitaa, varmaan heidän sitten tyytyä päätökseen, jos niin sanottu, siellähän ei niin tieto liene päällimmäisenä.

Kai sinäkin Kapi jonkun sanan osaat englantia ? että tuo noin meni läpi ?
Muilta en edes osaa sitä vaatia.
Olisi nyt mukava kuulla versiosi tähänkin valistukseen !

Miten Osmium, oletko sinä kuulolla, osaatko sanoa tähän pankkolängvitsi asiaan mitään ? Voi olla vanha englantisi, ettei yllä tänne saakka ? Tekniikka englanti poikkeaa näistä yleiskielisistä lausumista. Itsekkin sen aikanaan huomasin, että miten tuntea taustoja, kun tekniikkasanastoista puhutaan. esim. vaikka kuin hyvää englantia nainen puhui, mutta kun mentiin alueelle, jossa tekniikkaa, oli ummikko siihen.
Koitin katsoa englantilaisittain olisko murresanoilla tuohon kytköksiä, en kyllä pikaisella haulla löytänyt saarivaltiosta.

Kai nyt osaatte jotain selityksiä antaa ! Sentään olette tuota toistaneet niin paljon.

kapi_ kirjoitti:

Oikeassa olet. Minäkin jo lapsuudessani ja varhaisnuoruudessani näin tukinajoa, joskaan itse en siihen osallistunut, kun se tapahtui talvella, jolloin minä olin koulussa.

Mutta jo ennen sotaväkiaikaa, talven 1954-55 olin aputyönjohtajana Pohjoismaiden suurimmalla savotalla Kittilän Kuolavaarassa (sitä ennen syksyllä olin käynyt Veitsiluoto Oy:n toimeenpaneman aputyönjohtajakurssin), ja siellä sitten näin sitäkin puuhaa paljon. Metsissä työmailla hiihdellessäni (metsänhiihtäjiksikin meitä aputyönjohtajia kutsuttiin) näin tukkien kurmausta reelle, lanssissa tukkimitan ylösottajana ollessani näin sitten kuormien purkua.

Ei ne tukkireet todellakaan mitään pankkorekiä olleet. Niissä oli etureki ja takareki ja tukkikuormat niiden päällä. Köysillä ne siellä sinne vedettiin, ja köydet pitivät paikoillaan kuormia, joita täydennettiin hyvinkin suuriksi jäädytetyn varsitien varteen päästyä. Melkoinen rojahdus oli aina kuorman purkaminen lanssissa!

Tässä kuvia oikeista tukkireistä, toivottavasti aukeaa:

https://www.google.fi/search?q=tukkireki&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&tbm=isch&imgil=KbQApMRoU7-_xM:;edkn-EfAbmx2jM;http://www.tyohevosharrastajat.net/vinkit/vempeleet/vempeleet.html&source=iu&pf=m&fir=KbQApMRoU7-_xM:,edkn-EfAbmx2jM,_&usg=__v3d1ruZkF6rHvU1ZSOlANTxwNE8=&biw=1280&bih=596&ved=0ahUKEwjV5Mrl_ZjQAhWJFSwKHTt3DMoQyjcIJQ&ei=LK0hWNWeOImrsAG77rHQDA#imgrc=KbQApMRoU7-_xM:

Lue lisää

No niin, tietämättömyytesi ja typeryytesi toit taas kerran esiin.

Katsoppa tuosta parireen tekemiseen liittyvää sanastoa.

http://norottaja.kuvat.fi/kuvat/Reet/Reen teko-ohje 2012/

Tuossa yhdeksäs kuva esittää pankkojen tekemistä, kymmenes niiden raudoittamista. Pyörivä pankko oli kaksiosainen, alempi osa oli kiinni ketaroissa ja keskeltä nivelöity kääntyvään yläosaan.

Pankon/pankkojen päälle voidaan asettaa rekka, kuten tuossa sinun tukkireki kuvassa, mutta sellaista ei käytetty metsissä, koska se teki reestä kömpelömmän. Tukit heivattiin suoraan pankkojen päälle, pankkojen päissä oli radoitetut lenkit joissa irrotettavat tapit nostelun helpottamiseksi.

TotuusTuostakin kirjoitti:

Tulit sitten ja paljastit oman tietämättömyytesi ja typeryytesi

Traktorireki ei yleensä ollut parireki. Hevosreet metsätöissä taasen olivat, aina. Jollain liistereellä ajettiin paskaa pellolle, mutta metsätöissä oli työkaluna kunnon parireki.

Parirekeä et saa edes kääntymään sitä rikkomatta ellei siinä ole pyöröpankot ainakin etureessä.

Uuninpakko oli uunin edessä oleva levennys, ulkonema, istumapankko tai laskualusta padoille ym. Kun vanhanajan isot uunit ovat kadonneet, ihmisten perinnetietous on kadonnut ja uuninpankko käsitteenä on väärinymmärretty tarkoittavan uuninpäällystä.

Pankko siis tarkoittaa reen osaa, uuninpankko (siis yhdyssana) taas on oma käsitteensä.

Lue lisää

Ei vaan pankko on uuninpankko. Ei kai omassa nuoruudessani 1980-luvulla enää hevosrekiä käytetty. Haloo! Jalaksilla jotka kääntyvät se reki liikkuu.
Sitäpaitsi moukat nimittelevät toisia keskustelijoita.

kapi_ kirjoitti:

OikSosDem on antanut oikeaa tietoa rekien pankoista ja pankottomuuksista - tukkireessä sellaista ei ole - ja minä annoin hänelle vahvistusta sanomaansa.

Kun "pankkopojalla" ei näy olevan tietoa siitä, mistä tuo nimitys on tullut, eli uuninpankoista, valistanpa nyt sinua siinä asiassa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pankkouuni

https://www.google.fi/search?q=uuninpankko&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&biw=1280&bih=596&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwid-Y7DgJnQAhWBkywKHWaiAm0QsAQIJA

Lue lisää

Kuten tuossa Oikeistosossua oikaisin, pankko on pankko ja uuninpankko uuninpankko. Kaksi eri asiaa ja kaksi eri käsitettä.

Sinä ja muut puhutte koko ajan pankkopojasta, ette uuninpankkopojasta. Samoin puhutte pankkolängvistsistä, ette uuninpankkolängvitsistä.

Koeta nyt ensin edes päättää, kummasta käsitteestä haluat puhuttavan. Pankon sijainnin reessä näet toisesta sinulle antamastani vastauksesta. Tutki sitä ja opi taas kerran miten asiat oikeasti ovat, sinulla kun taas kerran on väärää luuloa.

TotuusTuostakin kirjoitti:

Tulit sitten ja paljastit oman tietämättömyytesi ja typeryytesi

Traktorireki ei yleensä ollut parireki. Hevosreet metsätöissä taasen olivat, aina. Jollain liistereellä ajettiin paskaa pellolle, mutta metsätöissä oli työkaluna kunnon parireki.

Parirekeä et saa edes kääntymään sitä rikkomatta ellei siinä ole pyöröpankot ainakin etureessä.

Uuninpakko oli uunin edessä oleva levennys, ulkonema, istumapankko tai laskualusta padoille ym. Kun vanhanajan isot uunit ovat kadonneet, ihmisten perinnetietous on kadonnut ja uuninpankko käsitteenä on väärinymmärretty tarkoittavan uuninpäällystä.

Pankko siis tarkoittaa reen osaa, uuninpankko (siis yhdyssana) taas on oma käsitteensä.

Lue lisää

Okei, kyllä tukinajossa etureessä ainakin pyörivä pankko piti olla, se on selvää. Varsitiet oli kyllä tehty mahdollisimman suoriksi, mutta metsässä liikuttaessa, kuormattaessa, kuoma olisi helposti kaatunut, jos sellaista ei olisi ollut. Muilta osin en kovinkaan hyvin muista noita asioista, kun niistä on aikaa jo yli 60 vuotta.

Sen muistan, että kun sinne Pohjoismaiden suurimmalle savotalle tuli ajomiehiä myös Etelä-Pohjanmaalta, heidän rekensä eivät kelvanneet, vaan he joutuivat hankkimaan uudet. Syy muistaakseni oli, että reet olivat liian kapeajalaksisia, olisivat helposti rikkoneet jäädytettyjen varsiteiden jalasurat. Ajomiesten rekien raudoitetut jalakset olivat tosiaan varsin leveät, varmaan leveämmät kuin esim. kotipuolessani lapsuusmaisemissani.

Noilla linkittämilläsi reen teko-ohjeilla ei kyllä taitaisi syntyä sellaista tukkirekeä, jota aikoinaan noilla suurilla savotoilla käytettiin. Eipä sellaisiin rekiin ole enää tarvettakaan, kun ei ole niitä savotoitakaan.

TotuusTuostakin kirjoitti:

Kuten tuossa Oikeistosossua oikaisin, pankko on pankko ja uuninpankko uuninpankko. Kaksi eri asiaa ja kaksi eri käsitettä.

Sinä ja muut puhutte koko ajan pankkopojasta, ette uuninpankkopojasta. Samoin puhutte pankkolängvistsistä, ette uuninpankkolängvitsistä.

Koeta nyt ensin edes päättää, kummasta käsitteestä haluat puhuttavan. Pankon sijainnin reessä näet toisesta sinulle antamastani vastauksesta. Tutki sitä ja opi taas kerran miten asiat oikeasti ovat, sinulla kun taas kerran on väärää luuloa.

Lue lisää

Kitkat, katkat, pitkät matkat,
sinä ja minä ja Hentun Liisa,
Puntun Paavo ja Juortanan Jussi,
Kapakka-Lassi ja Myllärin Matti,
ympäri tuvan minua etsittiin,
ei minua löyttykänä -
mie vaan pankolla makasin.

Varmaan Kantelettaressakin väärin kun ei uuninpankosta puhuta

OikeistoSosDem kirjoitti:

Olen nuorena poikana ajanut tukkipuita reellä ja traktorilla. Eikä reessä mitään pankkoa ollut. Jalakset runko ja kalikat oli. Tuollainenhan olisi vain tiellä kun tukkipuita käsipelillä nostellaan kuormaan!

Lue lisää

Hyvin tuttua silloin joskus.
Ei sotkea oikeistosossun tapaan, rekeä parirekeen. Jonka Kapi sitten tietämättään vahvistaa. Ne tyystin erilaisia.
Nämä ei ole mielipidekysymyksiä, joita te demarit paljon viljelette.

Parireet, siinä oli pankot edessä ja takana, eli, etureessä, ja takareessä.
pankoissa oli keskellä tappi, pultti, joka on saranana, kun reet kääntyy, pitää pankkojen kääntyä, että reet pysyy linjassaan. Rekin välillä oli kettingit, ja ne pitää olla ristissä, kun taitossta tulee kettinki silloin kääntää takarekeä oikeaan suuntaan. (voit kuvitelle, jos et ole ollut asian kanssa tekemisessä, kun käännytään vasemmalle, takarekeä pitää kääntää keulaa oikealle, että seuraa suunnilleen samoilla jälillä, ettei oio kovin, kun ahtaista välistä mennään.)

Parirekien päälle laitettiin myös lava, jota käytettiin mm heinän ajoon, silloinkin reet siellä alla käyttäytyivät kuin pankoillakin, keulareki ohjasi takarekeä ristiin laitetuilla kettingeillä.

Pankkoja käytetään myös, autot traktorit..tuossa kuvaa metallipankoista, KIINTEITÄ.
https://www.google.fi/search?q=traktorin metsäkärry&client=ubuntu&hs=DPm&sa=X&channel=fs&biw=1045&bih=538&tbm=isch&tbo=u&source=univ&ved=0ahUKEwi05uSjiJnQAhVLiiwKHfk_Dm4Q7AkISQ&dpr=1.71

pankkolävitsiä kirjoitti:

Hyvin tuttua silloin joskus.
Ei sotkea oikeistosossun tapaan, rekeä parirekeen. Jonka Kapi sitten tietämättään vahvistaa. Ne tyystin erilaisia.
Nämä ei ole mielipidekysymyksiä, joita te demarit paljon viljelette.

Parireet, siinä oli pankot edessä ja takana, eli, etureessä, ja takareessä.
pankoissa oli keskellä tappi, pultti, joka on saranana, kun reet kääntyy, pitää pankkojen kääntyä, että reet pysyy linjassaan. Rekin välillä oli kettingit, ja ne pitää olla ristissä, kun taitossta tulee kettinki silloin kääntää takarekeä oikeaan suuntaan. (voit kuvitelle, jos et ole ollut asian kanssa tekemisessä, kun käännytään vasemmalle, takarekeä pitää kääntää keulaa oikealle, että seuraa suunnilleen samoilla jälillä, ettei oio kovin, kun ahtaista välistä mennään.)

Parirekien päälle laitettiin myös lava, jota käytettiin mm heinän ajoon, silloinkin reet siellä alla käyttäytyivät kuin pankoillakin, keulareki ohjasi takarekeä ristiin laitetuilla kettingeillä.

Pankkoja käytetään myös, autot traktorit..tuossa kuvaa metallipankoista, KIINTEITÄ.
https://www.google.fi/search?q=traktorin metsäkärry&client=ubuntu&hs=DPm&sa=X&channel=fs&biw=1045&bih=538&tbm=isch&tbo=u&source=univ&ved=0ahUKEwi05uSjiJnQAhVLiiwKHfk_Dm4Q7AkISQ&dpr=1.71

Lue lisää

Onhan täällä niitäkin jotka tietää, ei luule kuten kapi ja oikeistodemari.

Tukkiautoissa ja niiden peräkärryissä on myös pankot, useimmiten siirrettävät kun puutavaran mitta vaihtelee riippuen mitä lajia ajetaan.

Oivoivoi_ kirjoitti:

Kitkat, katkat, pitkät matkat,
sinä ja minä ja Hentun Liisa,
Puntun Paavo ja Juortanan Jussi,
Kapakka-Lassi ja Myllärin Matti,
ympäri tuvan minua etsittiin,
ei minua löyttykänä -
mie vaan pankolla makasin.

Varmaan Kantelettaressakin väärin kun ei uuninpankosta puhuta

Lue lisää

Runo on runo.

OmituinenSetti kirjoitti:

Usan ja Suomen demareilla ei juurikaan yhtäläisyyksiä aatteissaan ole. Joten aika tyhjänpäiväistä taas.

Ei myöskään Suomen ja Ruotsin demareilla,
Nekin ovat lähteneet eri aatepohjilta.

Ja vielä
Onnea Amerikka!

Reen pankolla ei välttämättä maailmankuva laajene, toisaalta silloin kun pankkoreellä vielä puuta ajettiin, ajomiehet olivat ammattikuntansa eliittiä. Toista kuin vaikkapa sinä pokasahan ja kirveen käyttäjänä tai edes aputyönjohtajana, siis päiväläisenä.

Ajomiehet olivat talollisia, heillä oli hyvät työhevoset ja vankat työkalut, ne reet ym. Tekomiehet olivat renkejä ja muuta aputyövoimaa. Kovaa työtä sekin, mutta arvostus ei ollut ajomiehen luokkaa.

Yleissivistykseen ikäiselläsi tuollaiset pankko asiat kuuluvat, mutta siinähän se on se sinun heikkoutesi, yleissivistyksessä. Tarkemmin ottaen sen puutteessa. Menet massan mukana ajattelematta. Mikä sopiikin sosialistille.

NäinOnJombet kirjoitti:

Reen pankolla ei välttämättä maailmankuva laajene, toisaalta silloin kun pankkoreellä vielä puuta ajettiin, ajomiehet olivat ammattikuntansa eliittiä. Toista kuin vaikkapa sinä pokasahan ja kirveen käyttäjänä tai edes aputyönjohtajana, siis päiväläisenä.

Ajomiehet olivat talollisia, heillä oli hyvät työhevoset ja vankat työkalut, ne reet ym. Tekomiehet olivat renkejä ja muuta aputyövoimaa. Kovaa työtä sekin, mutta arvostus ei ollut ajomiehen luokkaa.

Yleissivistykseen ikäiselläsi tuollaiset pankko asiat kuuluvat, mutta siinähän se on se sinun heikkoutesi, yleissivistyksessä. Tarkemmin ottaen sen puutteessa. Menet massan mukana ajattelematta. Mikä sopiikin sosialistille.

Lue lisää

Kovin rajoittunut on näkemyksesi entisaikaisten metsätöiden ”roolijaoista”. Lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni seuduilla ihan samoja olivat niin hakkuu- kuin ajomiehetkin. Pienviljelijöitä ja heidän poikiaan yleensä. Isä saattoi toimia talven savotoilla ajomiehenä, pojat hakkuumiehinä, yleensä kotoaan käsin. Oli siellä kämppiäkin, ja niiltä käsin työskentelivät ulkopaikkakuntalaiset. Samanlaisia pienviljelijöitä enimmäkseen, joukossa jonkin verran ns. ”lentojätkiäkin” hakkuumiehinä.

Lapin suurilla savotoilla tyyli ja väen koostumus oli toinen. Mm. Kittilän Kuolavaaran savotalla oli muistaakseni yli tuhat miestä, suurin osa hakkuumiehiä, mutta ajomiehiäkin varmaan pitkälti toistasataa. Kaikki he asuivat kämpillä, joita oli muistaakseni kuusi, eri paikoissa varmaan parin sadan neliökilometrin laajuisella hakkuualueella. Etäisyydet olivat niin suuria, etteivät paikallisetkaan juuri voineet kotoaan käsin toimia, ja pieni vähemmistö siellä paikallisia olikin.

Hakkuumiehistä ylivoimaisesti suurin osa oli ammattilaisia metsätyömiehiä, myös sieltä pohjoisesta kotoisin olevia, mutta enemmistö muualta Suomesta, joskin hyvin monet heistä olivat olleet vuosikausia Lapissa savotoilta toisille kierrellen. Ajomiehiäkin tuli eri puolilta Suomea, mm. sieltä Etelä-Pohjanmaalta, joista kerroin. Hyvät hevoset heilläkin oli ja hyvät olivat myös kämppiemme hevostallit, mutta monet noista eteläpohjalaisista ajomiehistä ajoivat hevosensa talven aikana sellaisiksi kaakeiksi, että eivät kehdanneet niitä enää kotikulmilleen viedä, vaan myivät pois Rovaniemen markkinoilla. Makkaraksi varmaan menivät.

Tuolla Kuolavaaran työmaalla oli muuten melkoinen joukko työnjohtajiakin. ”Ukkoherra” oli Veitsiluodon puolelta, mutta valvova, enimmäkseen työmailla liikkunut työnjohtaja oli valtion eli Vapon puolelta. Veitsiluodon puolelta oli ”ukkoherran” lisäksi ainakin kolme työnjohtajaa, jotka liikkuivat palstoilla ja lansseissa, joissa ”ukkoherra” ei paljonkaan käynyt. Meitä aputyönjohtajia oli parikymmentä. Työskentelimme vuoroviikoin ”metsänhiihtäjinä” hakkuualueilla työn laatua tarkkaillen tai mittamiehinä ja ylösottajina lansseissa, joita oli kaksi Jeesiöjoen varressa, josta puutavara uitettiin eteenpäin, ja yksi Sodankylä-Kittilä -maantien varressa, josta puutavara ajettiin autoilla eteenpäin.

Neljä meistä aputyönjohtajista asui Kuolavaaran työnjohtokämpällä, yhteisessä varsin pienessä huoneessa, jossa oli kaksi kerrossänkyä ja melko pitkä pöytä, jolla ylösottajat iltaisin mekaanisen laskukoneen kampea vinhasti kieputtaen laskivat päivällä mitatut tukit kuutiojaloiksi ja toimittivat luvut kasöörille, joka niiden perusteella maksoi ansaitut palkat sekä hakkuu- että ajomiehille. Kasööri taisi olla savotan toiseksi korkein ”herra”, kun hänellä ja ”ukkoherralla” oli yhteisen työhuoneen lisäksi myös yhteinen makuuhuone. Muut työnjohtajat asuivat neljän hengen huoneissa. Työnjohtokämpässäkin oli suuri yhteinen oleskeluhuone, joka oli samalla ”ruokasali”, jossa nautimme emäntien valmistamat läskisoosit aamuisin ja lihakeiton iltaisin, ei ruokalista tuosta suurestikaan vaihdellut. Toki iltakahvitkin aina saimme.

Emännällä oli myös apuemäntä, joka kämpällämme oli nuori, 18-vuotias pohjoisen tyttö. Minulla oli hieman - vähän enemmänkin - suhdetta hänen kanssansa, ja siitäkin olen tainnut joskus jonkun kivan muiston kertoa, joten ei enää tässä siitä.

Kuolavaarassa oli työnjohtokämpän lähellä myös suuri miehistökämppä, jossa asui montakymmentä miestä ja sen tallissa taisi olla hevosiakin yli kaksikymmentä. Oli myös kämppäkauppa, ihan erillinen rakennus, jota hoiti päätoimisesti kaupanhoitajana ollut nainen. Meillä oli myös sähkövalaistus, toimi omalla aggregaatilla, joka sammutettiin päiväksi, mutta käynnistettiin kammesta pyrittämällä aina iltaisin. Hyvin monet kerrat minäkin sen tein.

No, venähtipä taas pitkäksi, kun vanhoja muistoja noin tulvi mieleeni. Ehkä tämä oli tarpeen sinulle, kun ikäiselläsi näkyy noissa(kin) asioissa olevan suuri aukko yleissivistyksessä. Mikä sopineekin kepulaiselle.

kapi_ kirjoitti:

Kovin rajoittunut on näkemyksesi entisaikaisten metsätöiden ”roolijaoista”. Lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni seuduilla ihan samoja olivat niin hakkuu- kuin ajomiehetkin. Pienviljelijöitä ja heidän poikiaan yleensä. Isä saattoi toimia talven savotoilla ajomiehenä, pojat hakkuumiehinä, yleensä kotoaan käsin. Oli siellä kämppiäkin, ja niiltä käsin työskentelivät ulkopaikkakuntalaiset. Samanlaisia pienviljelijöitä enimmäkseen, joukossa jonkin verran ns. ”lentojätkiäkin” hakkuumiehinä.

Lapin suurilla savotoilla tyyli ja väen koostumus oli toinen. Mm. Kittilän Kuolavaaran savotalla oli muistaakseni yli tuhat miestä, suurin osa hakkuumiehiä, mutta ajomiehiäkin varmaan pitkälti toistasataa. Kaikki he asuivat kämpillä, joita oli muistaakseni kuusi, eri paikoissa varmaan parin sadan neliökilometrin laajuisella hakkuualueella. Etäisyydet olivat niin suuria, etteivät paikallisetkaan juuri voineet kotoaan käsin toimia, ja pieni vähemmistö siellä paikallisia olikin.

Hakkuumiehistä ylivoimaisesti suurin osa oli ammattilaisia metsätyömiehiä, myös sieltä pohjoisesta kotoisin olevia, mutta enemmistö muualta Suomesta, joskin hyvin monet heistä olivat olleet vuosikausia Lapissa savotoilta toisille kierrellen. Ajomiehiäkin tuli eri puolilta Suomea, mm. sieltä Etelä-Pohjanmaalta, joista kerroin. Hyvät hevoset heilläkin oli ja hyvät olivat myös kämppiemme hevostallit, mutta monet noista eteläpohjalaisista ajomiehistä ajoivat hevosensa talven aikana sellaisiksi kaakeiksi, että eivät kehdanneet niitä enää kotikulmilleen viedä, vaan myivät pois Rovaniemen markkinoilla. Makkaraksi varmaan menivät.

Tuolla Kuolavaaran työmaalla oli muuten melkoinen joukko työnjohtajiakin. ”Ukkoherra” oli Veitsiluodon puolelta, mutta valvova, enimmäkseen työmailla liikkunut työnjohtaja oli valtion eli Vapon puolelta. Veitsiluodon puolelta oli ”ukkoherran” lisäksi ainakin kolme työnjohtajaa, jotka liikkuivat palstoilla ja lansseissa, joissa ”ukkoherra” ei paljonkaan käynyt. Meitä aputyönjohtajia oli parikymmentä. Työskentelimme vuoroviikoin ”metsänhiihtäjinä” hakkuualueilla työn laatua tarkkaillen tai mittamiehinä ja ylösottajina lansseissa, joita oli kaksi Jeesiöjoen varressa, josta puutavara uitettiin eteenpäin, ja yksi Sodankylä-Kittilä -maantien varressa, josta puutavara ajettiin autoilla eteenpäin.

Neljä meistä aputyönjohtajista asui Kuolavaaran työnjohtokämpällä, yhteisessä varsin pienessä huoneessa, jossa oli kaksi kerrossänkyä ja melko pitkä pöytä, jolla ylösottajat iltaisin mekaanisen laskukoneen kampea vinhasti kieputtaen laskivat päivällä mitatut tukit kuutiojaloiksi ja toimittivat luvut kasöörille, joka niiden perusteella maksoi ansaitut palkat sekä hakkuu- että ajomiehille. Kasööri taisi olla savotan toiseksi korkein ”herra”, kun hänellä ja ”ukkoherralla” oli yhteisen työhuoneen lisäksi myös yhteinen makuuhuone. Muut työnjohtajat asuivat neljän hengen huoneissa. Työnjohtokämpässäkin oli suuri yhteinen oleskeluhuone, joka oli samalla ”ruokasali”, jossa nautimme emäntien valmistamat läskisoosit aamuisin ja lihakeiton iltaisin, ei ruokalista tuosta suurestikaan vaihdellut. Toki iltakahvitkin aina saimme.

Emännällä oli myös apuemäntä, joka kämpällämme oli nuori, 18-vuotias pohjoisen tyttö. Minulla oli hieman - vähän enemmänkin - suhdetta hänen kanssansa, ja siitäkin olen tainnut joskus jonkun kivan muiston kertoa, joten ei enää tässä siitä.

Kuolavaarassa oli työnjohtokämpän lähellä myös suuri miehistökämppä, jossa asui montakymmentä miestä ja sen tallissa taisi olla hevosiakin yli kaksikymmentä. Oli myös kämppäkauppa, ihan erillinen rakennus, jota hoiti päätoimisesti kaupanhoitajana ollut nainen. Meillä oli myös sähkövalaistus, toimi omalla aggregaatilla, joka sammutettiin päiväksi, mutta käynnistettiin kammesta pyrittämällä aina iltaisin. Hyvin monet kerrat minäkin sen tein.

No, venähtipä taas pitkäksi, kun vanhoja muistoja noin tulvi mieleeni. Ehkä tämä oli tarpeen sinulle, kun ikäiselläsi näkyy noissa(kin) asioissa olevan suuri aukko yleissivistyksessä. Mikä sopineekin kepulaiselle.

Lue lisää

No, kun alkuun pääsin, täytyy vielä vähän jatkaa: Kyllä niistä Pohjoismaiden suurimman savotan metsistä - melkoisia ”rääseikköjä” enimmäkseen, kuten Lapin metsät yleisemminkin - hakkuumiehet tekivät myös propseja, jotka ajomiehet lansseihin ajoivat. Suuria aukkohakkuitahan ne enimmäkseen olivat, tehtiin niitä myöhemmin pahan maineen saaneita Osaran aukioita - nimetty Metsähallituksen silloisen johtaja Nils Osaran mukaan. Tukkipuistakin tuli aina muutama latvapropsi. En muista, montako tuumaa vähintään piti tukin latvapaksuus olla, mutta propsin latvapaksuuden täytyi olla 7 cm.

Meidän aputyönjohtajien toimenkuvaan kuului myös noiden vähimmäispaksuuksien valvominen. Lapin kuusissa oli paljon tyvilahoa, jota ei saanut tulla tukkiin, vaan sitä täytyi poistaa enintään metrin pituisiin pölkkyihin tyveten, ja me laskimme niiden pölkkyjen lukumäärän, josta hakkuumiehelle maksettiin jotakin.

Me aputyönjohtajat myös mittasimme pinot lansseissa ja leimasimme propsien päät leimakirveellä. Keväällä valvoimme propsin kuorintaa, jota ns. puolipuhtaaksi tehtiin. Vyörytystä, eli puutavaran jokeen vyöryttämistä en ollut enää siellä valvomassa, kun sain apulaiskasöörin kanssa komennuksen Kittilän toiselle laidalle, Pallastunturin lähelle Leukuhamarin kämpälle tekemään yhteenvetoja Veitsiluodon talven savotoista.

Sieltä sitten lähdin uittoon Ounasjoelle, Rovaniemestä ylöspäin Sinettään asti. Sieltä sitten tulin sotaväkeen Santahaminaan, silloiseen JP 2:een - myöhempään Uudenmaan Jääkäripataljoonaan - ja siellä varusmieskersantiksi kohonneena jatkoin välittömästi ”kapiaisena”, eli heti, jo peruskouluttamattomana minusta tuli joukkueenjohtaja. Metsätyömailla alkanut aputyönjohtajan urani jatkui siis sotaväessäkin, jossa kyllä sitten myöhemmin pääsin vastuullisempiinkin asemiin. Kuten sitten 25 vuotta myöhemmin siviilissäkin. Mutta nuo ovat ihan eri asioita, joten ei niistä enempää - varsinkaan, kun kovin kaukaista menneisyyttäni nekin jo ovat.

kapi_ kirjoitti:

No, kun alkuun pääsin, täytyy vielä vähän jatkaa: Kyllä niistä Pohjoismaiden suurimman savotan metsistä - melkoisia ”rääseikköjä” enimmäkseen, kuten Lapin metsät yleisemminkin - hakkuumiehet tekivät myös propseja, jotka ajomiehet lansseihin ajoivat. Suuria aukkohakkuitahan ne enimmäkseen olivat, tehtiin niitä myöhemmin pahan maineen saaneita Osaran aukioita - nimetty Metsähallituksen silloisen johtaja Nils Osaran mukaan. Tukkipuistakin tuli aina muutama latvapropsi. En muista, montako tuumaa vähintään piti tukin latvapaksuus olla, mutta propsin latvapaksuuden täytyi olla 7 cm.

Meidän aputyönjohtajien toimenkuvaan kuului myös noiden vähimmäispaksuuksien valvominen. Lapin kuusissa oli paljon tyvilahoa, jota ei saanut tulla tukkiin, vaan sitä täytyi poistaa enintään metrin pituisiin pölkkyihin tyveten, ja me laskimme niiden pölkkyjen lukumäärän, josta hakkuumiehelle maksettiin jotakin.

Me aputyönjohtajat myös mittasimme pinot lansseissa ja leimasimme propsien päät leimakirveellä. Keväällä valvoimme propsin kuorintaa, jota ns. puolipuhtaaksi tehtiin. Vyörytystä, eli puutavaran jokeen vyöryttämistä en ollut enää siellä valvomassa, kun sain apulaiskasöörin kanssa komennuksen Kittilän toiselle laidalle, Pallastunturin lähelle Leukuhamarin kämpälle tekemään yhteenvetoja Veitsiluodon talven savotoista.

Sieltä sitten lähdin uittoon Ounasjoelle, Rovaniemestä ylöspäin Sinettään asti. Sieltä sitten tulin sotaväkeen Santahaminaan, silloiseen JP 2:een - myöhempään Uudenmaan Jääkäripataljoonaan - ja siellä varusmieskersantiksi kohonneena jatkoin välittömästi ”kapiaisena”, eli heti, jo peruskouluttamattomana minusta tuli joukkueenjohtaja. Metsätyömailla alkanut aputyönjohtajan urani jatkui siis sotaväessäkin, jossa kyllä sitten myöhemmin pääsin vastuullisempiinkin asemiin. Kuten sitten 25 vuotta myöhemmin siviilissäkin. Mutta nuo ovat ihan eri asioita, joten ei niistä enempää - varsinkaan, kun kovin kaukaista menneisyyttäni nekin jo ovat.

Lue lisää

Varmaan oli suuri savotta sekin, josta kerroit. Mutta on ollut suurempiakin. tässä sellaisesta.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/01/18/maailman-suurin-tukkisavotta

kapi_ kirjoitti:

No, kun alkuun pääsin, täytyy vielä vähän jatkaa: Kyllä niistä Pohjoismaiden suurimman savotan metsistä - melkoisia ”rääseikköjä” enimmäkseen, kuten Lapin metsät yleisemminkin - hakkuumiehet tekivät myös propseja, jotka ajomiehet lansseihin ajoivat. Suuria aukkohakkuitahan ne enimmäkseen olivat, tehtiin niitä myöhemmin pahan maineen saaneita Osaran aukioita - nimetty Metsähallituksen silloisen johtaja Nils Osaran mukaan. Tukkipuistakin tuli aina muutama latvapropsi. En muista, montako tuumaa vähintään piti tukin latvapaksuus olla, mutta propsin latvapaksuuden täytyi olla 7 cm.

Meidän aputyönjohtajien toimenkuvaan kuului myös noiden vähimmäispaksuuksien valvominen. Lapin kuusissa oli paljon tyvilahoa, jota ei saanut tulla tukkiin, vaan sitä täytyi poistaa enintään metrin pituisiin pölkkyihin tyveten, ja me laskimme niiden pölkkyjen lukumäärän, josta hakkuumiehelle maksettiin jotakin.

Me aputyönjohtajat myös mittasimme pinot lansseissa ja leimasimme propsien päät leimakirveellä. Keväällä valvoimme propsin kuorintaa, jota ns. puolipuhtaaksi tehtiin. Vyörytystä, eli puutavaran jokeen vyöryttämistä en ollut enää siellä valvomassa, kun sain apulaiskasöörin kanssa komennuksen Kittilän toiselle laidalle, Pallastunturin lähelle Leukuhamarin kämpälle tekemään yhteenvetoja Veitsiluodon talven savotoista.

Sieltä sitten lähdin uittoon Ounasjoelle, Rovaniemestä ylöspäin Sinettään asti. Sieltä sitten tulin sotaväkeen Santahaminaan, silloiseen JP 2:een - myöhempään Uudenmaan Jääkäripataljoonaan - ja siellä varusmieskersantiksi kohonneena jatkoin välittömästi ”kapiaisena”, eli heti, jo peruskouluttamattomana minusta tuli joukkueenjohtaja. Metsätyömailla alkanut aputyönjohtajan urani jatkui siis sotaväessäkin, jossa kyllä sitten myöhemmin pääsin vastuullisempiinkin asemiin. Kuten sitten 25 vuotta myöhemmin siviilissäkin. Mutta nuo ovat ihan eri asioita, joten ei niistä enempää - varsinkaan, kun kovin kaukaista menneisyyttäni nekin jo ovat.

Lue lisää

Et sinä mikään aputyönjohtaja ollut, siihenkin pitää taitoa olla, ei vain aleta. Olit, kuten monet muutkin silloin apupoikia. Pillarit puski pöllipinot ja tukit jokeen "vyörytystä", ei sinulla ollut siihen mitään sanomista, kuvittelet vain. Olit mittamiehen apulainen, pidit mitan päästä. Samoin kun teitte ojituslinjoja ns "silakkalinjoja" pitelit laattaa, kun korkeuksia mitattiin, samoin kun tehtiin metsään- risukkoon -pusikkoon senverran aukkoa, että näki seuraavan kepin (kuin aurausviitta), se oli silakkalinja.

Itse myös tiedän näitä, eikä siihen nyt työnjohtajaksi poikasia huolittu.
Silakkalinja hyvin tuttua aikanaan, kun ojitettiin. Kuvittelet vain työnjohtajuutesi. Kun oltiin työnjohtajia, siihen oli metsäkouluja käytynä, jotkut vanhat oli kokemuksellaan.

Pajunköyttä nyt noille yrität syöttää.

Nyt.Kapi.narraat kirjoitti:

Et sinä mikään aputyönjohtaja ollut, siihenkin pitää taitoa olla, ei vain aleta. Olit, kuten monet muutkin silloin apupoikia. Pillarit puski pöllipinot ja tukit jokeen "vyörytystä", ei sinulla ollut siihen mitään sanomista, kuvittelet vain. Olit mittamiehen apulainen, pidit mitan päästä. Samoin kun teitte ojituslinjoja ns "silakkalinjoja" pitelit laattaa, kun korkeuksia mitattiin, samoin kun tehtiin metsään- risukkoon -pusikkoon senverran aukkoa, että näki seuraavan kepin (kuin aurausviitta), se oli silakkalinja.

Itse myös tiedän näitä, eikä siihen nyt työnjohtajaksi poikasia huolittu.
Silakkalinja hyvin tuttua aikanaan, kun ojitettiin. Kuvittelet vain työnjohtajuutesi. Kun oltiin työnjohtajia, siihen oli metsäkouluja käytynä, jotkut vanhat oli kokemuksellaan.

Pajunköyttä nyt noille yrität syöttää.

Lue lisää

Kapi vielä vähän kertoo lisää on jo Metsänhoitajana ollut.
Se jo korkeakoulututkintoa vaatii. Metsäteknikot oli siihen aikaan kenttäpäällikköinä, ja metsäkouluja käyneet pääsi työnjohtajaksi, kuin myös sen tittelin sai jotkut vanhemmat asiaan perehtyneet metsätyömiehet.

Meneekö kehuminen, uppoaako, varmaan jokunen uskookin.

Nyt.Kapi.narraat kirjoitti:

Et sinä mikään aputyönjohtaja ollut, siihenkin pitää taitoa olla, ei vain aleta. Olit, kuten monet muutkin silloin apupoikia. Pillarit puski pöllipinot ja tukit jokeen "vyörytystä", ei sinulla ollut siihen mitään sanomista, kuvittelet vain. Olit mittamiehen apulainen, pidit mitan päästä. Samoin kun teitte ojituslinjoja ns "silakkalinjoja" pitelit laattaa, kun korkeuksia mitattiin, samoin kun tehtiin metsään- risukkoon -pusikkoon senverran aukkoa, että näki seuraavan kepin (kuin aurausviitta), se oli silakkalinja.

Itse myös tiedän näitä, eikä siihen nyt työnjohtajaksi poikasia huolittu.
Silakkalinja hyvin tuttua aikanaan, kun ojitettiin. Kuvittelet vain työnjohtajuutesi. Kun oltiin työnjohtajia, siihen oli metsäkouluja käytynä, jotkut vanhat oli kokemuksellaan.

Pajunköyttä nyt noille yrität syöttää.

Lue lisää

Minä en syötä pajunköyttä itsestäni kertoessani, sellaisen huvin jätän ”majurille”, ”johtajalle” ja muutamalle muulle. Huolehdin siitä, että kaikelle itsestäni kertomalleni minulla on aina todisteet esitettävinä. Sellaisen elämässäni tapahtunee, joka ei oikein kestä päivänvaloa, jätän kertomatta, mutta kertomani on aina totta.

Edellä noista savottamuistoistani olen kertonut muistinvaraisesti, ja muutama väärä tieto sinne näkyy lipsahtanee. Kuten tuo, että kevään yhteenvetojen tekopaikaksi nimesin Leukuhamarin, Lohivaara se läntisen Kittilän kämppä oli - Leukuhamari taisi olla yksi kämppä alue sillä Kuolavaaran suurella savotalla.

Siellä Lapissa olin ensimmäisen talveni ihan tavallisena tukkijätkänä, kesän sitten suonkuivaussuunnitelmia tekemässä porukassa lattapoikana ja vaaituskoneen käyttäjänä ja sitten syksyllä aputyönjohtajakurssin suoritettuani toisen talveni olin aputyönjohtajana siten kuin kerroinkin.

Muistelmissani on myös pitkä luku otsikolla ”Nuoruuteni savotoilta Lapista”. Nimim. aito-arskan pyynnöstä laitoin sen jo v. 2004 tänne historian palstalle. Täytyy nyt laittaa linkki siihen. Siinä kerron koko storyn, jo sinne Lappiin menooni johtaneista syistä alkaen. Siinä ihmiset esiintyvät ihan omilla nimillään, kun mitään pahaa en heistä puhu.

Noin kaikki tapahtui kuin kerron tuossa linkkijutussa. Luepa se, niin varmaan uskot ja ymmärrät. Se on kyllä varsin pitkä, joten sen lukeminen vaatinee sinulta ponnisteluja, jos lukutaitosi on sopusoinnussa esitystaitoosi nähden:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/1105931/nuoruuteni-savotoilta-lapista

Nyt en enempää tästä aiheesta enkä muustakaan ennen kuin USA:n presidentinvaaleista alkaa tulla tuloksia.

kapi_ kirjoitti:

Minä en syötä pajunköyttä itsestäni kertoessani, sellaisen huvin jätän ”majurille”, ”johtajalle” ja muutamalle muulle. Huolehdin siitä, että kaikelle itsestäni kertomalleni minulla on aina todisteet esitettävinä. Sellaisen elämässäni tapahtunee, joka ei oikein kestä päivänvaloa, jätän kertomatta, mutta kertomani on aina totta.

Edellä noista savottamuistoistani olen kertonut muistinvaraisesti, ja muutama väärä tieto sinne näkyy lipsahtanee. Kuten tuo, että kevään yhteenvetojen tekopaikaksi nimesin Leukuhamarin, Lohivaara se läntisen Kittilän kämppä oli - Leukuhamari taisi olla yksi kämppä alue sillä Kuolavaaran suurella savotalla.

Siellä Lapissa olin ensimmäisen talveni ihan tavallisena tukkijätkänä, kesän sitten suonkuivaussuunnitelmia tekemässä porukassa lattapoikana ja vaaituskoneen käyttäjänä ja sitten syksyllä aputyönjohtajakurssin suoritettuani toisen talveni olin aputyönjohtajana siten kuin kerroinkin.

Muistelmissani on myös pitkä luku otsikolla ”Nuoruuteni savotoilta Lapista”. Nimim. aito-arskan pyynnöstä laitoin sen jo v. 2004 tänne historian palstalle. Täytyy nyt laittaa linkki siihen. Siinä kerron koko storyn, jo sinne Lappiin menooni johtaneista syistä alkaen. Siinä ihmiset esiintyvät ihan omilla nimillään, kun mitään pahaa en heistä puhu.

Noin kaikki tapahtui kuin kerron tuossa linkkijutussa. Luepa se, niin varmaan uskot ja ymmärrät. Se on kyllä varsin pitkä, joten sen lukeminen vaatinee sinulta ponnisteluja, jos lukutaitosi on sopusoinnussa esitystaitoosi nähden:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/1105931/nuoruuteni-savotoilta-lapista

Nyt en enempää tästä aiheesta enkä muustakaan ennen kuin USA:n presidentinvaaleista alkaa tulla tuloksia.

Lue lisää

Sanon tuossa edellä: Nyt en enempää tästä aiheesta enkä muustakaan ennen kuin USA:n presidentinvaaleista alkaa tulla tuloksia. Mutta tuollaiset päätökset voidaan pyörtää, jos sille aihetta on. Nyt on. Kun laitoin tuon linkin muistelmieni yhteen lukuun, kerrottakoon vielä, kuinka ne muistelmani syntyivät:

Minut oli ohitusleikattu maaliskuussa 1998, jonka jälkeen jäin sairaslomalle, joka muuttui eläkkeeksi 63-vuotispäivänäni 1.7.1998. Pian ohitusleikkauksen jälkeen aloin kirjoittaa noita muistelmiani. Niiden kirjoittamisen ohessa tein toki yhtä ja toista muutakin, mm. kohotin kuntoani päivittäisellä lenkkeilyllä. Mutta silti nuo n. 350-sivuiset muistelmat valmistuivat neljässä kuukaudessa, eli ne olivat valmiit alkusyksystä 1998.

Vaimoni oli vielä tuolloin terve ja kävi päivätyössään opettajana Helsingin kaupungin terveydenhuolto-oppilaitoksessa - osastonjohtajana hän siellä toimi. Joka ilta hän sai luettavakseen monta sivua päivällä kirjoittamaani. Hän toimi siis oikolukijanani, ja muutamia sellaisiakin huomautuksia hän antoi, joiden johdosta kirjoitin jostakin asiasta hieman toisin. Mutta ei meille tullut välirikkoa tai muuta ikävyyttä siitä, että kerroin muistelmissani myös varsin avoimesti kenties intiimeistäkin asioista, mm. kahdesta aikaisemmasta avioliitostani ja ”vaellusvuosieni” ajalta niin kotimaassa kuin rauhanturvaajareissuillanikin tapahtuneesta. Vaimoni oli todella hieno ihminen, eikä hänkään ihan kokematon ollut, kun hänelläkin oli ollut jo yksi avioliitto ennen avioliittoamme.

Kun nyt lueskelin tuota laittamaani lukua ja kun olen lueskellut joskus muistelmieni muitakin lukuja, olen ihan ihmetellyt, kuinka minä olen pystynyt helposti kirjoittamaan niin pitkiä juttuja ja kuinka olen niin hyvin muistanut kaikkea sellaista, joka on jo alkanut häipyä mielestäni. Varsinkin nimet ovat alkaneet unohtua, joka on tuntunut kiusalliselta mm. noissa evp- ja rauhanturvaajatapaamisissamme. Viime kesän Päällystöyhdistyksen evp-osaston kesäpäivillä Yyterissä tuli minua iloisesti tervehtimään mies, jonka hyvin muistin kasvoiltaan, mutta nimeänsä minun täytyi kysyä. Todella nolostuin, kun hän ilmeni kaveriksi, joka oli ollut oppilaani Esikuntakoulussa sekä mestari- että luutnanttikursseilla! Tällaista tämä vanhuus teettää - mm. tällaista. Mutta yhä tässä vielä keikutaan!

kapi_ kirjoitti:

Minä en syötä pajunköyttä itsestäni kertoessani, sellaisen huvin jätän ”majurille”, ”johtajalle” ja muutamalle muulle. Huolehdin siitä, että kaikelle itsestäni kertomalleni minulla on aina todisteet esitettävinä. Sellaisen elämässäni tapahtunee, joka ei oikein kestä päivänvaloa, jätän kertomatta, mutta kertomani on aina totta.

Edellä noista savottamuistoistani olen kertonut muistinvaraisesti, ja muutama väärä tieto sinne näkyy lipsahtanee. Kuten tuo, että kevään yhteenvetojen tekopaikaksi nimesin Leukuhamarin, Lohivaara se läntisen Kittilän kämppä oli - Leukuhamari taisi olla yksi kämppä alue sillä Kuolavaaran suurella savotalla.

Siellä Lapissa olin ensimmäisen talveni ihan tavallisena tukkijätkänä, kesän sitten suonkuivaussuunnitelmia tekemässä porukassa lattapoikana ja vaaituskoneen käyttäjänä ja sitten syksyllä aputyönjohtajakurssin suoritettuani toisen talveni olin aputyönjohtajana siten kuin kerroinkin.

Muistelmissani on myös pitkä luku otsikolla ”Nuoruuteni savotoilta Lapista”. Nimim. aito-arskan pyynnöstä laitoin sen jo v. 2004 tänne historian palstalle. Täytyy nyt laittaa linkki siihen. Siinä kerron koko storyn, jo sinne Lappiin menooni johtaneista syistä alkaen. Siinä ihmiset esiintyvät ihan omilla nimillään, kun mitään pahaa en heistä puhu.

Noin kaikki tapahtui kuin kerron tuossa linkkijutussa. Luepa se, niin varmaan uskot ja ymmärrät. Se on kyllä varsin pitkä, joten sen lukeminen vaatinee sinulta ponnisteluja, jos lukutaitosi on sopusoinnussa esitystaitoosi nähden:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/1105931/nuoruuteni-savotoilta-lapista

Nyt en enempää tästä aiheesta enkä muustakaan ennen kuin USA:n presidentinvaaleista alkaa tulla tuloksia.

Lue lisää

Kiva että laitoit linkin niihin yli kymmenen vuoden takaisiin muistelmiisi. En ryhtynyt vielä niitä lukemaan, mutta laitan siitä selaimeen kirjanmerkin ja syvennyn tekstiin jonain talvi-iltana mukissa höyryävää lihalientä tai ehkä todennäköisemmin jotain muuta. Nyt vyörytin sen vain nopeasti loppuun asti ja huomasin siinä heti alla kepulaisen Jorma Laitisen kehut.

Olen toki lukenut savottatöistä kertovia romaaneja ja nähnyt niistä elokuviakin, mutta omakohtaisesti koetussa on liioiteltunakin aina oma mausteensa.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Kiva että laitoit linkin niihin yli kymmenen vuoden takaisiin muistelmiisi. En ryhtynyt vielä niitä lukemaan, mutta laitan siitä selaimeen kirjanmerkin ja syvennyn tekstiin jonain talvi-iltana mukissa höyryävää lihalientä tai ehkä todennäköisemmin jotain muuta. Nyt vyörytin sen vain nopeasti loppuun asti ja huomasin siinä heti alla kepulaisen Jorma Laitisen kehut.

Olen toki lukenut savottatöistä kertovia romaaneja ja nähnyt niistä elokuviakin, mutta omakohtaisesti koetussa on liioiteltunakin aina oma mausteensa.

Lue lisää

Joo, kehaisihan tuota muistelmieni lukua tuo kepulainen Jorma Laitinenkin - myöhemmin emeritus-nikkiä käyttänyt. Historian palstalla kun tuon julkaisin, kehujissa ei ollut esim. Oiva Härköstä tai Seppo Hietasta, jotka eivät tainneet sillä palstalla visitoida.

Julkaisin sillä samalla palstalla myös YK:n rauhanturvareissujani koskevan luvun, joka oli pitempi kuin tuo Lapin aikaani koskeva luku. Enemmän kai sain siitä kehuja. Näkyy se vieläkin löytyvän osin palstalta, mutta jostain syystä eräitä tärkeitä osia on siitä poistettu, joten enpä viitsi laittaa sinne linkkiäkään.

Liioittelu on kyllä hyväksi ja tarpeenkin esim. kirjoitettaessa romaania, vaikka se perustuisi omakohtaisiin kokemuksiin. Mutta muistelmissa sellaista ei saa käyttää. Enkä ole käyttänyt tällä palstallakaan itsestäni kertoessani, joten minun kertomukseni itsestäni eivät ole olleet yhtä lennokkaita kuin eräillä - jääköt ne nyt mainitsematta.

Sepä siitä, sanoisi erän minua paremman mielikuvituksen näillä palstoilla omaava. Mutta minä ihan mielikuvituksettomana odotan nyt vain huomista, jolloin tuon USA:n presidentinvaalin tuloksen pitäisi olla selvä. Siihen varmaan palaan omalla erillisellä avauksellani.

Neuvothan sinä täällä kirjoittajia suomen- ja englannin kielissä, vaikket kummastakaan kielestä osaa edes alkeita.

Punikin keksintöä,jossa ei mitään perää,eikä häntää.
Ja tuo huutaa oikeinkirjoituksineen.

Arvasin kirjoitti:

Punikin keksintöä,jossa ei mitään perää,eikä häntää.
Ja tuo huutaa oikeinkirjoituksineen.

Joko olet pakannut karvahatun ja kokardin lentolaukkuun"?

Hienon sanan olet lanseerannut, valitettavasti ei tule yleistymään, kun pankkolängvitsin kirjoittajia niin harvassa, lienee tämä palstan reppana ainoa maailmassa. Hän Kuitenkin ihmettelee: kuinka aina näette "majuria" täällä.

language on kieli suomeksi.

pieni.opastus kirjoitti:

language on kieli suomeksi.

Niin ja pankkolängvitsi on pankkomajurin käyttämä kieli

Korjaus loppukappaleeseen:

Pankkolängvits ei ole oikea suomen kielen sana. Se on tässä tapauksessa sekavan pääni sisällä keksitty sana.

TuttuAksentti kirjoitti:

Niin ja pankkolängvitsi on pankkomajurin käyttämä kieli

Itsehän sitä käytät, ei muut.

Täytyyhän minulla sana luistaa, kun se - sana - on ollut tärkeä työvälineeni eräissä vaiheissani. Ei toki noina Lapin aikoinani, mutta sotaväen ”vakinaisessa” jo alkuvaiheissakin, ja varsinkin myöhemmin mm. ollessani sotakoulun opettajana. Kyllä sitä sanankäyttöä tarvittiin muissakin töissäni, joskus enemmän kirjallisena, mutta myös suullisena. On sitä sanaa tarvittu myös yksityiselämässäni, mutta enpä nyt siitä enempää…

Kai minulla mielikuvitustakin on, mutta se ei ole suuntautunut itsestäni ja tekemisistäni kertomiseen. Siksipä minusta ei ole näillä palstoilla tullut majuria, johtajaa tms, vaan olen tyytynyt ihan vain omana itsenäni olemiseen. Mielestäni se on ihan tarpeeksi tässä seurassa.

Kyllä ne muistelmani on jaksanut lukea monikin, ja kiitosta niistä olen heiltä saanut. Jaksoi ne lukea myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran korkea raati, joka ne luettuaan katsoi muistelmani ammatillisen perinteen keräyskilpailun voittajaksi ja palkitsi minut siitä paitsi kunniakirjalla myös pienoisella rahapalkinnolla.

kapi_ kirjoitti:

Täytyyhän minulla sana luistaa, kun se - sana - on ollut tärkeä työvälineeni eräissä vaiheissani. Ei toki noina Lapin aikoinani, mutta sotaväen ”vakinaisessa” jo alkuvaiheissakin, ja varsinkin myöhemmin mm. ollessani sotakoulun opettajana. Kyllä sitä sanankäyttöä tarvittiin muissakin töissäni, joskus enemmän kirjallisena, mutta myös suullisena. On sitä sanaa tarvittu myös yksityiselämässäni, mutta enpä nyt siitä enempää…

Kai minulla mielikuvitustakin on, mutta se ei ole suuntautunut itsestäni ja tekemisistäni kertomiseen. Siksipä minusta ei ole näillä palstoilla tullut majuria, johtajaa tms, vaan olen tyytynyt ihan vain omana itsenäni olemiseen. Mielestäni se on ihan tarpeeksi tässä seurassa.

Kyllä ne muistelmani on jaksanut lukea monikin, ja kiitosta niistä olen heiltä saanut. Jaksoi ne lukea myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran korkea raati, joka ne luettuaan katsoi muistelmani ammatillisen perinteen keräyskilpailun voittajaksi ja palkitsi minut siitä paitsi kunniakirjalla myös pienoisella rahapalkinnolla.

Lue lisää

heh Romaani kellariloukon otuksille.
Vaikutat ihan Valtakunnan Marsalkalta.
Aikanasi varmaan muut oli tarpeeettomia, kun toimit johtajana.
Kansakoulusta lähes suoraan työjohtajaksi lappiin, se on saavutus.


Huomasivat, että tämä selvä toimistotyyppi, niin oli taitava.

Sekaisin kuin Seikkalan Mantan pillunkarvat.
Kohta kaikki kirjallisuus tulee, todellakin, Seikkalan Mantan hameen alta.

Mannerheim: ”En ole vielä nähnyt vertaisianne sotureita”.
Me palstalla olemme onnekkaita, että meillä on teidän kaltaisianne ystäviä. . sotilaita.

Varsinkin television puolella aihe on tosiaan niin puhki pohdittu, että vaalien aluspäivinä sen käsittely on mennyt jo toiston toistoksi.

Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että Yleisradio on alkanut pikku hiljaa paremmin ymmärtää, mihin Trumpin kannatus perustuu.

Kova on kohtalo tollakolla, mutta niin pitääkin olla.