Olen alkanut jännittämään kaikenlaisia tilanteita. Kummallista on se, että olen ennen ollut hyvin sosiaalinen ja tykännyt olla ihmisten kanssa. Tai siis kyllä minä vieläkin tykkään olla ihmisten kanssa. Mutta jännitän silloin usein. Enkä ymmärrä miksi!
Jos koulussa on tunti auditoriossa, se jännittää minua. Varsinkin jos siellä on samaan aikaan kolmekin luokkaa. En koskaan halua mennä istumaan minnekään keskelle. Haluan jäädä aina reunaan. Kai siksi, että siitä pääsee helposti ja nopeasti pois, jos tulee hätä. Tiedän, tää kuulostaa tosi omituiselta. Nykyään haluan mennä aina luokassakin istumaan taakse ja lähelle ovea. Minua jännittää välillä olla jopa autossa! Mä olen varmaan tulossa hulluksi! Sitten kun alkaa jännittämään, niin mahaan alkaa sattua ja tulee tunne, että täytyy päästä vessaan. Kumma kyllä en jännitä paljon silloin jos joudun pitämään esitelmän tai olla jotenkin muuten esillä. Hullua!
Jotenkin tämä tuntuu ja kuullostaa siltä, ettei tämmöisestä kehtaa mennä edes lääkärille puhumaan. On tää vaan niin noloa.
Nyt tarttis muutaman päivän päästä mennä kuuntelemaan jotain luentoa auditorioon. Olen jo ajatellut, että olen sen päivän "kipeä". Sinne täytyy mennä vielä autolla ja matka kestää ainakin tunnin. Tuskaa. Mun täytyy aina tietää missä vessa on. Tää alkaa kuullostamaan aika sekavalta...
Jos koulussa on tunti auditoriossa, se jännittää minua. Varsinkin jos siellä on samaan aikaan kolmekin luokkaa. En koskaan halua mennä istumaan minnekään keskelle. Haluan jäädä aina reunaan. Kai siksi, että siitä pääsee helposti ja nopeasti pois, jos tulee hätä. Tiedän, tää kuulostaa tosi omituiselta. Nykyään haluan mennä aina luokassakin istumaan taakse ja lähelle ovea. Minua jännittää välillä olla jopa autossa! Mä olen varmaan tulossa hulluksi! Sitten kun alkaa jännittämään, niin mahaan alkaa sattua ja tulee tunne, että täytyy päästä vessaan. Kumma kyllä en jännitä paljon silloin jos joudun pitämään esitelmän tai olla jotenkin muuten esillä. Hullua!
Jotenkin tämä tuntuu ja kuullostaa siltä, ettei tämmöisestä kehtaa mennä edes lääkärille puhumaan. On tää vaan niin noloa.
Nyt tarttis muutaman päivän päästä mennä kuuntelemaan jotain luentoa auditorioon. Olen jo ajatellut, että olen sen päivän "kipeä". Sinne täytyy mennä vielä autolla ja matka kestää ainakin tunnin. Tuskaa. Mun täytyy aina tietää missä vessa on. Tää alkaa kuullostamaan aika sekavalta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että tarvitset apua. Mitä pidempään pyörität tuota asiaa omassa päässäsi, se vain pahenee.
Mene ehdottomasti lääkärille: usko mua, et ole ainoa, joka kaltaisistasi ongelmista kärsii. Siinä ei ole mitään hävettävää! Samalla tavalla, kuin diabeetikko ei voi ongelmalleen mitään, et sinäkään voi mitään jännittämisellesi.
Olisi mahtavaa, jos voisit kertoa myös jollekin luotettavalle ystävällesi tai läheisellesi. JOs hän on arvoisesi, hän taatusti ymmärtää ja tukee sinua! Tulet yllättymään iloisesti! Tämä ongelma ei tee sinusta lainkaan sen huonompaa ihmistä, kuin muutkaan.
Kyllä, kärsin itse sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutta menin lääkäriin, ja avauduin asiasta myös lähimmilleni, joten nyt menee rutkasti paremmin kuin vuosi sitten.
Tämä ongelma on sellainen, että se ruokkii itse itseään, ja häpeä ruokkii sitä. En minäkään pelkää ihmisiä, vaan pidän heistä. Olen vaan erittäin herkkä ihminen, ja se on vahvuuteni! Uskon, että myös sinun! Ollaan mieluummin herkkiä ja eletään sydämellä, kuin kovia ja tunteettomia! :)
On yksi joka kärsii sos.tilanteista jännityksestä,sanon samat kuin Tytti ei kun lääkäriin ..apu löytyy kun vain haet sitä!
Ihan kuin olisin ite kirjottanut ton jutun! Mul on kans ihan samanlaiset ongelmat. Oon alkanu pelkäämään sosiaalisia tilanteita ja vihaan istua paikallani keskellä jotain hikistä auditoriota. Pahinta kuitenkin on se että mua kusettaa jatkuvasti enkä pysty sen takia keskittymään mihinkään niinkuin ennen. Esimerkiksi joskus on vaikea pysyä paikallaan luokassa, kun kusettaa niin helvetisti ja tulee sellanen tunne, että on pakko päästä pois.
Tsemppiä kaikille jännittäjille!