Käyn siis 6. luokkaa ja olisi ehkä aihetta koulupsykologille tai kuraattorille?
Kavereita mulla on iso porukka, joista kylläkin aitoja kavereita vain muutama, luotettava henkilö. Kavereille en halua kertoa pahasta olosta, en koe saavani tukea heiltä ja tuntuu ettei ketään kiinnosta tää asia, kun ottaa jo koko aiheen ihan leikillä.
Kotona ahdistaa olla, enkä jaksa tehdä enään mitään. Koti ei siis ahdista vaan ehkä perhe. Itse aina oon ollu tosi epäsosiaalinen ja kavereidenkaan luona tai kylillä ei oo kiinnostanu pyöriä. Aina vetäydyn vaan kotiin ja kavereiltakin oon saanu kuulla samasta asiasta. Vaikka kotona ahdistaa olla silti vetäydyn sinne.
Perheessä ei käytetä lähes ollenkaan päihteitä, eikä se pelota tai ahdista. Vanhempien ja sisarusten kanssa ollu riitaa jonkinverran, eikä jaksa tehdä pieniäkään kotitöitä. Suutun pienistäkin asioista, mutta kun masentaa ja ahdistaa niin paljon... Perheellekkään en halua kertoa, hävettää ja muutenkin ne ottaa sen väärällä asenteella..
Mua on kiusattu toka luokalta lähtien, ja on hyvä että pysyn just ja just kasassa. Kiusaamiseen ei siis liity mitään "vakavaa" vaan ihan ulkonäöstä puhumista, selän takana puhumista, tavaroiden piilottelua ja perättömien juttujen levittely. Okei, onhan toi aika vakavaa, enkä oo kertonu kellekkään.
Koulussa oon pärjänny aina hyvin. Tämän ja viimevuoden aikana kylläkin, numerot ovat laskeneet ja tukariryhmäänkin oon vissiin joutunu. Luokassa tuntuu että oon kokoluokan keksipiste ja sekin ahdistaa ja panikoi.
Käytöskin mulla on muuttunu tosi paljon huonommaksi. Oon tosi äänekäs mutta en häiritse tunteja. Voin olla luokan hauskuuttaja ja pelle ja se tuntuu hyvälle, kun muuten ahdistaa ja masentaa.
En tiedä, onko vakavaa jos oon yrittäny viiltää ja oon onnistunu? En tarkoita jättihaavoja vaan ihan pieniä naarmuja ja pieniä viiltoja. Terkka joskus puuttui kädessä olevaan palovammaan ja väitin sen tulleen vahingossa. Viiltäminen tuottaa mulle hyvää oloa, mutta sen jälkee taas alkaa ahdistaa ja masentaa.
Oon hukassa itseni kanssa. Haluan puhua jollekkin, mieluiten kuraattorille tai psykalle.
Kertokaa kokemuksia jos on kummastakaan ja kertokaa myös miten haitte sinne?
Entä kertooko psyka/kuraattori vanhemmille käynneistäni?
Kavereita mulla on iso porukka, joista kylläkin aitoja kavereita vain muutama, luotettava henkilö. Kavereille en halua kertoa pahasta olosta, en koe saavani tukea heiltä ja tuntuu ettei ketään kiinnosta tää asia, kun ottaa jo koko aiheen ihan leikillä.
Kotona ahdistaa olla, enkä jaksa tehdä enään mitään. Koti ei siis ahdista vaan ehkä perhe. Itse aina oon ollu tosi epäsosiaalinen ja kavereidenkaan luona tai kylillä ei oo kiinnostanu pyöriä. Aina vetäydyn vaan kotiin ja kavereiltakin oon saanu kuulla samasta asiasta. Vaikka kotona ahdistaa olla silti vetäydyn sinne.
Perheessä ei käytetä lähes ollenkaan päihteitä, eikä se pelota tai ahdista. Vanhempien ja sisarusten kanssa ollu riitaa jonkinverran, eikä jaksa tehdä pieniäkään kotitöitä. Suutun pienistäkin asioista, mutta kun masentaa ja ahdistaa niin paljon... Perheellekkään en halua kertoa, hävettää ja muutenkin ne ottaa sen väärällä asenteella..
Mua on kiusattu toka luokalta lähtien, ja on hyvä että pysyn just ja just kasassa. Kiusaamiseen ei siis liity mitään "vakavaa" vaan ihan ulkonäöstä puhumista, selän takana puhumista, tavaroiden piilottelua ja perättömien juttujen levittely. Okei, onhan toi aika vakavaa, enkä oo kertonu kellekkään.
Koulussa oon pärjänny aina hyvin. Tämän ja viimevuoden aikana kylläkin, numerot ovat laskeneet ja tukariryhmäänkin oon vissiin joutunu. Luokassa tuntuu että oon kokoluokan keksipiste ja sekin ahdistaa ja panikoi.
Käytöskin mulla on muuttunu tosi paljon huonommaksi. Oon tosi äänekäs mutta en häiritse tunteja. Voin olla luokan hauskuuttaja ja pelle ja se tuntuu hyvälle, kun muuten ahdistaa ja masentaa.
En tiedä, onko vakavaa jos oon yrittäny viiltää ja oon onnistunu? En tarkoita jättihaavoja vaan ihan pieniä naarmuja ja pieniä viiltoja. Terkka joskus puuttui kädessä olevaan palovammaan ja väitin sen tulleen vahingossa. Viiltäminen tuottaa mulle hyvää oloa, mutta sen jälkee taas alkaa ahdistaa ja masentaa.
Oon hukassa itseni kanssa. Haluan puhua jollekkin, mieluiten kuraattorille tai psykalle.
Kertokaa kokemuksia jos on kummastakaan ja kertokaa myös miten haitte sinne?
Entä kertooko psyka/kuraattori vanhemmille käynneistäni?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun en ole enää kouluiässä en tiedä miten sinne kuraattorille pääsee. Sen tietää varmasti joku muu. Terkalle kai voi mennä puhumaan ilman ajanvarausta? Siitä on hyvä aloittaa!
On valtavan hyvä asia että tiedostat tilanteesi ja aktiivisesti haluat apua! Se on kaiken A ja O! Mene rohkeasti puhumaan terkan kanssa ensin, hän tietää sitten tuon kuraattorihomman!
Osaat hyvin kuvailla tilanteesi ja tiedostat ongelmasi. Koska olet myönteinen avun haulle ja saannille, olet jo hyvällä alulla! Tsemppiä sulle!