Uros murisee miehelleni

Voi hyvä luoja sentäs... Yksi pahimmista mokista on päästää koiraa sohvalle ollenkaan. Ihmisen näkökulmasta se ei ole kummoinenkaan juttu, mutta koiralle se on iso askel kohti johtajuutta. Paras paikka fyysisesti on paras paikka laumahierarkiassa koirille, joten autatte tuollaisilla pienillä valinnoilla sitä, että koira pitää itseään parempana tai vähintään saman arvoisena kuin lauman kaksijalkaisia. Koira siis AINA lattialla tai omassa pedissä.

Käske miestä alkaa ruokkimaan koira aina ja joka ikinen kerta. Sinä et siis jatkossa ruoki koiraa ollenkaan. Edes mieheltä koira ei saa ruokaa ennen kuin istuu ja odottaa nätisti lupaa, esim. "ole hyvä".

Meillä kyllä koirat sohvalla ja ei kukaan yritä olla meille pomo, koiralle jos sanoo alas niin se tulee sohvalta pois ja itse pääset siihen.
Vuosi sitten meille muutti kodinvaihtajana 4v uros. Sohvalla oli mutta jos menit komentamaan tai sanomaan että pois niin murahti ja vilautti hampaita. Se homma kitkettiin pois ensimmäisellä viikolla.
Jos käskin koiraa ja murahti niin pannasta kiinni ja eikun alas. Kerran kun otin kiinni niin näykkäisi, sen jälkeen otettiin pikku painit uroksen kanssa ja loppujen lopuksi se alistui. Sen jälkeen ei enää tarvinnut kuin napsauttaa sormia tai sanoa alas niin ymmärsi lähteä. Tähänkin päivään mennessä sama toiminut, ei ole enää meille uhonnut, mutta jos vieras menee komentamaan niin silloin kyllä murahtaa ja vilauttelee hampaita.

Ihmiset ottaa tuommosia tappajakoiria ja sitten ihmettelee kun ne puree ja tappaakin vielä.

Mun puolivuotias koiranpentu nukkuu sohvassa ja sängyssäni, koskaan ei ole tullut erimielisyyksiä siitä, kuka on laumanjohtaja; eli jos koiranpentu, murkkuikäinen, yrittää ottaa paikkaani vaikkapa sängyssäni, rauhallisesti menen siihen omalle paikalleni takaisin ilman mitään edes sormien "napsautuksia", eli menen vaan siihen, ja koira siirtyy oma-aloitteisesti siitä minun paikaltani muualle. On uros ja kovin itsepäinen sekä voimakasluonteinen. Olen naishenkilö.

Ihan normaalia laumaelämää. Lauman ylemmässä arvoasemassa voi huoleti murista alemmassa asemassa olevalle. Eikä kukaan tee asialle mitään. Paitsi kirjoittaa keskustelupalstalle.

Koira ei kuulu sänkyyn eikä sohvalle. Alempiarvoisen paikka on aina lattialla ja koira kun on AINA alempiarvoinen ainakin toivottavasti silläö koira kärsii ilman vahvaa johtajaa laumasielu kun on. Laumassa on aina susillakin VAIN YKSI johtaja ei muita.

Pyssyt sentään. Mulla on koira sängyssä ja kissakin.

Eikä kukaan näytä hampaitaJos näyttäis, heittäisin ulos sänkypiiristä.

Koira on silti alempiarvoinen, kissa sen yläpuolella ja minä.

Koira makaa häkissä, kissat häkin päällä.

Istu, istu, istu harjoituksia, lahjusten kanssa. Siitä se lähtee.

No itseppä sä jo sanoitkin missä kiikastaa. Miehelläs ei auktoriteettia, eli on alempana ku koira laumassa, eli miehesi on tossukka. Eli sille pitää tehä jotain. Miehes myös kouluttamaan koiraa ja näyttään kaapinpaikka.
Koira kunnioittaa sua ja alistuu, nyt pitäs mieheski samalle viivalle kanssas. Elikä namien kanssa harjotteleen. Paikka , situ, maahan, irti, pois... ym mitä näitä nyt on. Peruskoulutus kuntoon. Sekin vaikuttaa että koiranne on teini ja kettuilee kyllä ja hakee itteensä

Meillä löhöillään sohvalla molemmat yhtäaikaa. Toinen toisessa päässä ja toinen toisessa. Itse omin kumminkin "tyynypään". Jos tyyny sattuu olemaan koiran pään alla niin antaa se sen minulle kiltisti, korkeintaan katseesta voi lukea että "ai taas".
Ei murinoita eikä marinoita, vain kavereita.

Tuota tuota noin,vetää kyllä sanattomaksi koko stoorit.

Teilläkö on kaikilla saksanpaimenkoirat ?

Jotenkin nyt tuntuu ettei monikaan tunne oikeasti saksanpaimen koiraa, erikoisesti uros koiraa.

Ja teilläkö oli nyt nuo sakut sohvaperunoita?

Muihin en aio nyt vastailla sen koomin kun aloittajan teemaan sohvan ja auktoriteetti ongelmasta.

1) Teidän koira ei tule oppimaan enään hevillä sohvaan nousemisesta.Virhe on jo tehty.

2)Koiran kasvatus on alunperinkin mennyt päin honkia pentuaikana ja koira olettaa takuu varmasti itsensä ylemmäksi laumassa kun miehesi on,todennäköisesti koiran kasvaessa eli ikääntyessä koira on varma että hän on lauman johtaja.

Tämän voi todentaa mm:siten kun muissa käskyissä koira ei tottelekkaan enään itse emäntää esim:ulkona tai sitten jopa sisällä,mutta ulkona tämä todentuu todennäköisesti jahka koira on hieman iäkkäämpi käskyttäminen ei onnistu tai kun koiran tulisi käyttäytyä tietyin tahoin niin koira ei ota käskyjä juuri silloin kun on ääritilanne.

Tämä on uroskoirilla aika tyypillinen ja tällöin se ei ole hallinnassa oleva koira.

Näykkäisy koiralta on merkki ettei se arvosta miestäsi todellisuudessa pätkääkään vaan se on alempiarvoisempi,koska olette päästäneet tilanteen noin pahaksi ja miehesi on alunperin luontojaan sellainen ettei hänelle olisi sopinut uros saksanpaimen koira, niin tilanne on oikeasti karannut käsistä eikä sitä ole mitenkään helppo korjata jos miehesi ei ollut alusta asti määrätietoinen ja tehnyt selväksi ketkä on ylempänä laumassa.

Narttu ja uros saku on yleensä aivan kuin yö päivän ero.

Näkemättä tilannetta on paha sanoa kuinka sen kanssa olisi edettävä,riippuu siitä koiran luonteesta ,jos uroskoira on suhteellisen kova luontoinen niin ikääntyessä lähempänä kahta vuotta emännälläkin on totinen paikka.

Epäilen ettet pärjää uroskoiralle,sen joutuu alistamaan voimakeinoin mikäli koira on vahvaluonteinen,se ei tottele nyt sinuakaan vaikka käskisit sen olemaan kunnolla ja murisematta ym.On erittäin todennäköistä koiran ottavan johtajan paikan teidän perheessä.


Voin kertoa ihan suoraan nyt ,uroskoira mikäli se on tälläinen kuvaamani tai olettamani koira ja sitä ei ole opetettu säännöllisesti pennusta asti, niin siitä ei saa ehdottoman hyvää enään.

Koiran alistaminen olisi tehtävä pennusta asti ja sen kanssa tulisi leikkimielisesti tehdä koulutusta.

Miehesi ei enään pärjää sille mikäli hän yrittäisi laittaa koiran aisoihin,tätä ei kannata voimakeinoin missään tapauksessa enään yrittää jos kyseessä on henkilö joka ei vie hommaa loppuun asti varmuudella,kesken jätettynä alistaminen antaa lisää valtaa koiralle koska se voitti.

Näkemättä koiran reaktioa on paha sanoa koulutus tai kitkemistapaa,koira ei tule tottelemaan muita kuin sinua koska miehesi ei tehnyt ajoissa töitä.(luonut suhdetta koiraan).

Koittakaa nyt pituuttaan vielä eli .....

Yrittäkää luoda suhdetta aluksi koiraan niin että kaikki mitä miehesi tekee herättää koiran mielenkiinnon,kun koira alkaa kiinostumaan vähäisestäkin on se syytä palkita voimakkaalla ärsykkeelä,jokin tosimieleinen josta koira tykkää.

Jos miehesi onnistuu luomaan suhteen aluksi koiraan,niin sitten voitte alkaa käskyttää koiraa mutta ei liian aikaisin ennen kuin koira mieltää miehesi olevankin arvostettu ja tästä koira päättelee kaikesta seuraa vain hyvää.

Vähitellen sitten makupalat jätetään pois kokonaan.

t.Nimimerkillä entinen uros saksan paimenkoiran omistaja ,koirani oli kovapäinen painaen 60 kiloa. Nämä oli niitä 90 luvunvuosikymmenen viimeisimpiä kovan luokan sakemanneja. Näitä voi olla toki vieläkin mutta kovin harvassa ne lienee on suomessa.

Nykyisin omistan laumanvartijan ja näiden kanssa on oltava määrätietoinen ja ehdottoman oikeuden mukainen.

Jos jostain syystä koira, esim hoitokoira murusisi minulle sohvalta, en kävisi kouraan kiinni. En lähtisi paininaan itsenikokoisen koiran kanssa. Huijausin koira piis sohvalta, vaikka kumoamalla koko sohvan, kupittäusin itse heti koiran paikalle , kieltäisin ja murisisin koiralle sohvalta itse. Sen jälkeen vahtisin tarkkaan kieltoani ja koiralla ei tämän jälkeen olisi enää lupa nousta sohvalle tai sänkyyn. Vahvistausin auktoriteettiäni myös muualla, niin että kaikki koiran tekeminen tulisi luvanvaraiseksi ja pitäisin tiukasti kiinni henkisistä vaatimuksista. Koiraa ei myöskään kehuta ja hyvitä mistään mitä se ei ansaitse. Sitä ei mitenkään nosteta korokkeelle.

Mun koirakin narttu murisi ukolle kun se tuli myöhemmin sänkyyn kuin me. Ne oli jonkin aikaa vihollisia ukko ja koira ja ukko meni välillä toiseen huoneeseen nukkumaan. Sitten ukko alkoi tuomaan pikku herkkuja yöpöydän laatikkoon jonka jälkeen koira ilman pyyntöä alkoi antamaan tilaa ukolle kun tuo tuli sänkyyn koska sai aina jotain namia. Sitten heistä tuli parhaat kaverit ja koira nukkui ukon kainalossa ja minä sängyn reunalla....

Meillä kyllä koira pyytää luvan, saako tulla sohvalle/sängylle. Monesti se kärkkyy, nytkin tuossa vieressä kuuluu sitä tavallista läähätystä (huomioi mut, pliis) ja jätän sen huomioimatta. Nyt se laittoikin makaamaan, koska en edes huomannut mitenkään tätä huomionhakua. Meillä koirat ovat aina tienneet paikkansa.

Ap:n miehellä on ihan selkeästi jonkin asteinen kammo tuota koiraa kohtaan ja koira on huomannut sen. Taas on otettu sakemanni väärään kotiin ja seuraukset voivat olla vielä todella vakavat.

Minun urokseni ovat aina ilman minkäänlaista vääntämistä yrittäessään ottaa paikkaani, ohjeistaessani nätisti ja kiltisti, ilman minkäännäköistä vääntöä, antaneet paikan minulle, mikä minun on. Näin olen kolme urossaksanpaimenkoiraani kouluttanut. Kiitosta on tullut, niistä palkintoja.

Ongelmia tulee helposti, kun koira nostetaan ihmisen arvoiseksi, päästämällä se ihmisten sänkyyn ja sohville...meillä on koiralla paikka erikseen.

Minulla kaikki saksanpaimenkoirani ovat pennusta asti nukkuneet sängyssäni sekä sohvalla vieressäni. Mitään ongelmia ei koskaan ole tullut.

samoin kaikki sakut nukkuneet missä haluavat,,,ja jos jotain mukinoita tullut niin äkkiä ovat huomanneet missä mennään,,niin on lähtenyt yli 50kiloiset uroksetkin,jos ovat alkaneet näyttää mieltä,samoin oppi tavoille tulokas joka dominoi entisiä omistajia,ja kävi niiden päälle,,,teki vaan pahan virheen ja puri minua,,,sitten oli 12v paras saku uros,kotona,,,ja oli luonne loppuun asti niin kuin piti

Monet ovat ottaneet kantaa sohvalla olemiseen. Todella, se ei NORMAALISTI ole eläimelle epätyypillinen paikka monessakaan kodissa. MUTTA tässä tilanteessa, kun "uhmaikäinen", epäjohdonmukaisesti kasvatettu nuori koira kokee olevansa laumassa ylempänä ihmistä, se ei saa mennä sohvalle, ottaa ruokaa, lähteä lenkille, nousta autoon jne ilman lupaa. Emännän kanssa ensin takaisin perusteisiin eli kurinpalautus. Isäntä mukaan sitten kun koira ymmärtää mistä on kyse. Pelkkä "uhmaiän koulutus" ei välttämättä riitä, vaan samat luvat/käskyt myös aina jatkossakin.

Anna koirallesi pillua. Koiraa vituttaa kun se ei saa ja miehes saa.

Kylläpä on ikävänlaista tekstiä taas tänne kirjoitettuna. Siistikää suunne. Ainut ja yksikertainen neuvo koiran dominanssinhaluun on juurikin määrätietoinen johdonmukainen ote, positiivisen vahvistamisen keinoin saavutetaan miljoona kertaa parempia tuloksia koirankoulutuksessa kuin rankaiseminen ei-toivotusta käytöksestä. Esim. koulutan pentuni alusta asti mm. siten, että kun minä syön, ruokiani ei yritetä pöydältä ottaa, vaan koira makailee rennosti siinä jossain vieressä ilman, että hyppii pöydän edessä taikka kerjää. Nyt olen 8 kk ikäisen pennun kouluttanut tässä noin, ei ota ruokiani, vaikka aluksi yritti sitä, voin käväistä vaikka pari minuuttia toisessa huoneessa, niin ruokiin ei ole koskettu. Edellinen sakuni ei koskaan ottanut myöskään ruokaa pöydältä eikä koskaan myöskään kerjännyt ruokaa. Siedätän koiran pikkuhiljaa tällaiseen hyvään toivottuun käytökseen palkitsemalla.