Kesällä törmäsin erääseen henkilöön. Aivan tavanomaista asiaa olin menemässä
tekemään kun näin hänet. Hän oli vuorossa edellä joten vähän aikaa seurasin häntä.
Henkilöstä tiesin nimen, en juurikaan muuta.
Ihmeellinen tunne valtasi minut. Pitäisi puhua tuolle henkilölle, sanoi sisimpäni.
En ole tottunut puhumaan niin vieraalle ihmiselle.
Noin puolentunnin päästä näin hänet uudestaan, ja sisäinen tunne vahvistui.
Seuraavana päivänä hän yllättäen ajoi vastaan kymmeniä kilometrejä kotoaan.
Sisäinen tunteeni kasvoi vain, minun ymmärtämättä mistä on kysymys.
Avatessani suomi 24.n huomasin etusivulla kirjoituksen, joka kertoi noista törmäyksistä. Kiinnostuneena luin palstaa.
Kysyin missä olin törmännyt mainitessani paikan, kirjoittaja vastasi; osuman sain.
Alkoi palstailu, jossa hän tuli enemmän tutuksi.
Herkkänä ihmisenä opin tietämään milloin hän kirjoitti palstalle ja voin käydä katsomassa sitä.
Tietynlaiset asiat ja kokemukset elämässä alkoivat yhdistämään.
Kolme kuukautta kesti aika aktiivista kirjoittelua.
Halusin pitää häntä ystävänäni, eräänlaisena sisaruksena, jota oli mukava jututtaa.
Sitten en tuntenut
enää samassa paikassa, missä olin ennen tuntenut.
Nyt en tunne oikein mitään, ja tuskin hän enää minulle kirjoittaisi.
Palsta muuttui nimensä veroiseksi.
Tänne tuleminen on satunnaisempaa ja muut foorumit alkaa vähitellen
kiinnostamaan.
Ketään täällä ei voi omistaa. Välillä vain tuntemiset heittää kovasti.
Miehen rinnassa on kummallinen möykky joka aiheuttaa
asioita joita ei voi ymmärtää.
tekemään kun näin hänet. Hän oli vuorossa edellä joten vähän aikaa seurasin häntä.
Henkilöstä tiesin nimen, en juurikaan muuta.
Ihmeellinen tunne valtasi minut. Pitäisi puhua tuolle henkilölle, sanoi sisimpäni.
En ole tottunut puhumaan niin vieraalle ihmiselle.
Noin puolentunnin päästä näin hänet uudestaan, ja sisäinen tunne vahvistui.
Seuraavana päivänä hän yllättäen ajoi vastaan kymmeniä kilometrejä kotoaan.
Sisäinen tunteeni kasvoi vain, minun ymmärtämättä mistä on kysymys.
Avatessani suomi 24.n huomasin etusivulla kirjoituksen, joka kertoi noista törmäyksistä. Kiinnostuneena luin palstaa.
Kysyin missä olin törmännyt mainitessani paikan, kirjoittaja vastasi; osuman sain.
Alkoi palstailu, jossa hän tuli enemmän tutuksi.
Herkkänä ihmisenä opin tietämään milloin hän kirjoitti palstalle ja voin käydä katsomassa sitä.
Tietynlaiset asiat ja kokemukset elämässä alkoivat yhdistämään.
Kolme kuukautta kesti aika aktiivista kirjoittelua.
Halusin pitää häntä ystävänäni, eräänlaisena sisaruksena, jota oli mukava jututtaa.
Sitten en tuntenut
enää samassa paikassa, missä olin ennen tuntenut.
Nyt en tunne oikein mitään, ja tuskin hän enää minulle kirjoittaisi.
Palsta muuttui nimensä veroiseksi.
Tänne tuleminen on satunnaisempaa ja muut foorumit alkaa vähitellen
kiinnostamaan.
Ketään täällä ei voi omistaa. Välillä vain tuntemiset heittää kovasti.
Miehen rinnassa on kummallinen möykky joka aiheuttaa
asioita joita ei voi ymmärtää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kauppa, ravintola, baari, parkkipaikka, ruokala, jne siellä ne kaikki ihmiset törmäilee. Joten eipä kannata liian herkästi tunnistella. Eipä pakosti ollut sinun hän vaan toinen harhainen psykoottinen joka toivoo niin paljon että ottaa miljooniin sopivan vinkin omaksi ja alkaa elämään suhdetta mielikuvituksessaan
Harhaa tai ei, on mukava elää harhassakin jos siihen on kaveri.
Voisin kertoa faktojakin, mutta tämä harha on mukavampaa.
On aivan mahtavaa tietää, että on joku toinenkin harhainen, joka tuntee vähän samalaisia asioita.
Nimimerkissäsi kiellät olemasta pykoottinen. Se sopii minulle.
Toivottavasti et pane pahaksesi vaikka kiellän sinunkin olevan pypsypy
-no olipa vaikea sana- vaan aivan tavan ikävöitsijä tällä palstalla.
Ikävöidään sitten eihän se paljon kustanna.
ps. kerroin tuossa aloituksessa, että tämä toinen harmainen kyllä
myönsi olleensa paikalla-varmaankin vain harhailemassa.
Mukavaa päivänjatkoa sulle!,;))
t. harhaileva.
(niin ja tietysti ikävöivä)
Mutta wi ikävöivän sinua eikä samassa kaupungissa. Minun voisi luulla seitsemän että kaipaan heitä koska jokaisen tavannut samassa kaupassa kassajonossa ja samassa kaupassa sekä samoina viikonpäivinä ja samanlaisilla kellonajoilla et et-- jos se harhainen lopettaisi sen psykoosinsa jo
ppsykoottista kiusoittelua
Tohtiikohan tuonne markettiin enää ollenkaan mennä. Mitähän se kassakin
ajattelee kun aina niin kauniisti kiittää ja hymyilee.
Naapurin pappaa ei varmaan kantsi ollenkaan puhutella- ties mitä ajattelevat.
Kun sä kerran kiellät pysookin niin täytyy ryhdistäytyä ja tulla tänne palsalle vain ikävöimään,;)D
Tunsin riemua kun huomasin entisen tunteen palanneen.
(olkoonkin harhaa )
taas ei kuulu mitään :(
Jatkossa menetellä tärkeän ihmisen kohdalla. Yrittää yhteyttä-ahdistuuko.
Lopettaa kaikki yhteys- siitä se ikävä pahenee.
Liian vaikeaa.