Vinkkejä, miten tulla toimeen oman epäluuloisuuden kanssa?
Mulla esiintyy tietyissä ihmissuhteissa välillä vahvaa epäluuloisuutta. Ajattelen, että ne ihmiset eivät ole vilpittömiä mua kohtaan tietyissä asioissa, vaan ajavat (ne siis jotka tekemisissä saman aiheen parissa) jotain omaan etuaan mun selän takana. Monesti jään miettimään sanottujen sanojen piilomerkityksiä ja teen omia tulkintojani. Ongelma on siinä, että tavallaan ne voi olla totta, mutta yhtälailla vain totta mun pään sisällä. Eikä niihin useinkaan saa vastausta heti ja sitten se asia jää kummittelemaan mieleen. Toisaalta on myös pieniä perusteita siihen, että olen oikeassa tulkintojeni kanssa...
Uusin liittyy työyhteisöön, jossa kuvittelen kaikkee. Kerran sain kyllä todisteenkin siitä jälkikäteen, että on mun kuvitelmaa (luulin että yksi oli mun takia sairastunut). Mut kuvittelen, tietystä syystä jota en nyt tässä sano, että minun selän takana musta puhutaan mun selän takana. Epäilen et mun sposteja/nettisurffailua seurataan, seurailen et ketkä menee samoihin palavereihin ja mietin miksi. Tarkkailen liikaa ihmisten eleitä/ilmeitä ja tulkitsen omalla ihmisten juttelua ja äänenpainoja. Mut tässäkin sama, että periaatteessa jotkut tulkinnat vois olla oikeita.
Onhan tää varmaan ihan pimeän kuuloista ja pimeääkin, mutta toistaiseksi olen tullut noiden kanssa toimeen, vaikka kyllä tuo työpaikalla esiintyvä välillä rassaa.
Muilla kokemuksia vastaavan tyyppisestä? Miten olette pärjänneet asian kanssa? Oletteko menneet asian vuoksi hoidatuttaa itseänne? Muuttuiko tilanne pahemmaksi?
Mulla esiintyy tietyissä ihmissuhteissa välillä vahvaa epäluuloisuutta. Ajattelen, että ne ihmiset eivät ole vilpittömiä mua kohtaan tietyissä asioissa, vaan ajavat (ne siis jotka tekemisissä saman aiheen parissa) jotain omaan etuaan mun selän takana. Monesti jään miettimään sanottujen sanojen piilomerkityksiä ja teen omia tulkintojani. Ongelma on siinä, että tavallaan ne voi olla totta, mutta yhtälailla vain totta mun pään sisällä. Eikä niihin useinkaan saa vastausta heti ja sitten se asia jää kummittelemaan mieleen. Toisaalta on myös pieniä perusteita siihen, että olen oikeassa tulkintojeni kanssa...
Uusin liittyy työyhteisöön, jossa kuvittelen kaikkee. Kerran sain kyllä todisteenkin siitä jälkikäteen, että on mun kuvitelmaa (luulin että yksi oli mun takia sairastunut). Mut kuvittelen, tietystä syystä jota en nyt tässä sano, että minun selän takana musta puhutaan mun selän takana. Epäilen et mun sposteja/nettisurffailua seurataan, seurailen et ketkä menee samoihin palavereihin ja mietin miksi. Tarkkailen liikaa ihmisten eleitä/ilmeitä ja tulkitsen omalla ihmisten juttelua ja äänenpainoja. Mut tässäkin sama, että periaatteessa jotkut tulkinnat vois olla oikeita.
Onhan tää varmaan ihan pimeän kuuloista ja pimeääkin, mutta toistaiseksi olen tullut noiden kanssa toimeen, vaikka kyllä tuo työpaikalla esiintyvä välillä rassaa.
Muilla kokemuksia vastaavan tyyppisestä? Miten olette pärjänneet asian kanssa? Oletteko menneet asian vuoksi hoidatuttaa itseänne? Muuttuiko tilanne pahemmaksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei missään nimessä kannata mennä psykiatrille. Tosta voi saada vaikka elämän pilaavan psykoosidiagnoosin.
Asiat voi olla niin tai näin. Ihmiset monesti tapaavat ajaa omia etujaan. Kannattaa kai keskittyä vain omaan työntekoon eikä niin kauheasti tarkkailla mahdollisia salaliittokuvioita pitäen kuitenkin sellaisen olemassaolon yhtenä mahdollisena totuutena. Mutta entä sitten? Aika vähän yksilö voi tehdä mitään sellaista vastaan. Hoida vaan oma hommasi asiallisesti.
Kukahan tämän aloituksen on tehnyt?
ups, nytte "ne" löysi tännekin. en ole enää missään turvassa. ;)
minusta on hienoa olla vähän paranoidi. tietää olevansa elossa.
Minä luulen että toimittajat kusettavat meitä. Mitä luulet?
Tuo on aika yleistä ja sitä on kaikilla jonkun verran.
Jos haluat vapautua tuosta kokonaan niin lue Dalai Laman "How to see yourself as you really are". Kirja on välillä raskaslukuista koska siinä puntaroidaan huolella erilaisia näkökohtia mitkä liittyvät minäkuvaan ja sen muodostamista seuraaviin ongelmiin ja perusteettomaan kärsimykseen. Itselläni on ollut kirja jo 10 vuotta ja luen sitä aina joskus. Seuraavana päivänä huomaa kuinka huoleton ja vapautunut olo on, koska niihin ajatusprosesseihin valon tuominen puhdistaa niitä. Täysin vapautuneena ei pelkäisi mitään.
Toinen hyvä kirja on Thich Nhat Chah: Fear. Siinä on toimivia ja tehokkaita ohjeita pelon ja muiden ongelmien murskaamiseen käytännössä ja ennalta ehkäisyyn. Sekin vaatii silti lukemista ja ajattelua. Muuten automaattiset ajatusprosessisi kiertävät samaa rataansa, ellet tuo niihin perspektiiviä, positiivisia kokemuksia, sekä jotain muuta tilalle :)
Vitun runkut! Mun muna stondaa hyvin.
Vitun paskamainokset...