Heitin tänään roskiin lähes täyden topan tupakkaa sekä kaikki muut asiaan liittyvät tilpehöörit. Hetken aikaa kävi niitä jo sääliksi ja teki mieli käydä hakemassa ne takaisin, mutta en sitten hakenutkaan. Yksi sätkä oli vielä jäljellä, ja poltin sen pois. Se oli viimeinen. Onhan näitä "viimeisiä" toki ollut ties kuinka monta aiemminkin.
En ole ikinä ollut kovin kova tupakoimaan, vaan olen pitänyt itseäni enemmänkin satunnaispolttajana, joka ei ole juurikaan koukussa tupakkaan. Usein tupakointini on tarkoittanut ehkä paria kolmea tupakkaa viikossa, eikä ole ollut temppu eikä mikään olla montakin päivää polttamatta. Silloin kun olen polttanut enemmän, se on tarkoittanut ehkä korkeintaan viittä tupakkaa päivittäin.
Mutta lopettanut olen monta kertaa. Savuttomuus ja nikotiinittomuus on kestänyt joskus monta kuukauttakin, mutta koskaan en ole yltänyt puoleen vuoteen. Montakin kuukautta voi mennä ilman ongelmia, eikä edes tee mieli tupakkaa. Sitten jossain vaiheessa tupakka on jotenkin saanut minut aina valtaansa. Se on ollut mielessä vähän väliä, ja tunkeutunut jopa uniini, vaikken olisi pitkään aikaan polttanut. Sitten on alkanut tekosyiden keksiminen... "voisihan sitä yhden polttaa kokeeksi", "voisihan sitä polttaa yhden aina silloin tällöin", "ehkäiseehän se parkinsonin tautia ja tulehduksellisia suolistosairauksia", "onhan se ihan mukaavaakin", "kyllä se tupakanpoltto tällä kertaa pysyy hallinnassa, enkä ala polttaa enempää", "polttivathan intiaanitkin". Riippuvainen mieli keksii mitä mielikuvituksellisempia perusteluita tupakoinnille. Sitten tulee päivä, jolloin ostan tupakkaa. Ihan vain polttaakseni silloin tällöin nautinnon vuoksi. Savun vetäminen henkeen pitkän tauon jälkeen tuntuu pahalta. Jostain kumman syystä se ei kuitenkaan riitä syyksi olla polttamatta, ja muutaman röökin jälkeen se alkaa taas tuntua samalta kuin ennenkin.
Mutta ei, se ei ole ikinä, ei ainuttakaan kertaa pysynyt hallinnassani! Jonkin aikaa ehkä, mutta sitten tulee jokin stressaava tilanne elämässä, ja pakenen ongelmiani menemällä ulos tupakalle, vaikka tiedän ettei pitäisi. Sitten menen tupakalle juhlistaakseni jotain kivaa asiaa. Sitten menen tupakalle muuten vaan. Pian poltan taas useamman tupakan päivässä. Sitten tupakoin, jotta saisin tupakat loppumaan että voisin lopettaa.
Olen polttanut punaista, sitten kokeillut sinistä ja vielä paljon miedompaa. Olen polttanut lisäaineetonta sekä ihan ehtaa luomua. Mutta aina tupakoinnista on tullut ongelma. Se on aiheuttanut häpeää. Pahaa hajua vaatteissa. Päänsärkyä. Väsymystä. Mielialanvaihteluja. Yskimistä. Turhaa ajanhukkaa. Rahanmenoa. Vatsavaivoja. Olen ollut kaikin puolin huonovointisempi. Olen inhonnut tupakkaa ja itseäni. Mutta kaikki se unohtuu, kun on tarpeeksi kauan polttamatta, ja alkaa taas tehdä mieli.
Olen käyttänyt joskus korvikkeena myös nuuskaa ja nikotiinipurukumia, mutta niiden käyttökin on tuntunut pahalta ja typerältä, ja johtanut ennen pitkää tupakanpolttoon. "Olenhan jo joka tapauksessa koukussa nikotiiniin." Ainut tupakkatuote, joka ei ole aiheuttanut ongelmia, on sikarit. Niitä olen voinut poltella silloin tällöin nautinnoksi jossain luonnon helmassa lintujen laulua kuunnellen, enkä ole jäänyt niihin koukkuun. Mutta jos poltan yhdenkin savukkeen, poltan kohta toisenkin, ja pian koko homma karkaa käsistä.
Vai muka satunnaispolttaja! Pakko tunnustaa, että olen pahasti riippuvainen, vaikken poltakaan niin paljon kuin ihmiset yleensä. Tätä on jatkunut vuodesta toiseen, ja nyt sen on kertakaikkiaan loputtava.
En ole ikinä ollut kovin kova tupakoimaan, vaan olen pitänyt itseäni enemmänkin satunnaispolttajana, joka ei ole juurikaan koukussa tupakkaan. Usein tupakointini on tarkoittanut ehkä paria kolmea tupakkaa viikossa, eikä ole ollut temppu eikä mikään olla montakin päivää polttamatta. Silloin kun olen polttanut enemmän, se on tarkoittanut ehkä korkeintaan viittä tupakkaa päivittäin.
Mutta lopettanut olen monta kertaa. Savuttomuus ja nikotiinittomuus on kestänyt joskus monta kuukauttakin, mutta koskaan en ole yltänyt puoleen vuoteen. Montakin kuukautta voi mennä ilman ongelmia, eikä edes tee mieli tupakkaa. Sitten jossain vaiheessa tupakka on jotenkin saanut minut aina valtaansa. Se on ollut mielessä vähän väliä, ja tunkeutunut jopa uniini, vaikken olisi pitkään aikaan polttanut. Sitten on alkanut tekosyiden keksiminen... "voisihan sitä yhden polttaa kokeeksi", "voisihan sitä polttaa yhden aina silloin tällöin", "ehkäiseehän se parkinsonin tautia ja tulehduksellisia suolistosairauksia", "onhan se ihan mukaavaakin", "kyllä se tupakanpoltto tällä kertaa pysyy hallinnassa, enkä ala polttaa enempää", "polttivathan intiaanitkin". Riippuvainen mieli keksii mitä mielikuvituksellisempia perusteluita tupakoinnille. Sitten tulee päivä, jolloin ostan tupakkaa. Ihan vain polttaakseni silloin tällöin nautinnon vuoksi. Savun vetäminen henkeen pitkän tauon jälkeen tuntuu pahalta. Jostain kumman syystä se ei kuitenkaan riitä syyksi olla polttamatta, ja muutaman röökin jälkeen se alkaa taas tuntua samalta kuin ennenkin.
Mutta ei, se ei ole ikinä, ei ainuttakaan kertaa pysynyt hallinnassani! Jonkin aikaa ehkä, mutta sitten tulee jokin stressaava tilanne elämässä, ja pakenen ongelmiani menemällä ulos tupakalle, vaikka tiedän ettei pitäisi. Sitten menen tupakalle juhlistaakseni jotain kivaa asiaa. Sitten menen tupakalle muuten vaan. Pian poltan taas useamman tupakan päivässä. Sitten tupakoin, jotta saisin tupakat loppumaan että voisin lopettaa.
Olen polttanut punaista, sitten kokeillut sinistä ja vielä paljon miedompaa. Olen polttanut lisäaineetonta sekä ihan ehtaa luomua. Mutta aina tupakoinnista on tullut ongelma. Se on aiheuttanut häpeää. Pahaa hajua vaatteissa. Päänsärkyä. Väsymystä. Mielialanvaihteluja. Yskimistä. Turhaa ajanhukkaa. Rahanmenoa. Vatsavaivoja. Olen ollut kaikin puolin huonovointisempi. Olen inhonnut tupakkaa ja itseäni. Mutta kaikki se unohtuu, kun on tarpeeksi kauan polttamatta, ja alkaa taas tehdä mieli.
Olen käyttänyt joskus korvikkeena myös nuuskaa ja nikotiinipurukumia, mutta niiden käyttökin on tuntunut pahalta ja typerältä, ja johtanut ennen pitkää tupakanpolttoon. "Olenhan jo joka tapauksessa koukussa nikotiiniin." Ainut tupakkatuote, joka ei ole aiheuttanut ongelmia, on sikarit. Niitä olen voinut poltella silloin tällöin nautinnoksi jossain luonnon helmassa lintujen laulua kuunnellen, enkä ole jäänyt niihin koukkuun. Mutta jos poltan yhdenkin savukkeen, poltan kohta toisenkin, ja pian koko homma karkaa käsistä.
Vai muka satunnaispolttaja! Pakko tunnustaa, että olen pahasti riippuvainen, vaikken poltakaan niin paljon kuin ihmiset yleensä. Tätä on jatkunut vuodesta toiseen, ja nyt sen on kertakaikkiaan loputtava.
Vastaukset 6
Vanhimmat
champiksi avuksi jos ei muu auta,toivottavasti pystyt lopettamaan kokonaan.
Huomaa, että olet miettinyt asiaa pohjia myöten. Lykkyä tykö lopettamiselle!
Elämä tupakan kanssa on orjan elämää.
Itse en ole vielä päässyt tupakasta kokonaan eroon, vaikka viimeisestä tupakasta on 279 päivää. Se onnistui vain sähkötupakan avulla. Riippuvuus on kuitenkin edelleen olemassa, vaikka olo on terveempi ja vapaampi.
Tunnein välein tupakka nyt. Ainahan se seuraava tunti tulee.
Turhan takia tuli poltettua "holtittomasti".
Lakossa 2 krt, nyt alottelemassa kolmatta. Pitää vähentää näin aluksi.
Ei tuo tunnin rööki oikein maistu enää miltään, aika pahalle oikeasti.
Vieroitus oireet ei kiinnosta, joten yritän tällä tyylillä taas.
Kertokaapa kuinka lopettaminen onnistuu....
No nyt on pari kuukautta mennyt ilman nikotiinia. Eipä tässä mitään ihmeitä. Ihan rutiinillahan tämä lopettaminen sujuu, ja mukavampi ilman tupakkaa on elää, vaikka sitä turhuutta välillä tekeekin mieli.
Ensimmäisinä päivinä ilman tupakkaa oli aika surullinen ja tyhjä olo, kuin olisi hyvästä ystävästä luopunut. Sen jälkeen tupakka ei ole käynyt mielessä kovinkaan usein. Paitsi nyt taas viime päivinä kun on ollut jotenkin niin vaikeaa ja masentavaa, on käynyt mielessä, millaista olisi kääntyä taas sen "ystävän" puoleen. Jotain kummaa lohtua se kyllä antaa, vaikkakin vain hetkellistä. Pitemmän päälle se kuitenkin vain lisää tuskaa, sen tiedän.
Mitään varsinaista tupakanhimoa ei ole ollut ainakaan vielä. Sen jännän asian olen omalla kohdallani huomannut, että kun olen siirtynyt terveelliseen kasvisruokavalioon ilman roskaruokaa, sokeria ja muuta höttöä, niin sellainen entisenlainen tupakanhimokin on sen myötä selvästi vähentynyt.
Teit siis tupakkakon. Hienoa. Muistaakseni Mark Twain kertoi tekevänsä niitä useammankin yhden päivän kuluessa.