En edes tiedä mitä kirjoittaa.
Olen tässä nyt muutamia vuosia elänyt vain päivä kerrallaan, tavallaan irtautuneena omista tuntemuksistani. Talousasiat on perseellään ( koska en vain hoitanut niitä, mahdollisuus olisi ollut), opiskelut jäi, koska tentit vaan menivät ohi. Suunnittelin kyllä, mutta sitten vaan hups, kuukausi on kulunut. Päivät vaan valuu ohitse, en oilein saa mitään aikaiseksi.
Osa-aikatöis käyn ja se kyllä onnistuu. Kuten myös ns. päivittäinen elämä, menee jotenkin automaatiolla. Jos alan moettimään tulevaisuutta tai ylipäätänsä omaa elämääni, alan vain itkeä tuntikausia.
Ja se, että ei minua mikään vaivaa, paitsi vain saamattomuus. Tuntuu vain hölmöltä miettiä jotain "ongelmia" koska ulkopuolisen korvaan ne ei miltään ongelmilta kuulosta. Miten parantua "ei mistään" ja miten saada taas elämänhallinta kuntoon kun ei se vuosiin ole onnistunut.
Onko muita, joilla ollut samaa, miten tästä voisi nousta..
Olen tässä nyt muutamia vuosia elänyt vain päivä kerrallaan, tavallaan irtautuneena omista tuntemuksistani. Talousasiat on perseellään ( koska en vain hoitanut niitä, mahdollisuus olisi ollut), opiskelut jäi, koska tentit vaan menivät ohi. Suunnittelin kyllä, mutta sitten vaan hups, kuukausi on kulunut. Päivät vaan valuu ohitse, en oilein saa mitään aikaiseksi.
Osa-aikatöis käyn ja se kyllä onnistuu. Kuten myös ns. päivittäinen elämä, menee jotenkin automaatiolla. Jos alan moettimään tulevaisuutta tai ylipäätänsä omaa elämääni, alan vain itkeä tuntikausia.
Ja se, että ei minua mikään vaivaa, paitsi vain saamattomuus. Tuntuu vain hölmöltä miettiä jotain "ongelmia" koska ulkopuolisen korvaan ne ei miltään ongelmilta kuulosta. Miten parantua "ei mistään" ja miten saada taas elämänhallinta kuntoon kun ei se vuosiin ole onnistunut.
Onko muita, joilla ollut samaa, miten tästä voisi nousta..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun mielestä vaikutat masentuneelta. Se on lamaava olotila ja silloin ei saa asioita tehtyä. Varmasti nuo raha-asiat vaikuttavat paljon vointiisi, koska rahahuolet lamaavat myös ja saavat apaattiseksi. Mulla auttoi aikoinaan velkaneuvojalla käyminen. Vaikka ei hän mitään ihme ratkaisuja pystynyt tarjoamaan niin jaksoin suunnitella hänen tuellaan jotenkin talouttani ja miten selviän veloistani. Itse velkaannuin vuosia sitten kun tein pätkätöitä, olin samaan aikaan väsynyt fyysisesti anemian takia, sain paniikki-ja ahdistusoireita joita häpesin, enkä jaksanut sitä rumbaa mikä pätkätyöläisen talousasioiden selvittely olisi vaatinut. Sitten väsyin niin että aloin vain tunkea laskuja piiloon lipastonlaatikkoon. Epäviisastahan se oli näin jälkeenpäin ajateluna. Neuvoisin sua ottamaan yhteyttä vaikka velkaneuvojaan tai johonkin sosiaalihoitajaan, heitä löytyy mm. terveyskeskuksista. Tsemppiä. Kyllä asia selviävät.
Et kai vaan käytä mitään psyykkenlääkkeitä . Niihin kuuluu zombius ja saamattomuus.
Oletko eläinrakas? Olet kirjoituksestasi päätellen toiminnallinen mutta lykkäät tekemisiäsi, ja näin ollen jotakin harmia sitten tulee asioiden hoitamattomuudesta. Eläimestä pitää vastuu kantaa ajallaan kuitenkin sitoutuen. Kissa. Koira toki paljon vaativampi mutta iloa, rytmiä, ulkoilua elämään kyllä tuoden! Voisin jopa sanoa, melko täydellinen muutos, monin eri positiivisin tavoin.