Milloin teille on tullut ongelmia lihavuudesta?

Ei oo tullu mitää ongelmiivaikoon lihottanu jo 148 kiloon

Itse olen keski-ikäinen nainen, joka on suurimman osan aikuisiästään ollut ylipainoinen. Sanoisin, että oma rajani jaksavuuden/toimintakykyisyyden kohdalla kulkee tuossa noin sadassa kilossa. Voi tuntua hurjalta, kun ajattelee, että olen vain 162 cm, mutta näin olen kokenut. Nyt olen 125 kg - olen pudottanut viisi kiloa, ja aikomus olisi pudottaa paljon lisää - ja tämä paino on itselleni ihan mahdoton. Olin saman painoinen (125 kg) hetken ajan kaksikymppisenä, ja silloin se ei tuntunut yhtään niin rasittavalta fyysisesti kuin nyt. Mutta silloin, siinä painossa, oli kuitenkin tutkimusten mukaan minulla metabolinen oireyhtymä (liian suuri vyötärönympärys, liian korkea kolesteroli, korkea verenpaine, sokeriarvot pielessä) ja nyt sitten on samat vaivat. Nyt lisänä alkava nivelrikko, ja ihon hiivatulehdus. Eli ei vanheneminen ainakaan lihavana elämistä helpota. ;)

Itse pudotan nyt painoa ihan terveyssyistä. Ja sekin vaikuttaa, ettei enää oikein voi kaupasta ostaa vaatteita. Postimyynnistä ei aina saa sellaisia kuin haluaa, ja ovat usein kalliimpiakin kuin nuo halvat vaateketjujen vaatteet.

En tahdo saada aikuisiän diabetesta, tai alkaa kulkea keppien/rollaattorin kanssa, kuten jotkut nivelrikkoiset joutuvat tekemään. Siksi laihdutus. Nuorelle se voi olla erilaista, eivät välttämättä nivelet oireile.

Sinun tilanteesi ei ole mitenkään erityisen paha, ethän paina edes 90 kiloa. Koskaan ei kuitenkaan ole väärin mennä lääkärin kanssa juttelemaan ja ottaa testit, verenpaine yms. Lääkäreitä on monenlaisia - olen elämäni aikana kohdannut sellaisia, jotka kohtelevat lihavia kuin saastaa, ja sitten on ollut hyvin hienotunteisia ja asiallisia. Onnea matkaan! :)