Eka kerta kirjastossa

Tää on sellainen hätäinen mies poika juttu. Tai matu kanta tarina. Jos mä olen alle kaksikymmentä niin hän on sana verran yli. Ei paljon mutta kumminkin. Voisi tietysti sanoa invavessa jutuksikin. Olin käymässä sukulaisissa Vaasassa. Kun isäntäperhe oli töissä niin menin aina herättyäni kirjastoon. Se kaveri oli ihan elokuvien arabin näköinen. Silmäilin sitä lehteä lukiessani. En uskonut sen huomaavan. Lopulta jäätiin kahdestaan. Se tuli istumaan mua vastapäätä. Työnsi jalat pöydän alle. Kosketti mun jalkoja. En väistänyt. Tuijotti mua silmiin. Tuijotin takaisin. Nuolaisi huuliaan. Punastuin. Kyseli jotain. Olin kiinnostunut. Olin kaikesta kiinnostunut. Hain hyllystä arabian niemimaan luonnosta kertovan kirjan. Se huomasin sen. Kerroin asian kiinnostavan minua. Hän lupautui oppaaksi arabialaiseen luontoon. Tajusin olevani niin punainen että hävetti. Kivekseni räjähtäisi kohta. Päätin mennä purkamaan paineita omin käsin vessaan. Taakseni vilkaisematta kiiruhdin kohti käyvällä olevia vessoja. Luikahdin koppiin itseäni puristellen. Tajusin miehen seuranneen minua sen napsauttaessa oven lukkoon. En ajatellut mitään. Olin suunnitellut kaiken jo edellisenä yönä. Haave oli muuttunut todeksi. Heitin vaatteet lattialle. Mies laski housunsa puoli reiteen. Katsoin uskomatonta näkyä. Kädet tarttui minuun kääntäen ympäri. Levitin jalkani avatakseni tietä hänelle. Peukalo tunnusteli aukkoani. Kuului vain nestesaippuaannostelijan loputon kurlutus.

Se oli ekakertani. Tapaus jota en olisi koskaan uskaltanut toteuttaa kotikirjastossa. Oliko hän Arabi. En kysynyt mistä hän tuli. Eikä hänkään kysynyt voiko hän tulla.


Kysele jos haluat...