Olen tehnyt mullistavan havainnon (sen lisäksi, että epäilen olevani mies). Mutta ennen sitä hiukan taustaa...
16 vuotiaasta asti ovat sukulaiseni rupatelleet kahvipöydän mustikka-piirakalla niitä näitä. Vasta yskäistyäni kohteliaasti pöydän toisesta päästä ovat he kiinnittäneet huomionsa minuun ja soperrelleet anteeksi pyytäen erehdystään. Niin kauhea olen ollut.
Täytettyäni 18-vuotta luulin onnen jo kääntyneen, mutta niin... Väliaikaista kaikki on vaan, kuten aknen kanssa saa liian monesti huomata.
Nyt ikää on 22 v. Nuo 16-20 vuotiaana kerätyt finnit ovat enää lärvissä näkyvä, arpinen muisto.
Syy miksi kirjoitan? Olen havainnut ettei arpien tilalle kasva enää uusia paukamia, mutta niiden läheisyyteen ja täysin uusille sijoille puhkeaa suurempia, ja ennenkaikkea, kauniimpia yksilöitä. Pystyykö tästä tilanteesta vetämään esim. sellaisen johtopäätöksen, että olen vihdoin siirtymässä aikuisuuteen eli eroon aknesta? Toiveikkuuteni perustuu entisiin kokemuksiin, jolloin punaiset kuoppamaiset arvet saattoivat muuttua yhdessä yössä suuriksi mega-finniksi, mutta nyt ne ovat jollain tapaa stabilisoituneet, kenties vaipuneet ikuiseen horrokseen. Uusien muikuloiden määrä on enää kahden käden sormin laskettavissa, eli meikäläiselle huomattavan pieni.
Sekavaa? Niin on läträäminen hoitovoiteiden ja saippuoidenkin kanssa.
16 vuotiaasta asti ovat sukulaiseni rupatelleet kahvipöydän mustikka-piirakalla niitä näitä. Vasta yskäistyäni kohteliaasti pöydän toisesta päästä ovat he kiinnittäneet huomionsa minuun ja soperrelleet anteeksi pyytäen erehdystään. Niin kauhea olen ollut.
Täytettyäni 18-vuotta luulin onnen jo kääntyneen, mutta niin... Väliaikaista kaikki on vaan, kuten aknen kanssa saa liian monesti huomata.
Nyt ikää on 22 v. Nuo 16-20 vuotiaana kerätyt finnit ovat enää lärvissä näkyvä, arpinen muisto.
Syy miksi kirjoitan? Olen havainnut ettei arpien tilalle kasva enää uusia paukamia, mutta niiden läheisyyteen ja täysin uusille sijoille puhkeaa suurempia, ja ennenkaikkea, kauniimpia yksilöitä. Pystyykö tästä tilanteesta vetämään esim. sellaisen johtopäätöksen, että olen vihdoin siirtymässä aikuisuuteen eli eroon aknesta? Toiveikkuuteni perustuu entisiin kokemuksiin, jolloin punaiset kuoppamaiset arvet saattoivat muuttua yhdessä yössä suuriksi mega-finniksi, mutta nyt ne ovat jollain tapaa stabilisoituneet, kenties vaipuneet ikuiseen horrokseen. Uusien muikuloiden määrä on enää kahden käden sormin laskettavissa, eli meikäläiselle huomattavan pieni.
Sekavaa? Niin on läträäminen hoitovoiteiden ja saippuoidenkin kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.