Downshiftaajat Yle TV2 Slummituristit

Ostaisinko ruokaa, lääkkeitä bussilipun vai vessapaperia? Nyt puhuvat tällaisia arjen valintoja tekemään joutuvat, suomalaisen köyhyysrajan alla elävät eläkeläiset.
Hemmi Palm, 66, istuu Helsingin Agricolan kirkon kryptassa, jossa on tiistaisin euron lounas vähävaraisille. Metallisorvarina työskennellyt Palm jäi sairauseläkkeelle 1999, kun reuma vei sormista työkyvyn.

– Kumppanini kuoli samana vuonna. Olimme yhdessä 23 vuotta. Vuoden sisällä kuolivat myös kaikki ystävät – kuka mihinkin. Silloin vedettiin matto alta, Palm muistelee elämänsä mustinta vuotta.

Nyt miehellä voisi mennä melko kivasti, jos eläke riittäisi elämiseen. Palm saa kansan- ja takuueläkettä sekä hoitotukea vain hiukan enemmän kuin köyhimmät eläkeläiset, jotka sinnittelevät alle 750 euron tuloilla.

– Vuokran lisäksi on sähkö- ja kännykkälasku. Lääkärini sanoi, että puhelin pitää olla, Hemmi Palm kertoo.

Hänellä on reuman lisäksi useita muita sairauksia, joihin hän tarvitsee lääkkeitä.

Tuiki tarpeellisista menoistaan Palm ei selviäisi mitenkään, jos hän ei saisi Kelalta vuokratukea. Silti tekee tiukkaa.

– Kaikki päälläni olevat vaatteet ovat kirpparilta. Pitäisi ostaa myös ruokaa ja bussilippu, joka maksaa 24 euroa kuukaudessa, Palm kertoo pakollisista menoistaan.

Helsingin Kalliossa asuva Palm tarvitsee bussilipun saadakseen ruokaa. Hän tietää tarkkaan, missä kulloinkin autetaan varattomia esimerkiksi euron maksavalla lounaalla.

Säästäväisesti elämisen Palm on jo vienyt mahdollisimman pitkälle, enää siinä ei ole siimaa.

– On vaan pihistettävä kaikesta, venytettävä sentit metriksi. Kotona teen keittoja, joista riittää moneksi päiväksi, Palm kertoo.

Yksi asia hänellä on hyvin: koti on 39 neliön kokoinen. Huonekalut hän on hankkinut kierrätettyinä. Taulutelevisiota ei ole, vain ikivanha, lahjaksi saatu telkkari.

– Pelottaa, että se räjähtää, sillä uutta telkkaria en pysty ostamaan, Palm kertoo.

Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää päättäjille?

– Pitäisi enemmän ottaa huomioon ihmiset, joilla on vain pieni eläke.

On hänellä muitakin haaveita:

– Olisi kiva joskus piristää mieltään uusilla vaatteilla.

Palm lähtee syömään kirkon lounasta. Hernekeitolla saa vatsan hetkeksi täyteen,
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1423829824089.html

Tätäkin on täällä väännetty rautalangasta vaikka kuinka monta kertaa:

"Ostaisinko ruokaa, lääkkeitä bussilipun vai vessapaperia? Nyt puhuvat tällaisia arjen valintoja tekemään joutuvat, suomalaisen köyhyysrajan alla elävät eläkeläiset."

Toimeentulotukilaki täydentää sen mitä puuttuu kohtuullisesta elintasosta. Ei tarvitse valita pois ruokaa, lääkkeitä tms.

Ei ne kaikki mee sitä tukea hakemaan. Ottavat pikavipin vaikka ennen ja minusta se on sitten ihan oma vika.

Kiva kun mainostit. Vaikuttaa mielenkiintoiselta sarjalta. Tosin syynä on varmastikin se, että nämä "lähiöstoorit" aiheuttavat rinnassani aina lämpimän läikähdyksen, olenhan Itä-Helsingissä koko lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt. :) Nostalgiaa siis. Vaikka tosin joudun sinne varmasti vielä takaisin, näin köyhänä taiteilijana.

Koivukylä! Hahhaa! Koiviksessa kävin iltalukiota silloin joskus. :)

Aikamoisia kusipäitä noilla frendeinä tosin: Pitävät lähiöitä "kaatopaikkoina". Noita kun pääsisi leipomaan lättyyn. ;D