Tuossa ketjussa "Kuukauden kommentti" avasinkin jo avioliiton saloja, joista olen viime vuosina luennoinut Heprean tasavallan ja Retoromanian sulttaanikunnan yliopistoissa. Tässä lisää syvällistä katsantoa:
c) Entä pakanoiden avioliitot?
Mielenkiintoinen ja tärkeä asia on ikivanha ja Raamattuun juurtuva varhaisen kirkon katsantokanta, joka rikkomattomana jatkuu tähän päivään asti. Lähetystyötä tekevä kirkko otti ja ottaa edelleen vakavasti pakanoiden solmimat avioliitot. 1. Kor. 7 tekee selväksi, ettei kristitty osapuoli saa jättää uskoon tultuaan uskosta osatonta aviopuolisoaan. Avioliitto ei perustu vain ihmisten uskoon, vaan se perustuu siihen, että Jumala on itse asettanut avioliiton. Tästä syystä kristityksi kääntynyttä japanilaista avioparia ei tänä päivänä vihitä - he ovat jo avioliitossa, oli se solmittu millaisin menoin hyvänsä. Tämä itsestäänselvyys aiheuttaa seuraavassa osassa vähän tuumintaa.
3. Entä me?
Raamatun tekstien tarkastelu ei varmaan aiheuta kuin tuhahduksen siellä, missä Jumalan valtakunnasta ei mitään välitetä. Niille, jotka ovat löytäneet Jumalan, asiat asettuvat toiseen valoon. Esiaviolliset ja avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat raskas synti harjoitetaan niitä sitten meidän aikanamme kuinka paljon hyvänsä.
Joidenkin mielestä seksuaalisen hurjastelun torjuminen johtuu siitä, että Jumala ei halunnut maailmaan aviottomia lapsia - nyt kun ehkäisy on kehittynyt, samaa ongelmaa ei ole. On kuitenkin varsin riskialtista etsiä perusteita Jumalan säädöksen takaa. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti - alkuperäisellä paikallaan Hepr. 13:8 tämä tarkoittaa nimenomaan, että kristityille annetut ohjeet eivät muutu vaan pysyvät, koska Herra on aina sama.
Mutta entä koska sitten avioliitto meillä alkaa? Papin aamenestako? Tässä maailmassa on monta tulkinnanvaraista asiaa. Niihin ei kuulu se, onko ihminen naimisissa vai ei. Se on yhteiskunnallinen asia, jonka tietää henkikirjoittaja, juristi - ja sen tietää ihminen itse. Avioliitossa joko ollaan tai ei olla. Olen pastorina vihkinyt ties kuinka monta paria, mutta solminut vain yhden avioliiton, omani. Vihkiessäni minä en solmi avioliittoa, vaan vihkipari. Kysyn heiltä, tahtovatko he ottaa toisensa aviopuolisoiksi ja ottaa näin kantaakseen niin avioliiton vastuut kuin velvoitteetkin. Jos he tahtovat, he ovat solmineet avioliiton ja minun asiani on pitää rukoukset ja alkaa siirtää joukkoa hääjuhlan puolelle (ellei yleistyvään tapaan juhlita kunnolla ja pidetä morsiusmessua). Avoliitto ei ole kristilliseltä kannalta muuta kuin jatkuva esiaviollinen suhde, joka on synti.
Tämän esityksen tarkoituksena on ollut selvitellä, mitä Raamattu sanoo kyseisestä aihepiiristä. Toisiin esityksiin jää, miten selvittelemme niitä sotkuja, joihin olemme tämän alueen törmäilyllä itsemme saaneet. Näitä sotkuja on osaltaan aiheuttanut myös kirkkomme piirissä esiintyvä kelvoton opetus aihepiiristä - kuinka moni edes tietää, että Raamatun mukaan esiaviolliset suhteet ovat väärin ja syntiä? Mutta vaikka kuinka lyhyesti on muistutettava siitä, miten Herra kohtasi syntisiä ja nimenomaan niitä, jotka olivat eksyneet tällä alueella. Kylän kiertopalkinto tuli Jeesuksen luo fariseuksen kotiin ja vuodatti kyyneliin koko kirotun elämänsä ja kaikki sen harharetket. Jeesus antoi hänen olla eikä ajanut pois.
"Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi." Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa." (Luuk. 7:48-50)
c) Entä pakanoiden avioliitot?
Mielenkiintoinen ja tärkeä asia on ikivanha ja Raamattuun juurtuva varhaisen kirkon katsantokanta, joka rikkomattomana jatkuu tähän päivään asti. Lähetystyötä tekevä kirkko otti ja ottaa edelleen vakavasti pakanoiden solmimat avioliitot. 1. Kor. 7 tekee selväksi, ettei kristitty osapuoli saa jättää uskoon tultuaan uskosta osatonta aviopuolisoaan. Avioliitto ei perustu vain ihmisten uskoon, vaan se perustuu siihen, että Jumala on itse asettanut avioliiton. Tästä syystä kristityksi kääntynyttä japanilaista avioparia ei tänä päivänä vihitä - he ovat jo avioliitossa, oli se solmittu millaisin menoin hyvänsä. Tämä itsestäänselvyys aiheuttaa seuraavassa osassa vähän tuumintaa.
3. Entä me?
Raamatun tekstien tarkastelu ei varmaan aiheuta kuin tuhahduksen siellä, missä Jumalan valtakunnasta ei mitään välitetä. Niille, jotka ovat löytäneet Jumalan, asiat asettuvat toiseen valoon. Esiaviolliset ja avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat raskas synti harjoitetaan niitä sitten meidän aikanamme kuinka paljon hyvänsä.
Joidenkin mielestä seksuaalisen hurjastelun torjuminen johtuu siitä, että Jumala ei halunnut maailmaan aviottomia lapsia - nyt kun ehkäisy on kehittynyt, samaa ongelmaa ei ole. On kuitenkin varsin riskialtista etsiä perusteita Jumalan säädöksen takaa. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti - alkuperäisellä paikallaan Hepr. 13:8 tämä tarkoittaa nimenomaan, että kristityille annetut ohjeet eivät muutu vaan pysyvät, koska Herra on aina sama.
Mutta entä koska sitten avioliitto meillä alkaa? Papin aamenestako? Tässä maailmassa on monta tulkinnanvaraista asiaa. Niihin ei kuulu se, onko ihminen naimisissa vai ei. Se on yhteiskunnallinen asia, jonka tietää henkikirjoittaja, juristi - ja sen tietää ihminen itse. Avioliitossa joko ollaan tai ei olla. Olen pastorina vihkinyt ties kuinka monta paria, mutta solminut vain yhden avioliiton, omani. Vihkiessäni minä en solmi avioliittoa, vaan vihkipari. Kysyn heiltä, tahtovatko he ottaa toisensa aviopuolisoiksi ja ottaa näin kantaakseen niin avioliiton vastuut kuin velvoitteetkin. Jos he tahtovat, he ovat solmineet avioliiton ja minun asiani on pitää rukoukset ja alkaa siirtää joukkoa hääjuhlan puolelle (ellei yleistyvään tapaan juhlita kunnolla ja pidetä morsiusmessua). Avoliitto ei ole kristilliseltä kannalta muuta kuin jatkuva esiaviollinen suhde, joka on synti.
Tämän esityksen tarkoituksena on ollut selvitellä, mitä Raamattu sanoo kyseisestä aihepiiristä. Toisiin esityksiin jää, miten selvittelemme niitä sotkuja, joihin olemme tämän alueen törmäilyllä itsemme saaneet. Näitä sotkuja on osaltaan aiheuttanut myös kirkkomme piirissä esiintyvä kelvoton opetus aihepiiristä - kuinka moni edes tietää, että Raamatun mukaan esiaviolliset suhteet ovat väärin ja syntiä? Mutta vaikka kuinka lyhyesti on muistutettava siitä, miten Herra kohtasi syntisiä ja nimenomaan niitä, jotka olivat eksyneet tällä alueella. Kylän kiertopalkinto tuli Jeesuksen luo fariseuksen kotiin ja vuodatti kyyneliin koko kirotun elämänsä ja kaikki sen harharetket. Jeesus antoi hänen olla eikä ajanut pois.
"Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi." Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa." (Luuk. 7:48-50)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinä elät hengellisessä pieruudessa.
Kesiä kun se kerrankin puhuu edes vähän asiaa.
Eihän avoliitto jatkuva esiaviollinen suhde ole, jos ei nussita!
Kes.