Olen ihan hukassa. En tiedä minne mennä.
En tiedä, mikä minun paikkani on.
Monille se vain on niin selvää, mitä haluaa tehdä, ja mihin suuntaan haluaa kehittää itseään. Jotku taas löytävät paikkansa ihan sattumalta. Äkkäävät jonkin ajan kuluttua, että oho, en osannutkaan suunnitella elämääni näin hyvin.
Tässä täytyy olla Jumalan suuret kädet mukana, kun kaikki niin hyvin meni.
Mutta missä ne Jumalan kädet ovat silloin, kun kaikki ei menekään mitenkään?
Kun käyt vain tyhjäkäyntiä vuodesta toiseen, etkä edes tiedä, mitä kykenet tai edes haluat tehdä.
Kun monta kertaa on joutunut toteamaan, että taas kouluttauduin väärälle alalle. Milloin syynä on se, että valmistui kuolevalle alalle, milloin se, ettei voimat ja kyvyt riittäneetkään. Milloin se, ettei vain ole riittävästi töitä sillä alalla, jonne valmistui.
Kun olet suorittanut useamman eri alan koulutuksen, etkä edelleenkään tiedä, mitä olet ja miksi haluat tulla. Löydätkö varmasti joskus paikkasi?
Opiskelijan elämä ei ole halpaa lystiä. Eikä millään jaksaisi koko ajan opiskella, jos se ei vie ihmistä eteenpäin. Onko mieltä elää, jos on vain ajopuu. Ulkoiset motiivit ohjaa sinua elämän tiellä, sisäinen motivaatio kaikkeen puuttuu. Usko itteensä puuttuu. Itsetuntemus puuttuu. Kun et tunne itteäsi. Tai tunnet niin hyvin, että tiedät, ettei susta olekaan mihinkään. Tämän ajatuksenhan äitikin minulle aikoinaan iskosti. Ja lujalle iskostikin. Oliko äitini oikeassa?
Voinko oppia pois tuosta äitini iskostamasta ajatuksesta?
Olen yrittänyt sitä vaikka millä keinoin, mutta jotenkin alitajuisesti kai sitä yhä uskoo, ettei minusta olekaan mihinkään. Tai jos onkin, niin niitä taitoja ei vain tarvita.
Luoko Jumala välikappaleita? Väliinputoajia? Onko kaikille ihan varmasti paikka tässä maailmassa? Voiko paikkoja tehdä lisää, jos paikka puuttuu?
Jos ei ite osaa löytää omaa paikkaansa, voiko toinen osoittaa varman tien?
Itse ajattelen nyt, että ehkä ei. Ei ne aiemminkaan saamani neuvot toimineet kohdallani. Olen ilmeisesti osaton? Ehkä jo uskostakin osaton...
Minä kun en näiden hapuiluiden jälkeen oikein kykene uskomaan tuohon Jumalaankaan.
En tiedä, mikä minun paikkani on.
Monille se vain on niin selvää, mitä haluaa tehdä, ja mihin suuntaan haluaa kehittää itseään. Jotku taas löytävät paikkansa ihan sattumalta. Äkkäävät jonkin ajan kuluttua, että oho, en osannutkaan suunnitella elämääni näin hyvin.
Tässä täytyy olla Jumalan suuret kädet mukana, kun kaikki niin hyvin meni.
Mutta missä ne Jumalan kädet ovat silloin, kun kaikki ei menekään mitenkään?
Kun käyt vain tyhjäkäyntiä vuodesta toiseen, etkä edes tiedä, mitä kykenet tai edes haluat tehdä.
Kun monta kertaa on joutunut toteamaan, että taas kouluttauduin väärälle alalle. Milloin syynä on se, että valmistui kuolevalle alalle, milloin se, ettei voimat ja kyvyt riittäneetkään. Milloin se, ettei vain ole riittävästi töitä sillä alalla, jonne valmistui.
Kun olet suorittanut useamman eri alan koulutuksen, etkä edelleenkään tiedä, mitä olet ja miksi haluat tulla. Löydätkö varmasti joskus paikkasi?
Opiskelijan elämä ei ole halpaa lystiä. Eikä millään jaksaisi koko ajan opiskella, jos se ei vie ihmistä eteenpäin. Onko mieltä elää, jos on vain ajopuu. Ulkoiset motiivit ohjaa sinua elämän tiellä, sisäinen motivaatio kaikkeen puuttuu. Usko itteensä puuttuu. Itsetuntemus puuttuu. Kun et tunne itteäsi. Tai tunnet niin hyvin, että tiedät, ettei susta olekaan mihinkään. Tämän ajatuksenhan äitikin minulle aikoinaan iskosti. Ja lujalle iskostikin. Oliko äitini oikeassa?
Voinko oppia pois tuosta äitini iskostamasta ajatuksesta?
Olen yrittänyt sitä vaikka millä keinoin, mutta jotenkin alitajuisesti kai sitä yhä uskoo, ettei minusta olekaan mihinkään. Tai jos onkin, niin niitä taitoja ei vain tarvita.
Luoko Jumala välikappaleita? Väliinputoajia? Onko kaikille ihan varmasti paikka tässä maailmassa? Voiko paikkoja tehdä lisää, jos paikka puuttuu?
Jos ei ite osaa löytää omaa paikkaansa, voiko toinen osoittaa varman tien?
Itse ajattelen nyt, että ehkä ei. Ei ne aiemminkaan saamani neuvot toimineet kohdallani. Olen ilmeisesti osaton? Ehkä jo uskostakin osaton...
Minä kun en näiden hapuiluiden jälkeen oikein kykene uskomaan tuohon Jumalaankaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sanan kuuloon tuonne:
http://rauhanyhdistys.fi/fi/rauhanyhdistykset/
Olen samaa mieltä. Unohda kaikki muu ja menet seuroihin. Sieltä saat elämällesi kirkastuksen jumalan lasten luona :)
nella seuroja nytkin:
http://www.suviseurat.fi/2013/fi/seuraradio/aanitteet/
http://www.suviseurat.fi/2012/fi/seuraohjelma/aanitteet/
http://www.suviseurat.fi/2014/fi/kuuntele-suviseuroja-2014/
---------------------------
http://www.suviseurat.fi/2015/fi/seuravieraille/seuraohjelma/
Paikka sekin on maailmassa, kun alat vaan pelata tietokonepelejä ja lopetat turhista asioista murehtimisen.
Työt on orjia varten.
Hm!
Jeesus kielsi uskomasta... Ketä nuo seuroihin menemistä oikein todellisuudessa palvelevat?!
Jeesuksen evankeliumia Matteuksen mukaan:
24:5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta.
24:11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
24:23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko.
24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
24:25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.
24:26 Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.