En ole ottanut osaa juuri näihin kirjoituksiin netissä enkä missään muussakaan julkaistussa aineistossa, KOSKA elävässä kristillisyydessä on aina ja edelleen opetetaan ettei meidän paikkamme ole keskustella näistä korkeimmista asioista jossakin tälläisessa internetissä. Se on kristillisyyden neuvo ja yhteinen ymmärrys.
Sen tähden haluan ja tahdon kaikella rakkaudella kysyä teiltä, jotka kirjoittelette tällä palstalla siitä asiasta.
Te molemmat ja kaikki riitelette täällä kuin pukit ja keiturit, mitä Jumalan poika on niistä aikanaan sanonut? Miksi ette ole kuuliaisia kristillisyyden neuvoille? Ajatelkaa sitä ja menkää itseenne.
Minulle tulee surullinen mieli kun näen tälläisia kirjoituksia, suoraan sanoen ei juuri mitään mikä rakentaisi kenenkään kristillisyyttä rakkauden ja totuuden hengessä.
Jumalan henki ei liiku kovassa jylinässä vaan niin kuin tuulen hymisässä, jotenkin näin on Pyhässä Raamatussa kirjoitettu.
Jumalan rauhaan.
Sen tähden haluan ja tahdon kaikella rakkaudella kysyä teiltä, jotka kirjoittelette tällä palstalla siitä asiasta.
Te molemmat ja kaikki riitelette täällä kuin pukit ja keiturit, mitä Jumalan poika on niistä aikanaan sanonut? Miksi ette ole kuuliaisia kristillisyyden neuvoille? Ajatelkaa sitä ja menkää itseenne.
Minulle tulee surullinen mieli kun näen tälläisia kirjoituksia, suoraan sanoen ei juuri mitään mikä rakentaisi kenenkään kristillisyyttä rakkauden ja totuuden hengessä.
Jumalan henki ei liiku kovassa jylinässä vaan niin kuin tuulen hymisässä, jotenkin näin on Pyhässä Raamatussa kirjoitettu.
Jumalan rauhaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vedä kiireesti viltti päähäsi ja mee piiloosi.
Vie Jeesuskin vielä mukanas, ettei vain kukaan nää eikä tulisi häntä tuntemaan. Näinkös sinua Jumalan sanan on opettanut? Vai koska viimeksi vilkaisit Raamattuasi?
Voi raukkoja voi raukkoja, eikö Kristusta tule Jumalan sanan jälkeen nimenomaan tunnustaa juuri tämän nurjan ja huorintekevän sukukunnan keskellä?
Mikä ihmeen vellihousu sinä oikein olet? Et edes osaa hävetä Jumalan sanan vastaista pelkuuruuden ja oman vanhurskauden henkeäsi.
Jos sinä väität tuntevasi uskovasi totuuden ja salaat sen kuitenkin muilta, niin olet käyttäytymiseltäsi kuin itse saatana, joka kaikessa pyrkii peittämaan kristuksen valon ja pelastuksen syntisiltä. Mutta sokeana et näe mitä olet tekemässä veliseni.
Täytyy tunnustaa että olen arka puhumaan, mutta kun puhun niin tahdon tehdä sen niin että minulla on kasvot, enkä niin että pelkuruuttani piiloudun erilaisten ja mitä mielikuvituksellisempien nimerkkien taakse (rohkeuttako?).
Kun puhun niin kasvotusten puhun.
viittaa johonkin vl-pöppänään. Avaaja voi korjata, jos erehdyin.
Omassa vanhurskaudessa elävä, Kristusta tuntematon esikoislesta puhuu juuri samoilla sanoilla.
Tiedä sitten kuka on kysesssä mutta luvallisesti synnissä elää.
Hän on antanut itselleen luvan vaieta kaikin käytettävissä olevin keinoin julistamasta Kristusta koko maailmalle. Eikä kai se karmeampaa syntiä ole, ellei huomioida puhdasta epäuskoa.
Kielenkäytön perusteella (esim. sana "keiturit").
Olet toden näköisesti vielä nuori napero, etkä tunne Lastadiuksen käyttämää alkuperäistä kieltä.
Nimenomaan hän puhuu keitureista. Vanhoiliset eivät edes lue Lestadiuksen saaroja siinä määrin, että he osaisivat käyttää ilmaisua keituri.
Lestadiushan puhuu siitä kuinka keiturilla on kava karva (ei siis lämmittävää villaa) ja karkea ääni. Hän kuvailee kuninka keturi taistelee, nousemalla kahdelle jalalle ja sitten se puskee lamapita rintoihin.
Muistan kuinka eräs puhujamme joka oli aktiivisaarnaalana yli 70 vuotta 19 vuotiaasta asti. Seuroissa 60 luvulla joku ei lestadiolainen kehui hänen saarnanasa aikana että hän puhuu hyvin. Niin hän sanoi kovalla äänellä: "Ei ole ennen minun saarnani alla vuohet määkineet".
Tunnen Laestadiuksen saarnoja, hänen kielenkäyttöään, enkä pidä täysin naperona itseäni. Tunnen myös sanan keituri. :)
Sen sijaan en ymmärrä miksi Laestadiuksen kielenkäytön ja keituri-sanan tuntemus olisi aivan erityinen ylpeydenaihe, niinkuin se sinulle vaikuttaa olevan... No, kukin taaplaa tyylillään.
Kerroin vain sinullekin sen, etteivät vanhoilliset puhu keitureista vaan tiukkis- esikoiset. Avaaja on siis todennäköisesti tiukkisesikoinen joka vaeltaa vielä kain alla ihmisopeissa tuntematta Jeesusta. Siitähän oli koko ajan kysymys äläkä sinä sotke tähän joukkoon omia mössöjäsi.
kuin keituri miehustelee kahden jalan päällä puskee lammas keiturin rintaan. jotenkin näinhän se menee. eikö vaan?
Saarnaajan merkit tuntuvat täsmäävän K...e L....an, joka oli saarnaajana Esikoisuudessa n.73v ja alkoi todella alle 20-vuotiaana Pohjanmaan pitäjissä. Mainitsemasi tapaus lienee sattunut Helsingin vanhalla rukoushuoneella! Oli tunnettu kovasta äänenkäytöstä ja loistavista raamatunselityksistä.
Osuiko napakymppiin?
Näitä tälläisiä juttuja liikkuu paljon, mutta kuinkahan moni on juuri niin kuin todellisuudessa on tapahtunut. Jutut muuntuvat matkalla niin kuin juoruillakin on tapana käydä.
Tässähän on ymmärrystä kuin suurella itäisenmaan tietäjällä, mihin vielä kerkiätkään noin mahtavalla esiintymisellä.
Kerrottu tarina sopii hyvin ko. vanhaan saarnaaja K.L:aan.
Kuntelin häntä nuorena tyttönä ja halusin olla kovin itsenäistä ja vähän kriittinenkin hänen saarnojensa suhteen, joita vanhempani kuuntelivat tarkkaavasti. Saarnatessaan hän välillä löi nyrkkiä pöytään ja korotti ääntään - äänivaroja hänellä kyllä riitti.
Minäkin sanoin tälle vanhalle saarnaajalle, että hän saarnasi hyvin, vaikka tiesin hyvin, että oli sopimatonta sanoa niin.
Sillä niinhän uskottiin ja vieläkin uskotaan, että Pyhä Henkin puhuu saarnaajan välityksellä.
Aivan kuin olisin sanonut hänelle, että se oli vain hän ihmisenä, joka oli saarnannut eikä Pyhä Henki hänen kauttaan.
Vanha saarnaaja K.L. ei sanonut minulle mitään, mutta näin ja tunsin luissani, että hän ei pitänyt huomautuksestani, muka kiitokseksi tarkotetusta. Sillä tavalla hän minuun katsahti.
Muistan vieläkin, miten minulla oli pitkän aikaa syyllinen olo, aivan kuin olisin ollut jotenkin hävytön vanhaa, kunnioitettua saarnaajaa ja autoriteettia kohtaan, jota hivenen silloisena lukiolaisena pelkäsinkin.
Mutta vaikea oli sellaista anteeksikaan pyytää, kun olin kiittänyt häntä hyvästä saarnasta.
Uskon kyllä mitä olet kertonut, mutta noita juttuja vuosikymmenien takaa. Tuossa kirjoitit miten K.L oli suhtautunut sinun kiitokseen, pääsit kuin koira veräjästä mikäli olen häntä tuntenut oikein. Eräs tarina kertoo edellä mainitusta K.L:stä, hän kysyi eräältä naiselta: (joka ei ollut lestadiolaisia, taisi olla jotakin helluntailais suuntausta, joka kuunteli hänen saarnaa), mitä hän piti saarnasta. Tuo nainen sanoi: kyllä minä pidin saarnasta, mutta siinä puhuttiin vähän Jeesuksesta. Tähän K.L tiuskaisi: Jeesus jeesus jeesus riittääkö.
Tuota mainitsemaasi lausumaa en ole kuullutkaan ennen, mutta sopii kyllä hyvin KL-kuvioon. Monta muuta vastaavaa olen kyllä häneltä itsekin kuullut.Lisätään muistojen kokoelmiin; paljonhan niissä on tietysti myös ajan värittämää "totuutta" kuten kaikissa kansan suussa kulkevassa perimätiedossa. Kaivakoon jokainen totuuspohjan esiin vuosien pölyn alta. Muuten; KL oli joskus hyvinkin leikkisä ja laski jopa hirtehishuumoria toisista, mutta itseensä kohdistettuna hän ei sitä toisilta sietänyt. Inhimillistä!
Kyllä noita juttuja olisi enemmänkin mutten viitsi niitä tänne tuoda, mutta hänen saarnansa olivat ja ovat vieläkin todellisia helmiä. Vanhurskauttamisoppi oli hänellä todella hallussa, eikä hän missään vaiheessa horjunut opillisesti, niin kuin jotkut suuruudet ovat siihen sortuneet.
Samaa olen ajattelemassa KL:stä. Jäi kaunis muisto hänestä!
Kyllä noita KL:n saarnoja on vielä ihan kiitettävästi säilynyt nauhoina ja ehkä nyt jo cd-levynäkin.
saa. Olisin halukas kuuntelemaan. Niissä on paljon opittavaa tälläkin ajalla.