Hei! Olen harkitsemassa ensimmäistä omaa koiraani. Muiden koirista on kokemuksia vuosien varrelta labbiksista. Viimeiset kolme kuukautta vietin aivan ihana narttuschäferin kanssa kanssa ja menetin sydämeni. Onko tietoa hyvistä kenneleistä Hgin lähistöllä? Koira olisi seuralainen ja lenkkikaveri, myöhemmin ehkä muukin toiminta kiinnostaisi. SPK vaatii virikkeitä ja se on kivaa puuhaa. Olen juuri vuorotteluvapaalla elokuuhun asti, joten aikaa riittäisi ja koiraa olen harkinnut jo pitkään. Hoitopaikkakin on tiedossa tarpeen vaatiessa. Asun Hgin Vuosaaressa, joten ulkoilumaastot ovat hyvät. Metsäänkin pääsee takaovesta kerrostalosta huolimatta. Ovatko pentujen hinnat tuhannen euron luokkaa, kuten Ruotsissa?
Saisiko täältä muutamat varoituksen sanat tyyliin jäitä hattuun tai sitten innostavia kannustuksia ja hyviä vinkkejä? Keskusteluja olenkin jo seurannut. Iso kiitos jo etukäteen, vuh!
Saisiko täältä muutamat varoituksen sanat tyyliin jäitä hattuun tai sitten innostavia kannustuksia ja hyviä vinkkejä? Keskusteluja olenkin jo seurannut. Iso kiitos jo etukäteen, vuh!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onhan sinulla kokemusta koirista! Ei heti tule mieleen parempaa lenkkiseuraa kuin saksanpaimenkoira. Lenkille tuo lisää mielenkiintoa pienet koulutushetket. Saksanpaimenkoira on mielestäni huomattavasti parempi vaihtoehto aloittelijalle kuin moni itsepäisemmistä roduista. Hoidat vaan peruskoulutuksen kuntoon ja katsot sitten riittääkö itsellä energiaa pidemmälle (koiralta tuskin loppuu kesken). Hinnat liikkuvat 600-1000 euron paikkeilla (mielestäni tuhannessa eurossa on jo aika paljon ilmaa). Kannattaa katsoa, että molemmat vanhemmat kuvattuja ja mieluiten tulos näyttelystä tai joku koulutustunnus. spl:n kotisivuilta löydät kasvattajasivut, mistä pääset kasvattajien kotisivuille tai saat muut yhteystiedot. Onneksi olkoon erinomaisesta harrastusvalinnasta!
Kokemus on hyvin suhteellista. Jos ulkoiluttaa vieraita koiria tms. niin sillä ei ole mitään tekemistä koirakokemuksen karttumisen myötä.
Kysymys on vähän niinkuin vierestä katselusta, oman koiran kanssa eläminen on ihan toisenlaista. Lisäksi labradorinnoutajaa ja saksanpaimenkoiraa ei voi rotuina millään lailla verrata toisiinsa. Jos labbiksen kasvattaa huonosti, niin siitä ei välttämättä saa aikaiseksi siltikään kaikelle rähjäävää, aggressiivista hirviötä, jota kaikki pelkäävät.
Saksanpaimenkoiralla omistajan virheet näkyvät todennäköisesti paljon helpommin ja vakavampina seurauksiltaan. On tyhmyyttä suositella vieraille ihmisille, ja varsinkin aloittelijoille nettikeskustelussa jotain näinkin riskialtista koirarotua.
kuinka monta omaa koiraa pitää aiemmin olla, että voi hankkia saksanpaimenkoiran? Mielestäni saksanpaimenkoira ei ole sen riskialttiimpi kuin mikään muukaan rotu. Kaikkia koiria koskee samat säännöt. Ei mitään rotua voi hankkia sohvalle makailemaan, vaan kaikkien kanssa on puuhailtava rodun ominaisuuksien mukaan. Suosittelen kaikkille koirista harrastusmielessä (oli harrastus lähes mikä tahansa) kiinnostuneille saksanpaimenkoiraa, sen koulutettavuuden ja ihmisläheisyyden takia.
Ei ole mitään estettä jos sakemannin haluat ja olet sitä mieltä että sellaisen koiran hallitset niin siitä vaan. Minua varoiteltiin ekaa sakua hankkiessa että ottaisin jonkun "helpomman" rodun ensin, mutta kun se on kuitenkin noin 10 vuoden juttu niin en edes harkinnut mitään harjoittelu koiraa.
Jos tunnet että tiedät koirista ja kouluttamisesta tarpeeksi niin ehdottamasti. itse olin 15v kun meille tuli eka saku ja uros sellainen, itse koulutin sen ja maailman ihanin ja kiltein oli. Valitettavasti jo edesmennyt :( Toinen koirani nyt myös saku vaikkakin luonne täysin erilainen, kiltti sekin mutta vaatii paljon enemmän työtä kuin ensimmäinen. Joten ei rotu koiran luonnetta kerro, tiettyjä piirteitä toki. Kunhan varaudut ennakkoluuloihin muiden ihmisten taholta, kun tämän "pedon" hankit. Paljon rakkautta ja rajoja, niin hyvä tulee :)
Jos haluat sakun vain lenkkikaveriksi ym. etkä aio sitä sen enempää kouluttaa kuin peruskoulutuksen (peruskoulutus on pakko kouluttaa) niin älä ota käyttöpuolen sakua. Käyttöpuolen saku tarvitsee vähemmän ja enemmän kunnon treenausta, jotta se pystyy viettinsä purkamaan. Siis ota joku näyttelylinjainen jolla ei ole ihan niin paljon viettiä, mutta niistä saa hyviä peruskoiria.
kerro mitä konkreettisesti kehoitat välttämään,kun sanot että ei käyttölinjanen??
Kasvattajahan tietenkin tietää mitä linjaa kasvattaa,mutta jos ei halua soittaa kaikkia kasvattajia läpi ,niin mistä ummikko tietää mikä on käyttö-nly-sekalinjanen??????
kun lukee kotisivuja voi siellä lukea mitä puolta kasvattaja kasvattaa. Myös yleinen koirien tuntemus auttaa tähän. Tietenkin jos ei kasvattajalla ole kotisivuja, on pakko soitella lävitse kasvattajia, mutta eiköhän sitä joudu kuitekin soittelemaan useammalle kasvattajalle, jotta löytää omaan kotiin juuri sen oikean koiran harrastuksien ja käyttötarpeiden mukaan.
En suosittele ikinä hakeen koiraa ummikkona. Siksi hyvä perustieto rodusta olisi hyvä ennenkuin hakee omaa koiraa kotiinsa. Kun soittaa kasvattajalle, voi kysyä esim. "kasvatatko käyttö- näyttely- vai sekalinjaisia koiria?". Jos kasvattaja ei tiedä, enpä suosittele siltä koiraa hankkiin. Eipähän sillä paljon sit tietoa ole rodusta.
En suosittele sakemannia aloittelijalle. Sakemanni vaatii osaavaa otetta heti pikkupennusta lähtien, ja ensimmäisen koiran omistajalla opetteluun menee usein jo niin paljon aikaa, että kun itse alkaa oivaltaa, koira onkin jo ehtinyt omaksua paljon ei-toivottuja tapoja ja käyttäytymismalleja. Sitten pitäisi taas omaksua, miten ongelmakäytöstä korjataan, ja se on useimmille mahdoton tehtävä.
Monesti tuntuu, että vastaantulevista sakemanneista noin 50 % on rähisijöitä. Se johtuu siitä, että rotua liian helposti suositellaan aloittelijoille ja sohvakoiran haluaville.
Harrastustoiminta ja kouluttaminen voi vaikuttaa kivalta, mutta se on hikistä työtä todellisuudessa. Hanki ensin koira, joka ei esim. pieleen menneen kasvatustyön tuloksena todennäköisesti käyttäydy aggressiivisesti muita koiria tai ihmisiä kohtaan, ja opettele koiranpitoa yleensä. Hyvät aikeet eivät valitettavasti kasvata koiraa, vaan koira-asioissa oppiminen tuo parhaat tulokset. Ei juosta ennenkuin osataan kävellä, tai edes kontata, pätee vaativampiin koirarotuihinkin.
se että pärjääkö minkäkin rodun edustajan kanssa. Jos ihminen on motivoitunut ja haluaa tehdä ja yrittää ja onnistua, jos mikään muu rotu ei tunnu sopivalta niin miksi ei ottaisi SPK:a? Uskon että kasvattaja auttaa pennun valitsemisessa ja myös sen kasvatukseen saa asiantuntevat avut sitten häneltä(tai näinhän sen pitäisi mennä) ja jos todellakin on sen oloinen ihminen että se on se ainoa rotu niin silloinhan se on oikea valinta.
Ja mikä on kenenkin mielestä vaativaa? Tai vaativa rotu? Yksilöllistä, yksilöllistä...
Jokainen koira on yksilö, vaikka olisikin ollut jo koira ei tarkoita että seuraavan kanssa elo menisi ongelmitta.
Ja olen samaa mieltä(en muista kuka niin kirjoitti.. anteeksi siitä) siitä että ei kannata ottaa mitään harjoitus-koiraa kun se elää kuitenkin sen yli 10 vuotta niin se on parempi että rotu on mieluinen ja sopiva omaan käyttöön.
Ei voi tietää ihmisen sopivuutta, ei. Valitettavasti aloittelija ei itsekään voi tietää omaa sopivuuttaan sakemannia hankkiessaan, puhumattakaan, että osaisi hankkia itselleen sopivan, ei liian vaativan pennun. Kaikkien kasvattajien intressit eivät ole ostajan kanssa samat, ja toisaalta kasvattajakaan ei voi ujuttautua pennunostajan pääkopan sisään sinä vähäisenä aikana, jona pystyy tutustumaan henkilöihin.
Aloittelija ei pysty arvioimaan koiraa, jollaisen tarvitsee, ja jos kohdalle ei satu erittäin vastuuntuntoista kasvattajaa, niin pieleen menee. Pieleen valitettavasti voi sakemannin kanssa mennä siltikin, vaikka pennunhankintatilanteessa kaikki menisikin kohdalleen. Sakemanni nimittäin on harvoin seurakoiramainen lössykkä.
Vaikka kasvattajalta tulisi satapäin neuvoja ja kaikki olisi etukäteen mietitty, niin omistaja on silti itse se, joka koiran kouluttaa, ja aloittelevana tekee sataprosenttisen varmasti virheitä, joita voi olla myöhemmin vaikea korjata.
Suosittelen kyllä aloittamaan jollain muulla rodulla ensin. Varsinkin, kun nykyisellään jalostustilanne on todella vaikea, varsinkin aloittelijalle.
Ihan älytön kommentti on, että "ei voi, kun ne elää niin pitkään...". Kumpi on tärkeämpää, saada nykyihmisen tavoin "kaikki mulle heti ja nyt", vai saada koira, jonka kanssa eläminen ja harjoittelu on mielekästä, ja jonka kanssa voi opetella ilman paniikkia normaalitilanteista selviämisestä? Hyvää kannattaakin odottaa. Sakemannin hyvyys ilmenee useimmiten vasta taidon ja kokemuksen myötä.
Jos sakemanni olisi jokaiselle sopiva harjoittelurotu, ei sen maine olisi niin huono, eikä ongelmakoiria näkisi niin paljon jokapäiväisessä katukuvassa.
Aiheen aloittajalle: MIETI TODELLA TARKKAAN, onko sinussa se määrätietoisuus ja auktoriteetti, jota sakemanni vaatii.
Ongelmallisten saksanpaimenkoirien määrällä lienee tekemistä myös niiden kokonaismäärän kanssa, onhan kyseinen rotu pitkään ollut suosituimpien koirarotujen joukossa. Eli kun kokonaismäärä kasvaa, kasvaa myös ongelmakoirien määrä. Onhan yleisen käsityksen mukaan niin lössyköissä noutajissakin nykyisin runsaasti "ongelmallisia" yksilöitä.
Saksanpaimenkoira on suosittu siitä syystä, että se on melkoisen helppo koira kouluttaa ja antaa anteeksi kouluttajan virheitä. Kyllä, spk on mainio perhekoira, jos sillä on pennusta asti johdonmukainen kasvatus ja selkeät säännöt.
En yritä väittää, että spk sopisi jokaiselle, MIKÄÄN rotu ei sovi jokaiselle. Mutta jos joku rotu tuntuu omalta, on tutustunut rotuun ja sen vaatimuksiin ja silti uskoo sen olevan oikea rotu, niin miksi ei. Toki kokemattoman ihmisen kannattaa kääntyä pentua hankkiessaan, ei pelkästään hyvän kasvattajan puoleen (mistäpä kokematon tietää millainen on hyvä kasvattaja ja kun koirajargonkaan ei mitään sano), vaan ottaa avukseen tuttva, jolla on koiratietoutta ja -kokemusta ja näin kompetenssia arvioida sopivaa kasvattajaa (ja kertoa kasvattajalle mitä tämä pennunostaja tarvitsee)... ja yhdessä sitten löytää se sopiva yhdistelmä ja pentueesta se juuri siihen perheeseen sopiva pentu.
Uskokaa pois, tässä kirjoittaa entinen saksanpaimenkoirien "vastustaja". Tuttavaperheeni halusi sakemannin olemattomalla koirakokemuksella ja minä "kokeneena" yritin käännyttää heidän päätään. Perhe oli kuitenkin varma, että haluavat juuri spk:n. He löysivät itse kasvattajan ja minä lähdin mukaan valitsemaan heille pentua. Ilmoitin kasvattajalle, että nostaa heti ne energisimmät pois. Jäljelle jääneistä suoritimme sitten valinnan. Tai itse asiassa eräs pennuista suoritti valinnan, parkkeerasi itsensä perheen pienen tyttären viereen.
Tuosta hetkestä on nyt 4 vuotta. Ongelmia perheessä ei ole ollut. Talossa elää onnellinen lapsiperhe kera onnellisen koiran, jolla riittää aktiviteetteja. Koira oppi asiat todella nopeasti ja tottelee lastenkin käskyjä, tekee temppuja innolla. Käsitykseni rodusta ovat muuttuneet melkoisesti.
Itselläni päinvastainen kokemus: tuttavani, jo koirakokemusta omaavana oli haaveillut saksanpaimenkoirasta, käynyt koulutuksissa sinnikkäästi ilman koiraa pari vuotta, hankkinut tietoa ja tullut pennunhankintapäätökseen. Vakuuttunut olin minäkin, että mikäs siinä, kyllä tältä ihmiseltä kanttia löytyy sakemannin pitoon, ja olihan hänellä rodun parissa kokeneita ystäviä, jotka pystyisivät tarvittaessa auttamaan, ja joiden kanssa hän treenaisi.
No, hyvä kasvattaja löytyi, samoin tosi hyvä pentue. Valinta osui yksimielisesti tosi mukavaan pentuun, joka lähtikin kotiin. No, koulutuksiin menivät alusta asti, saivat yksityisopetusta tosi kokeneelta harrastajalta, ja kasvattajaan olivat jatkuvasti yhteydessä.
Mutta, asiat lähtivät menemään pieleen silti. Omistaja on tiukka, muttei kykene johdonmukaisuuteen, eikä pysty tiukkuudestaan ja näennäisestä jämäkkyydestään huolimatta olemaan koiralle auktoriteetti.
Koira on epävarma, sillä se ei tiedä, mitä siltä odotetaan, mistä sitä rangaistaan tai palkitaan. Mitkään treenit eivät ole auttaneet, omistaja ei yksinkertaisesti tunnu oppivan koiransa käsittelyä. Hän tekee tosi paljon töitä, harjoittelee koiran kanssa paljon, kouluttaa sitä, tarjoaa sille toimintaa... Mutta mikään ei auta, koiralla on ongelmakäyttäytymistä vaikka muille jakaa.
Joku pärjää, joku toinen ei, vaikka lähtökohdat olisivat mitkä.
On tosi vaarallista suositella kenellekään sakemannia, varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi, nettipalstalla. Se ei aja kenenkään etua, päätökset täytyy tehdä muualla kuin nettikeskusteluissa, mieluiten koulutuskentällä kouluttajien kanssa keskustellen.
Ei sakemannin ongelmakäytös johdu jalostuksesta vaan siitä, että se ei ole ensisijaisesti seurakoira, eikä sillä ole seurakoiramaisia ominaisuuksia. Kun omistaja tekee virheen, se ilmenee sakemannilla eri lailla kuin monella mulla rodulla. Väärinkasvatettuja koiria tulee vastaan jatkuvasti, mutta sakemannien tyyppisillä roduilla ongelmat pomppaavat esiin terävyyden ym. takia, koira siis ilmentää monia asioita (mm. epävarmuus, pelko, dominointi) aggressiivisella käyttäytymisellä.
Ikävä kyllä taitaa olla niin, että ne, kenellä sakemanni on seurakoirana, haluavat suositella rotua samaiseen tarkoitukseen kenelle tahansa. Ikävä juttu rodun kannalta, mainehan siinä menee.
Puhut Hanni.Kannattaisikohan aivan ensin miettiä se mistä koiransa ottaa, saako kasvattajalta tukea, koulutusapua.
Myöskin se itsensä tunteminen mihin tarkoitukseen on käyttökoiraa hankkimassa.
Pelkkänä seurakoiranakin se on "opetettava" olemaan.
Selvennykseksi haluan vielä painottaa, että en väittänyt sakemannien ongelmien johtuvan jalostuksesta vaan rodun yleisyydestä. Tilastollisestikin lienee selvää, että kokonaismäärän kasvaessa myös ongelmien määrä kasvaa (puhutaan sitten koirista tai mistä tahansa musuta asiasta). Eri mieltä olen siinä, että sakemanni olisi erityisen terävä koira, verrattuna moneen muuhun palveluskoirarotuun.
Siitä olen aivan samaa mieltä, että netissä on vaarallista suositella kenellekään yhtään mitään rotua, korkeintaan kokemuksia voi kertoa. Todellisempi keino on kuitenkin tutustua siihen mielimäänsä rotuun ihan elävässä elämässä.
Rodusta kuin rodusta saa "ongelmallisen" väärissä käsissä. Siksi onkin kovin ikävää, että joku rotu leimataan hankalaksi siksi, että vääränlaiset ihmiset tekevät niistä näitä nk. ongelmakoiria. Aika harva rotu (tai yksittäinen koira) kuitenkin tarvitsee äärimmäistä tiukkuutta (siinä merkityksessä kuin minä sanan ymmärrän), vaan ennenkaikkea johdonmukaisuutta ja selkeät rajat.
"Jokainen saa juuri sellaisen koiran kuin ansaitsee" -lausahduksessa on kaiken ydin... mutta se tuo peiliin katsominenhan on meille ihmisille niin vaikeaa, paljon helpompaa on etsiä syytä siitä koirasta.
Tässä aika hyvä linkki artikkeliin, joka varsinkin ensimmäistä koiraansa hankkivan kannattaa lukea.
Artikkelissa puhutaan australianpaimenkoirasta, mutta se pätee suurimmaksi osin moneen muuhunkin palveluskoirarotuun, esimerkiksi saksanpaimenkoiraan.
http://www.sunpoint.net/~memmanen/Liz.Palikan.artikkeli.htm
että olet vuorotteluvapaalla,nyt on hyvä aika ottaa pentu,mikä rotu sit onkaan.
Saksanpaimenkoira sopii eka koiraksi ihan siinä missä mikä muukin.Mutta tarjontaa on niin laidasta laitaan että kannattaa olla tosi tarkka mistä ostaa. Kun ei saa mainostaa niin en voi suositella hyvää kenneliä Sen Sen nimi on vähän sinne päin.
Onnea pennun etsintään,muista että se sitoo sinua seuraavat 15 vuotta yötä päivää,ei ole vapaa päiviä.
Voisin kertoa pentua hankkivalle eilisen illan näytelmän,mutta en viitsi pelotella:)
Karjaalla on hyvä kenneli. Tiedot saat spk-liitosta!!