teiniä. Se suhtautuu avoimesti ja luottavaisesti maailmaan. Se on vakuuttunut omasta arvostaan. Se kertoo mielipiteitään ventovieraille, koska se tietää että niillä on merkitystä. Sillä on herkkyyttä ja pahuus satuttaa sitä. Kukaan ei ole vielä kertonut sille, että se on hölmö, tai turha, tai tylsä, tai ruma, tai inhottava.
Sillä on unelmia. Se haluaa hienon ammatin ja perheen. Onnellisena se eläisi suurenmoisen ja virheettömän ihmisen kanssa kauniissa talossa.
Sitten ihmiset alkavat eri tavoin kertoa totuuksia ja nuori alkaa ymmärtää asioita, joita hän ei edes ymmärrä ymmärtävänsä.
Joku käsittää kelpaavansa ennen kaikkea välineeksi. Joku ymmärtää, että ei kelpaa ystäväksi oikein kenellekään. Joku tietää olevansa hyvä työntekijä ja hyvä frendi, mutta kukaan ei kunnolla tunne häntä, eikä välitäkään tuntea.
Joku on älykäs, mutta ehkä hänen ympäristössään ei löydy vastakaikua sille. Hän kehittyy älyllisesti pitkälle. Yksin hän rustaa kirjojaan ja kerran vuodessa kirjamessuilla joku haastattelija yrittää kovasti ymmärtää hänen teorioitaan.
Joku on käytännöllisesti lahjakas ja hän kärsii siitä, ettei mikään korkealentoisempi avaudu hänelle. Ympäristö ei tue älyllisessä kehityksessä ja ihmiset viestittävät hienovaraisesti, että hänen osansa on statistina toisten elämässä.
Jotain ei kukaan rakasta. Ketään ei kiinnosta, vaikka hän yrittäisi jotenkin käsitellä asiaa. Hänellä ei ole ketään. Jos hän joutuu pulaan, käy huonosti. Ja jos käy huonosti, se on maailmalle yhdentekevä asia.
Ihminen voidaan torjua lukemattomilla eri tavoilla. Tuskin kukaan kelpaa kaikkialle ja tuskin me tiedostamme mitä kaikkea on tapahtunut, jotta meistä on tullut se mitä me olemme. Jossain vaiheessa avoin ja onnellinen lapsi alkoi muuttua kohti sitä kylmää aikuista, joka hän on.
Jos kohtaa ilkeän ihmisen, jolla on pakkomielle tuottaa harmia muille, voisi miettiä että jotain on tapahtunut hänelle matkan varrella. Ehkä hänelle kerrottiin eri tavoin jotain hänestä itsestään. Sanotaan että viattomuus lakkaa silloin, kun ihmiseltä varastetaan se illuusio, että hän pitää itsestään.
Sillä on unelmia. Se haluaa hienon ammatin ja perheen. Onnellisena se eläisi suurenmoisen ja virheettömän ihmisen kanssa kauniissa talossa.
Sitten ihmiset alkavat eri tavoin kertoa totuuksia ja nuori alkaa ymmärtää asioita, joita hän ei edes ymmärrä ymmärtävänsä.
Joku käsittää kelpaavansa ennen kaikkea välineeksi. Joku ymmärtää, että ei kelpaa ystäväksi oikein kenellekään. Joku tietää olevansa hyvä työntekijä ja hyvä frendi, mutta kukaan ei kunnolla tunne häntä, eikä välitäkään tuntea.
Joku on älykäs, mutta ehkä hänen ympäristössään ei löydy vastakaikua sille. Hän kehittyy älyllisesti pitkälle. Yksin hän rustaa kirjojaan ja kerran vuodessa kirjamessuilla joku haastattelija yrittää kovasti ymmärtää hänen teorioitaan.
Joku on käytännöllisesti lahjakas ja hän kärsii siitä, ettei mikään korkealentoisempi avaudu hänelle. Ympäristö ei tue älyllisessä kehityksessä ja ihmiset viestittävät hienovaraisesti, että hänen osansa on statistina toisten elämässä.
Jotain ei kukaan rakasta. Ketään ei kiinnosta, vaikka hän yrittäisi jotenkin käsitellä asiaa. Hänellä ei ole ketään. Jos hän joutuu pulaan, käy huonosti. Ja jos käy huonosti, se on maailmalle yhdentekevä asia.
Ihminen voidaan torjua lukemattomilla eri tavoilla. Tuskin kukaan kelpaa kaikkialle ja tuskin me tiedostamme mitä kaikkea on tapahtunut, jotta meistä on tullut se mitä me olemme. Jossain vaiheessa avoin ja onnellinen lapsi alkoi muuttua kohti sitä kylmää aikuista, joka hän on.
Jos kohtaa ilkeän ihmisen, jolla on pakkomielle tuottaa harmia muille, voisi miettiä että jotain on tapahtunut hänelle matkan varrella. Ehkä hänelle kerrottiin eri tavoin jotain hänestä itsestään. Sanotaan että viattomuus lakkaa silloin, kun ihmiseltä varastetaan se illuusio, että hän pitää itsestään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aikuisen pitää kantaa vastuuta eikä vain itsekkäästi tavoitella omaa unelmaa....
Juuri meidän kulttuurissa onkin monissa väestöryhmissä vallalla se ajatus, että ihmisen pitää velvollisuuden vuoksi vain antaa, vaikka ei koskaan saisi itse mitään. Ankeus on hyve. En tiedä pohjautuuko se ajatus oikein mihinkään.
Luonnollisesti läheisistä täytyy huolehtia. Ehkä on niin, että joidenkin ihmisten osana on muiden mielestä vain toisten palveleminen.
On varmasti sattunutkin, mutta tosiaan sellaista tarkoituksenmukaista huijaamista ym. en ymmärrä alkuunkaan. Kosto jollekulle menneisyydessä? Saiko hän nyt hyvän mielen siitä, että sai loukattua? Jos minä koen, että kana on kynittävänä jonkun kanssa, niin silloin se kynitään kyseisen henkilön kanssa, ei sellaisen, joka sattuu kyseistä henkilöä muistuttamaan. Tämä olisi hyvä aikuisen ihmisen tiedostaa: Mistä tunteeni/ajatukseni kumpuavat?
Kosto voi kummuta itsesäälistä. Kokonaiset kansat voivat olla itsesäälin vallassa. Esimerkiksi kommunistimaissa ajateltiin että he ovat kärsineet niin kipeästi jonkun mystisen kapitalistin kynsissä, että hyvitykseksi he saavat tehdä muille maille mitä vaan.
Voi olla. Hyvä pointti.
Totta. Mun appiukko ja anoppi pilas avioliittomme. Saivat minut vihaamaan myös omaa poikaansa. Odotan vaan että saavat kostonsa.
Jos ihmiset eivät sovi yhteen niin he osallistuvat kaikki toistensa elämän pilaamiseen. Heissä luontaisena olevat tekijät ovat ristiriidassa suhteessa toisiinsa ja välirikko on vain ajan kysymys.
Tosi hyvä teksti!!