Oli mukava lukea Jenny Q:n ajatuksia taiteen moninaisesta sisällöstä, joihin en voi täysin yhtyä. Minusta taide on kun yritän sen saada tiivistettyä yhteen lauselmaan; Hengen voiman väkevin näyttämö. Voiko tämän voiman nähdä maljakossa tai tuolissa. En sano etteikö taiteilija antaisi jotain itsestään tehdessään tuolia tai maljakkoa, mutta ei se ole minulle taidetta, vaikka Aalto tekijänä olisikin taiteilija. Ei taide ole sitä varten että siinä istutaan tai pidetään kukkia, taide elää itseään varten. Voisiko tuoli saada kauneudellaan kyynelen silmään?
Voiko taidetta rajata?
Pityogenes
11408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
niin, missä se raja sitten kulkee? mielestäni arkiset käyttöesineetkin ovat taidetta. Bauhaus oli taidekoulu, ja hyvin arvostettu vielä. sen periaatteenahan oli yhdistää taide ja tekniikka. ja he onnistuivat siinä. minusta myös käyttöesineet todellakin ovat taidetta, niinden kauneus/epämiellyttävyys herättää minut aina, kun näen niitä jossain.
mutta meitähän on moneen junaan... ei kaikkien tarvitse ollakkaan samaa mieltä!
Minusta taide on ennenkaikkea ilmaisua. Taideteollisuus on hieno asia, lähestulkoon välttämätön ihmisen henkiselle hyvinvoinnille, mutta taide on minusta eri asia. taide ei ole pelkästään visuaalinen elämys vaan ennenkaikkea henkinen ja filosofinen. Taide on olemassa itseisarvona. pityogeneen kanssa olemme tästä tukevasti yhtä mieltä. Kaikki, mitä taiteilija tekee ei myöskään välttämättä ole taidetta - ainakaan hyvää sellaista.
Taideteollisesta Korkeakoulusta valmistuu loistavia suunnittelijoita, opettajia, muotoilijoita jne. mutta en heitä taiteilijaksi tituleeraisi todellakaan. Onko muuten tuoli parempi jos se on jonkun mielestä taideteos? Miksi taide on jotain jota kaikki tavoittelevat, onko se jotain hienompaa, miksei esim. käsityöläisellä ole itseisarvoa ja ammattiylpeyttä? Itse suunnittelen lehtiä ja esitteitä hyvin ja ammattitaidolla mutta taiteesta ne ovat yhtä kaukana kuin lehmä Sputnikista.
Taidetta voi ainakin yrittää rajata kokijan
asenteen näkökulmasta. Tällöin käyttöesine,
kuten aaltomaljakko on taideteos,
kun sitä tarkasteleva henkilö ottaa tarkastelunsa
näkökulmaksi taiteellisen asenteen. Olennaista
on, että mitään esinettä ei voi tarkastella
samanaikaisesti sekä taide-esineenä että
käyttöesineenä.
Nyt puhutaan asiaa.
Kärjistäen: arkinen maljakko ei ole katsojan mielestä taidetta vielä siinä vaiheessa kun siinä pidetään kukkasia. Mutta kun maljakko (esim. tyhjänä) nostetaan jalustalle ja sitä sanotaan taideteokseksi, katselija kokee sen taideteoksena.
Taide riippuu luonnollisesti tulkitsijastaan. Sopivassa mielentilassa töherrykset gallerian seinällä ärsyttävät, toisena päivänä niistä voi löytää jotain sanomaakin.
Kokenut taiteentuntija voi tuhahdella suurimmalle osalle uusien tekijöiden jutuista, sillä niin paljon on jo tehty, kokeiltu ja nähty.
Olen sitä mieltä, että todella hyvän taiteen tunnistaa vain asiaa syvällisesti ja pitkään tutkinut henkilö. Toisaalta, jos katselija ei tiedä, että taulu on tökerö kopio nurkan takana olevasta alkuperäisestä taulusta, ja saa silti siitä "kicksit", on teos hänen mielestään kova juttu ja taidetta.
Tähän sopii mielestäni hyvin Oscar Wilde:n
"Taide jäljittelee elämää, eikä elämä taidetta."
Ei, ei, vaan juuri toisin päin, elämän tulisi jäljitellä taidetta!
Mutta ajatelkaapa asiaa hienojakoisemmin. Voi rajata, niin mutta missä se raja sitten kulkee kai voi löytää jonkun yleisen linjan jota voi aina noudattaa. Musiikissa vaikka kukaan ei epäile klassisen musiikin olevan taidetta (eihän?), mutta rock on vain rokkia ja pop vain poppia. Mihin tämä linja perustuu, omaan subjektiivisuuteni vai onko näillä lajityypeillä jokin perustava ero.
Ihmeellisen pisteen kirjoitukseen voisin itsekin lisätä pisteen perään ja laittaa nimimerkiksi omani.
Mielestäni taide = ikuinen kulttuurin/ajan/taiteijan/tulkitsijan välinen kriittinen sekamelska joka ei tule koskaan loppumaan. hyvä niin, koska jos niin kävisi, taide olisi kuollut.
Taide on kuin jokavuotinen flunssabakteeri, joka muuttuu ja yllättää aina. voiko flunssaa rajata?
Taide on sitä että taiteilija teosta tehdessään vuodattaa sielunsa teokseen keskittyessään sen tekemiseen. Olen itse huomannut sen kun olen saanut jotain todella onnistunutta aikaan, se on hypnoottinen tila. Huonekalukin voi olla taidetta jos se on jonkun sielun syövereistä kohonnut idea. Sotkan melamiiniromu ei voi olla taidetta.
Siulunsa vuodattaminen johonkin ei rajaa taidetta
riittävästi, se ei ole taiteen riittävä ehto vaikkakin
välttämätön. Esimerkiksi rakkaudessa käy samoin, mutta
emme kai kuitenkaan halua sanoa rakkautta taiteeksi,
sillä haluamme rakastaa myös taidetta.
haluan vielä lisätä...
jos pidetään galluppi ja ihmisiltä kysytään, voiko taidetta rajata. voin sanoa lähes 100% varmuudella, että kaikkien mielestä taiteella ei ole rajoja. se on valetta. jos sanotte niin, niin puhutte paskaa, koska ette te sitä tarkoita.
te itse asetatte rajat taiteelle! te itse sanotte mikä on taidetta ja mikä ei. te vedätte sen viivan taiteen ja ei-taiteen välille, vaikka toisaalta väitätte, ettei sellaista viivaa ole. vai? aikö tämä olekkin totta?
olen nähnyt paljon rumaa taidetta. mutta pyrin siihen, että kunnioittaisin kaikkea taiteeksi tehtyä taiteena, enkä menisi sitä itse luokittelemaan sitä muuksi.