19-vuotias poikani käyttää kaiken (nykyisin armeijasta) liikenevän vapaa-aikansa pelaamiseen mökissään. Joskus siellä joku kaveri mutta pääosin hänen sosiaaliset suhteensa ovat virtuaalisia pelikavereita. Mitään muuta hänellä ei näyttäisi olevan kun räplätä pelien ym sellaisten kanssa. Haluaisin hänen löytävän tyttöystävän ja sitä kautta saavan elämäänsä muutakin. Pelkään että hän jää kotiin syrjäytyneenä armeijan jälkeen. Osaisko joku antaa asiallisia neuvoja mitä minun kannattaisi äitinä tälle asialle tehdä?
Voinko tehdä jotain auttavaa asialle?
Pojalleystävä
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ainakaan minä ;(
Musta oli kyllä vallan ahtistavaa tuossa 2-kympin aikaan, ku sukulaisisto (ei omat vanhemmat) mutta varsinki jokku mummon sisarukset tai tätit kyseli tyttöystävän mahollisesta olemassaolosta.
Ku minä ite kuitenki aika lailla ymmärsin etten oo niin mieliterve että mihinkään seurusteluun saati avioliittoon pystyisin.
Näin tässä meennää edelleen, monta kokematonta kokemusta rikkaampana. Koskaan ennoo mitenkään henkisesti tai fyysisesti naisten tahikka ees tyttöjen kanssa ollu. Ei sillä etten kaipais tai ettei se jyrsisi sieluä.
Kuitenkaan se ei enää oo pitkää aikaa ollu semmonen hihhihiiompayybernolookunenookoskaaseurustellu-juttu. Ei ihmiset oikeesti jaksa noloilla toistensa puolesta, sen pelkäämiseen on aivan turha syytää vähiä voimiaan. Sanoisin ettei enää näillä aamuilla jaksa nipoittaa tuommosista asioista.
Kaikki ei oo yhteiselämään käypiä, olipa syy synnynnäinen tai henkisen vaurioitumisen seurauksena syntyny. Jokkuhan oottaa myös evankeliumin tähen naimattomuuden osan. Niin että sais ilosanoman levitysvoimaksi jalostaa kaiken naimahaluenerkiansa.
Toki jos poikasi kaipaa naista niin osaakai tuo löytää semmosen. Olkoonkin että kaikissa alle 54-v ikäluokissa miehiä on enemmän, ja valitettavasti eniten varsinki 20-35 vuotiaissa (kiitos maturyntäyksen))